Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä

Saarna Annankadun Adventtikirkossa 2.1.2016

 

Eräs tuntemani mies oli vankilassa. Hän oli muiden vankien kanssa ulkoilemassa vankilan pihalla. Siellä oli myös vankilan johtaja ja vanginvartijoita. Mies sanoi vankilan johtajalle: ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. Vankilan johtaja ei ollut kuulevinaan. Mies toisti jatkuvasti lausettaan: ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä - Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä”. Lopulta vankilan johtaja kiusaantui miehen sanoista ja sanoi vihaisena vanginvartijoilleen: ”Viekää tuo mies pois täältä uskovien joukkoon”.

Tämä oli vain uni, jonka näin adventtikirkon vankilapäivillä Kallioniemessä. Minä olin unessa tuo mies ja vankilan johtaja oli itse saatana ja vanginvartijat langenneita enkeleitä, demoneita. Saatana ei voinut sietää Jeesuksen nimeä ja veren pelastavaa evankeliumia. Hän halusi päästä eroon kiusallisesta vangista ja käski demonien viedä minut takaisin Jumalan lasten joukkoon.

Ehkäpä tämä uni oli Jumalalta, koska näin sen juuri vankilapäivillä ja siksi se on jäänyt mieleeni ja kannustanut minua myös vankilatyöhön. Mielestäni tällä unella on syvällinen merkitys synnin vankeudessa eläville vangeille ja samalla meille kaikille ihmisille. Kaikki ihmiset tarvitsevat todella veren pelastavaa evankeliumia. Raamattu nimittäin sanoo mielestäni tämän kaikkein suurimman pelastustotuuden. 1. Joh. 1:7. ”Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.

Kun ajattelemme, kuinka korkea ja mahtava Jeesus on ja kuinka hän tuli maan päälle pelastamaan meidät synnin vankilasta taivaalliseen kotiin, kuinka hän alensi itsensä ja otti ihmisen muodon tai kuinka häntä kiusattiin, ruoskittiin ja lopulta ristiinnaulittiin, tuntekaamme itsemme nöyräksi Jeesuksen edessä. Hän olisi tullut yhdenkin ihmisen takia. Näin arvokas on ihminen taivaan silmissä. Tuntekaamme mekin siksi lähimmäisemme kaikissa tilanteissa arvokkaimmaksi Jumalan luomaksi olennoksi maan päällä. Ihminen ei voi pelastaa itse itseään, vaan siihen tarvitaan Jumalan Pojan kallisarvoinen veri. Se on meidän ainoa mahdollisuus. Raamattu sanoo Ef. 1:7: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä”

Evankeliumin kauneus tulee esiin erityisesti pienoisevankeliumissa Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Tässä pienoisevankeliumissa on koko evankeliumin ydinsanoma: Jumalan ääretön rakkaus langennutta ihmistä kohtaan. Jokainen, joka on vilpittömästi ja tosissaan vastaanottanut Jeesuksen omana Vapahtajanaan, ei voi olla tästä Jumalan äärettömästä rakkaudesta hiljaa. Näin tapahtuu jossain määrin myös maallisissa asioissa. Kun meitä on kohdannut jokin miellyttävä asia – vaikkapa rakastuminen, haluamme tietysti kertoa siitä ystävillemme. Jumalan Pojan vastaanottaminen ylittää kaikki rajat. Siitä ei voi vaieta. Sen vaikuttimena on Jumalasta lähtenyt rakkaus. Ihmiselle tulee hätä muista ihmisistä. Hän haluaa kertoa ja johtaa lähimmäisiään Kristuksen luo ja pelastukseen.

Maailmallisen ihmisen on kuitenkin vaikeaa vastaanottaa Jeesusta omaan elämäänsä, vaikka kuinka yrittäisimme vakuuttaa hänet Jumalan rakkaudesta. Siksi meidän täytyy ensin täyttää hänen fyysiset tarpeensa. Kun me täytämme hänen tarpeensa, hän näkee meissä jumalallisen rakkauden hedelmät. Tämä pehmittää hänen sydämensä ja hän haluaa oppia tuntemaan saman Jumalan. Tämä oli myös Jeesuksen menetelmä ihmisten johtamiseksi Jumalan luo. Hän onkin antanut tästä meille seuraavan ohjeen profeetta Jesajan kautta Jes. 58:6,7: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi”.

Evankeliumin julistajilla ja tavallisilla uskovillakin on vaara ylpistyä tiedoistaan ja tehtävästään. Silloin täytyy muistaa, että tämä kaikki on Jumalan suurta armoa ja lahjaa, koska usko on lähtöisin Jumalasta. Meillä ei ole mitään osuutta siihen, ainoastaan se, että olemme vastaanottaneet Jumalan kutsun ja sekin on Pyhän Hengen työtä. Olkaamme siksi nöyriä Jumalan ja enkelien edessä. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, koska jokainen ihminen, olipa hän sitten millainen tahansa, on Jumalan luoma olento. Ehkäpä tähän sopivat Paavalin sanat korinttolaisille, jotka olivat mitä maailmallisimmassa ja siveettömimmässä tilassa 1. Kor. 9:16: ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!”

Jumala on antanut suuressa rakkaudessaan evankeliumin julistamisen ihmisten tehtäväksi. Hän olisi voinut antaa sen enkeliensä tehtäväksi, mutta hän halusi kasvattaa rakkauden periaatetta omissaan ja tehdä heidät näin taivaskelpoisiksi. Heidän etuoikeutenaan on näin kertoa maailmalle Jumalasta ja pelastuksesta, jotta he pääsisivät myös osallisiksi ihmisten pelastamisesta, joka on jalointa ja arvokkainta työtä, jota ihminen voi tehdä lähimmäistensä hyväksi. Jeesus antoi tämän tehtävän lähetyskäskyssään Matt. 28:10: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.

Jumalan sana kertoo meille, että loppu on lähellä. Me elämme maailmanhistorian loppuvaiheita ja siksi paholaisella on kiire. Hän toimii täydellä tehollaan. Nyt jos koskaan maailmaa on varoitettava ja meidän on oltava Kristuksen työtovereita innokkaammin kuin koskaan ennen, koska varoituksen julistaminen on uskottu juuri meille kolmen enkelin sanoman vastaanottaneille. Ajattelepa, että Jumala on valinnut juuri meidät tähän arvokkaaseen jaloon tehtävään monien kristittyjen joukosta. Eikö se ole suuri kunnianosoitus meitä kohtaan. Antautukaamme siksi siihen koko sydämestämme.

Meillä on todella kiireellinen tehtävä. Emmehän halua jättää lähimmäisiämme osattomaksi pelastuksen sanomasta? Meidän tulee olla täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Se edellyttää meiltä myös täydellistä kuuliaisuutta Jumalan armossa ja voimassa. Tällöin Jumalan enkelit auttavat meitä kaikissa tilanteissa, mutta vastuu työn suorittamisesta on meillä.

Ajattelepa sitä valtavaa perintöä, jonka Jumala lahjoittaa pelastetuilleen. Ajattelepa, että sinä olet saanut olla mukana johtamassa ihmisiä pelastukseen. Ajattelepa sitä kiitollisuuden siunausta, minkä pelastetut antavat niille, jotka ovat johtaneet heidät pelastukseen. Tuosta pelastettujen perinnöstä Jeesus kertoo: Ilm. 21:3,4."Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" ja edelleen: 1. Kor. 2:9.”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastava.”

Tämän kaiken Jumala lupaa pelastetuilleen. Me saamme asua uudesti luodussa maassa Jeesuksen kanssa kautta ikuisuuksien. Voidaan ajatella, että tästä nykyisestä syntisestä maailmasta tulee Jumalan voimasta koko maailmankaikkeuden keskus, koska itse Jumala Jeesus Kristus asuu täällä. Me saamme todistaa koko maailmankaikkeudelle Jeesuksen lunastustyöstä. Siihen eivät pysty ketkään muut kuin ne, jotka ovat voittaneet paholaisen Jeesuksen veren kautta. Voiko suurempaa ja arvokkaampaa perintöä kuvitellakaan? Sellaista ei ihmiskieli kykene kuvaamaan. Se on taivaallista ihanuutta. Etkö sinä halua tehdä kaikkesi saadaksesi tuon perinnön omaksesi? Siihen riittää vain Jeesuksen veri ja se annetaan uskon kautta jokaiselle hänet omaksi Vapahtajakseen tunnustavalle.

Näin äärettömän paljon on Jumala rakastanut meitä, että hän antaa meille mittaamattoman perinnön. Emmekö mekin halua osoittaa vastarakkautta ja antautua hänelle kokonaan sielujen pelastamiseksi. Se on todellista jumalallista rakkautta, sillä se kohdistuu Jumalaan ja lähimmäisiimme. Apostoli Johannes vakuuttaa 1. Joh. 4:19: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä”.

Toivon, että tämä puheeni on antanut sinulle innoitusta ja halua antaa elämäsi kokonaan Jumalalle ja Jumalan työhön. Tämä saattaa alussa tuntua vaikealta ja pelottavalta, koska joudutaan luopumaan entisistä haluista ja tekemisistä. Jumala on hoitanut tämänkin asian. Entiset halut ja tekemiset alkavat automaattisesti tuntua vastenmielisiltä ja uudet jalot ja ylevät asiat alkavat miellyttää. Tämän voin ilman muuta vahvistaa todeksi omasta kokemuksestani. Tietysti alkuvaiheessa joutuu taistelemaan, mutta taistelu voitetaan Jumalan armosta ja voimasta. Elämä ilman Jumalaa ei ole minkään arvoista, koska se johtaa iankaikkiseen kadotukseen, kun taas elämä Jumalan yhteydessä johtaa iankaikkiseen elämään ja myös yltäkylläiseen elämään jo tässä elämässä. Jeesus nimenomaan sanoi Joh. 10:10: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän”.

Evankeliointi on jalointa ja arvokkainta työtä, mitä ihminen voi tehdä, koska siinä saadaan olla mukana Jumalan työtovereina ihmiskunnan suurimmassa pelastusoperaatiossa. Lisäksi evankeliointi antaa rauhan ja hyvän olon tunteen siitä, ettei elämä ei mene hukkaan, koska tässä työssä saamme olla mukana Jumalan työtovereina ja kulkea näin Jeesuksen jalanjäljissä lähimmäistemme ja koko ihmiskunnan hyväksi tässä maailmassa. Kun ikääkin tulee, elämä ei tunnu merkityksettömältä, koska sille on päämäärä ja tarkoitus.

On erilaisia evankelioimismuotoja, joita voi tehdä voimiensa mukaan ja rukoilla voi ihmisten puolesta elämänsä loppuun asti. Jumala on antanut suuressa rakkaudessaan tämän tehtävän ihmisille, jotta me saisimme olla mukana Jumalan pelastussuunnitelmassa ja jotta luonteemme kasvaisi näin taivaskelpoiseksi. Jeesus sanoi: Matt. 28:19,20. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti".

Pari vuotta sitten löysin uuden evankelioimistavan. Julkaisin elämäni ensimmäisen kirjan. Se oli omaelämänkerta. Siitä innostuneena kirjoitin tällaisen pienen taskussa pidettävän todistuskirjan Okkultistista kristityksi, jota annan tilaisuuden tullessa kiinnostuneille henkilöille. Sen ovat saaneet henkilökohtaisesti mm. monet Espoon papit, yksi kansanedustaja ja jopa kaksi ministeriä. Siinä on heti ensimmäisenä lukuna okkultismin vaarat, jossa kerron kymmenen vuoden kokemuksistani okkultismin parissa. Loppupuoli on sitten uskontulostani, uskon kokemuksistani ja kolmen enkelin sanomasta.

Olen huomannut viime aikoina ollessani Ilkka Kuikan mukana katutyössä, että monet nuoret etsivät elämän tarkoitusta juuri erilaisista okkultistisista opeista, vaikka totuus on aivan jokaisen ulottuvilla Jeesuksessa ja Raamatussa. En voi moittia heitä siitä, koska he vilpittömästi etsivät totuutta, mutta vain vääristä lähteistä, sillä olinhan itsekin hyvin innokas okkultisti ennen kuin Jumala tarttui minuun. Kyllä Jumala löytää omansa ennemmin tai myöhemmin. Näinhän tapahtui minullekin. Toivon tämän kirjani olevan avuksi myös heille.

Vihollinen hyökkää erityisesti sellaisiin uskoviin, jotka paljastavat hänen juonensa. Tällaisesta vihollisen hyökkäyksestä kerron oman kokemukseni. Todistin noin vuosi sitten (7.12.2014) seurakuntamme pastorin Matti Markkasen pitämässä kokouksessa uskoontulostani ja myin kirjaani Okkultistista kristityksi radiotyön tukemiseksi.

Kun sitten kokouksen jälkeen illalla menin nukkumaan, tunsin, että pimeässä makuuhuoneessani oli jokin epämiellyttävä olento ja näin vain tumman hahmon. Yhtäkkiä menin täysin liikuntakyvyttömäksi ja huusin Jeesusta avuksi. Vähitellen liikuntakyky palautui. Sytytin valot ja menin WC:hen, rauhoittelin itseäni ja palasin sänkyyn. Sama toistui uudelleen. Sen jälkeen rukoilin ja menin keittiöön ja join lasillisen vettä ja palasin sänkyyn. Tämän jälkeen pääsin rauhaan ja nukahdin.

Ilmeisesti kirjani on tarpeellinen, koska paholainen on hänen entiselle alaiselleen näin vihainen. Tämä kokemus oli jälleen minulle yksi vahva todiste henkimaailman olemassaolosta ja siitä suuresta taistelusta, jota käydään sielujen pelastuksesta. Ilmankos Paavali kirjoittaa Ef. 6:11,12: ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan”.

Tämä vihollisen pelottelu ei lannistanut minua vaan jatkan toimintaani, koska mitään ei voi tapahtua ilman Jumalan sallimusta. Jeesus-nimessä on ihmeellinen voima. Hän on meidän ainoa turvamme vihollista vastaan. Meillä on todella mahtava Jumala, joka auttaa meitä kaikissa asioissa, kun vain annamme elämämme hänen turvallisiin käsiinsä. Ps. 50:15. ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut."

Olen vielä kirjoittanut kolmannen kirjan Danielin kirjasta Ilmestyskirjaan niin kuin olen seurakunnassa oppinut ja omaksunut. Kun sain sen valmiiksi ja lähetin taittoon, koin vastaavanlaisen kokemuksen noin kuukausi sitten. Illalla sänkyyn mennessäni tunsin ja näin jälleen, että pimeässä huoneessani oli jokin epämiellyttävä tumma olento. Se tuli rinnan päälleni ja lukitsi minut alleen. Huusin Jeesusta avuksi ja olento lähti pois. Enpä siitä enää toisella kerralla pelästynyt, vaan rukoilin ja jatkoin rauhallisena sängyssä oloani ja siihen sitten nukahdin. Paholainenhan vihaa erityisesti Ilmestyskirjaa, koska se paljastaa hänen suunnitelmansa ihmisten johtamiseksi harhaan.

Olivatko nämä kokemukseni todellisia vihollisen hyökkäyksiä vai olivatko ne vain entisten okkultististen harrastuksieni seurauksena syntyneitä hallusinaatioita, sitä en pysty todistamaan. Joka tapauksessa ne tuntuivat minusta todellisilta ja tapahtuivat sopivasti samoihin aikoihin näiden kirjojeni kanssa.

Olen äärettömän onnellinen siitä, että Herra pelasti minut vihollisen valtakunnasta omaan valtakuntaansa. Herran enkeli johti minut unessa vuonna 1976 juuri tähän Annankadun seurakuntaan. Koin todella voimakkaan uudestisyntymisen ja olenkin toiminut jo 40 vuotta aktiivisesti adventtiseurakunnassa sielujen pelastamiseksi. Toivon, että Voisin elämäni loppuvaiheessa sanoa samoin kuin Paavali. 2. Tim. 4:7,8. ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 8. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” Aamen.

Jos joku on kiinnostunut kirjoistani, niin ne löytyvät kotisivuiltani. Osoite on www.sananmiekka.fi.