Ilm. 19

0602110

Riemulaulu taivaassa – valkoinen hevonen ja sen ratsastaja

Ilmestyskirjan 18. luku päättyi suuren porton eli Babylonin tuhoon. Koko taivas ja Jumalan lapset iloitsivat Babylonin tuhosta, koska se oli saanut aikaan paljon tuhoa. Ilmestyskirjan 19. luvussa ilo jatkuu Jumalan vanhurskaasta pelastuksesta. Jeesus tulee vihdoin takaisin ja pelastaa oman kansansa.

1. Tämän jälkeen kuulin taivaasta mahtavan äänen, ikään kuin suuri kansanjoukko olisi laulanut: - Halleluja! Pelastuksen tuo tuomiosta ja meidän Jumalamme, hänen on kirkkaus ja voima. 2. Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa. Hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maailman iljetyksillään, hän on kostanut portolle palvelijoidensa veren. 3. Taas kuului ääni: - Halleluja! Porton roviosta nousee savu aina ja ikuisesti. 4. Kaksikymmentäneljä vanhinta ja ne neljä olentoa heittäytyivät kasvoilleen Jumalan eteen ja osoittivat kunnioitustaan hänelle, joka istuu valtaistuimella. He sanoivat: - Aamen. Halleluja! 5. Ja valtaistuimelta kuului ääni: - Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki te hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, pienet ja suuret! 6. Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: - Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.

Jumalan ääntä on verrattu Ilmestyskirjassa suuren kansanjoukon pauhinaan. Tässä mielessä voidaan ajatella, että tämän Halleluja-ylistyksen takana on Jumala, vaikka siihen varmasti on yhtynyt myös koko taivas asukkaineen. Sana Halleluja on hepreaa ja se merkitsee: ”Ylistäkää Herraa”. Halleluja toistuu varsin usein Vanhan testamentin psalmeissa, mutta Uudessa testamentissa vain tässä luvussa.

Ensimmäinen Halleluja -kuoro ylisti Jumalan pelastuksen lahjasta, hänen tuomionsa oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta sekä suuren porton tuomiosta. Toinen Halleluja -kuoro ylisti Herraa siitä, että porton tuho on lopullinen ja peruuttamaton. Kolmas Halleluja -ylistys kuului valtaistuimen ympärillä olevien vanhinten ja neljän olennon suusta. He vahvistivat yhtyvänsä Jumalan oikeudenmukaisiin tuomioihin. Neljännen Halleluja -ylistyksen kohteena on Jeesuksen lopullinen kuninkuus. Hän on voittanut Saatanan omalla verellään ja näin pelastanut Jumalan kansan iankaikkiseen elämään. Jumalan kansa on hääaterialla ja pian on häiden aika.

Suurissa vuotuisissa juhlissaan juutalaiset veisasivat lauluja psalmeista 113 – 118, joissa ylistettiin Jumalan hyvyyttä ja laupeutta kansaansa kohtaan. Sinä suurena lunastuksen ja Babylonista vapautumisen päivänä, joka pian koittaa, Jumalan kansa on osoittava mitä syvintä kiitollisuutta siitä laupeudesta, jolla Jumala on pelastanut heidät.

7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, 8. hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. 9. Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja." 10. Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!" Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.

Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa käytetään avioliittoa vertauskuvana Kristuksen pyhästä suhteesta valtakuntaansa. Jeesuksen morsianta nimitetään uudeksi Jerusalemiksi (Ilm. 21:2,9), Jumalan hallinnon keskukseksi ja lunastettujen kodiksi. Dan. seitsemäs luku osoittaa, että Kristus saa oikeuden hallita valtakuntaansa, Uutta Jerusalemia, päättäessään papillisen palvelustyönsä, jota hän on toimittanut ihmisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä. Täten se, kuinka Kristus vastaanottaa valtakuntansa, on ikään kuin hänen avioliittonsa. Juuri uskon turvin jäännösseurakunta menee hänen kanssaan taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään tätä vihkiseremoniaa varten.

Karitsan häät kuvaavat sitä koko tilaisuutta taivaassa, jossa Jeesus ja Jumalan omat liitetään yhteen iankaikkisesti ja lopullisesti. Tästä häätilaisuudesta on kerrottu enemmän Ilmestyskirjan 21. luvussa ja palaamme siihen myöhemmin, kun tutkimme sitä lukua.

Hohtavan valkea pellavapuku kuvaa luonnollisesti Jeesuksen antamaa pukua, joka on pesty ja valkaistu Karitsan verellä. Siinä ei ole yhtään ryppyä ja tahraa. Se on täydellinen. Jeesus on kuolemallaan sovittanut jokaisen Häneen uskovan synnit. Vain tällaisella hääpuvulla varustettu henkilö on kelvollinen Karitsan hääaterialle. Tästä hääateriasta kertoo tarkemmin Jeesuksen esittämä vertaus kuninkaanpojan häistä. Siinä häävieras, jolla ei ollut kuninkaan antamaa hääpukua, heitettiin pimeyteen (Matt. 22:1-14).

Profetoimisen lahja on yksi Hengen lahjoista. Se on erittäin tärkeä lahja, koska se mainitaan kaikissa yhteyksissä, joissa puhutaan Hengen lahjoista. Ilmestyskirja tähdentää erityisesti profetian lahjaa lopun aikana eksytyksien välttämiseksi. Sanonta ”Jeesuksen todistajissa on profetoimisen henki”, merkitsee sanomaa, joka on lähtöisin Jeesukselta ja joka on saatu profeetan välityksellä seurakunnalle.

Adventtiseurakunta uskoo, että liikkeemme uranuurtajalla Ellen White:lla oli profetoimisen henki. Siksi kirjoitan seuraavaksi lyhyesti hänen elämästään ja toiminnastaan.

Ellen White, tyttönimeltään Harmon, syntyi vuonna 1827 Amerikassa ja avioitui v. 1846 adventistisaarnaaja James Whiten kanssa. Hän sai vähitellen yhä johtavamman aseman adventtiliikkeessä ja työskenteli paitsi Yhdysvalloissa välillä myös Euroopassa ja Australiassa. Hänen kirjallinen toimintansa on varsin laaja; hän kirjoitti viitisenkymmentä kirjaa ja tuhansia lehtiartikkeleita. Teoksista on laajimmalle levinnyt Tie Jeesuksen luo, jota on käännetty noin 150 kielelle. Muista kirjoista mainittakoon lopputapahtumia käsittelevä Suuri taistelu ja Jeesuksen elämää kuvaava Rakkaudella Isältä. Nämä kirjojen nimet ovat suomalaisten taskupainoksien nimet. Ellen Whiten kirjallinen tuotanto oli yhtä monipuolinen kuin laajakin. Hän käsitteli teoksissaan myös terveydenhoitoa, kasvatuskysymyksiä, yhteisönsä työmenetelmiä jne.

Paitsi puhujana, opettajana ja kirjailijana Ellen White määräsi liikkeensä kehitystä organisaattorina ja synnynnäisenä johtajatyyppinä. Hänet on epäilemättä luettava uuden ajan huomattavimpien uskonnollisten naisjohtajien joukkoon. Ratkaisevimmin hän kuitenkin vaikutti näyillään ja profeetallisilla unillaan, joita hänellä on laskettu olleen noin 2000. Näistä näkytiloista on olemassa lukuisia silminnäkijäin kuvauksia, joista adventtiliikkeen historioitsijan J. N. Loughborough’in kertoma on tyypillisimpiä: ”Ensimmäisen kerran tapasin rouva E.G.Whiten lokakuussa 1852. Silloin näin hänen saavan näyn, joka kesti yli tunnin. Sen jälkeen olen nähnyt hänet näkytilassa noin 50 kertaa. Olen ollut läsnä, kun lääkärit ovat tutkineet häntä tässä tilassa.

Millaisina Ellen White itse koki näkytilansa? Hän kirjoitti vuonna 1860: ”Koska usein tiedustellaan tilaani näyn aikana ja sen jälkeen, tahdon sanoa, että kun Herra näkee hyväksi antaa näyn, minut viedään Jeesuksen ja enkeleiden seuraan ja kadotan näköpiiristäni kaiken maallisen. En voi nähdä pitemmälle kuin mihin enkeli minut johtaa. Huomioni on usein kiinnitettynä maan päällä tapahtuviin ilmiöihin. Toisinaan minut kuljetetaan kauaksi tulevaisuuteen ja minulle näytetään mitä on tapahtuva. Toisinaan taas minulle näytetään menneisyyden tapahtumia”.

Kirjoittajana, puhujana ja neuvonantajana Ellen White kosketteli mitä moninaisimpia elämänaloja. Hän pyrki aina kohottamaan ihmiskuntaa ja suuntaamaan vaikutuspiirissään olevien ihmisten voimavaroja jaloihin tavoitteisiin ja saavutuksiin.

Kasvatustyön alalla Ellen G. White toteutti uudistusohjelmaa, joka merkitsi ihmisen ruumiillisten, henkisten ja hengellisten kykyjen sopusuhtaista kehittämistä. Hän oli perustamassa näiden periaatteiden mukaan toimivaa koulujärjestelmää, johon nyt kuuluu tuhansia oppilaitoksia kansakouluista yliopistoihin asti.

Ellen White kirjoitti paljon näkemyksiä terveyden ja sairauden suhteista, lääkeaineiden käytöstä, liikunnan merkityksestä terveydelle, sielun ja ruumiin välisestä vuorovaikutuksesta, nautintoaineiden haittavaikutuksista ja ravitsemuksesta. Viime vuosikymmenen tieteellinen tutkimus on vahvistanut hänen peruskäsityksensä ruokavalion ja terveyden välisestä suhteesta harvinaisessa määrässä.

Mutta kasvatuksen ja terveydenhoidon ongelmat muodostavat vain osan Ellen Whiten työstä. Jo hänen ensimmäinen näkynsä sisälsi keskeisenä teemanaan Jumalan kansan vaelluksen taivaalliseen luvattuun maahan. Kaiken keskuksena on Jeesus Kristus, joka itse johtaa omiaan, valvoo heidän koettelemuksiaan ja taistelee heidän ja hänen itsensä yhteistä vihollista vastaan.

Myöhemmissä näyissään Ellen White sai yhä laajempaa ja samalla yksityiskohtaisempaa valaistusta Jumalan maailmansuunnitelmasta. Eräänä maaliskuisena sunnuntai-iltapäivänä 1858 hän sai kokoontuneen hautajaisyleisön läsnä ollessa kaksi tuntia kestäneen näyn. Siinä hänelle näytettiin ”aikakausien suuri taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä”, ja hän sai myös neuvon kirjoittaa siitä. Näin sai alkunsa ainutlaatuinen kirjallinen suurtyö, joka lopullisessa muodossaan käsittää viisi mittavaa teosta. Ne kattavat koko ihmiskunnan historian luomisesta ja synnin maailmaan tulosta sovituksen kautta kaiken uudeksi luomiseen.

Kaikki Raamatun todisteet osoittavat selvästi, että lopun ajan profeetan tuntomerkit täyttyivät Ellen G. White'ssa. Me adventtikansana saamme olla onnellisia siitä, että meillä on Jumalan lähettämä profeetta. Tämä lahja tulee varjelemaan meitä lukemattomilta vihollisen eksytyksiltä ja antamaan meille sisäisen ilon ja rauhan sydämeemme sekä luottavaisen suhtautumisen tulevaisuuteen. Olen sitä mieltä, että pelastuksen kannalta on ehdottomasti luettava Raamatun lisäksi myös Ellen Whiten kirjoituksia, koska ne valaisevat meitä ymmärtämään Raamattua ja kertovat selvästi lopunajan tapahtumista ja johtavat ennen kaikkea Kristuksen luo. "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin." (2. Aik. 20:20).

11. Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. 12. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse. 13. Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana. 14. Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. 15. Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. 16. Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.

Tämä on Kristuksen toinen tulemus, jonka Raamatun kirjoittajat ovat ennustaneet. Hänen kansansa, joka on jo kauan odottanut hänen tuloaan, tervehtii häntä riemulla, jota vastoin jumalattomat koettavat kätkeytyä pois hänen kasvojensa edestä. Tuhotessaan jumalattomat Kristus herättää kuolleista ne, jotka ovat kuolleet luottaen häneen ja vie heidät taivaaseen niiden seuraajiensa kanssa, jotka ovat kokeneet vitsausten ajat.

Ratsuhevoset kuuluivat Johanneksen aikana sotapäälliköiden varustukseen. Valkoinen on puhtauden ja voiton väri. Nimitykset uskollinen ja totuudellinen kuvaavat Jeesuksen suhdetta seurakuntaan, joka on hänen morsiamensa. Siksi Jeesukseen voi luottaa joka suhteessa. Tulenliekkiset silmät kuvaavat Jeesuksen kaikkitietävyyttä ja kaikkinäkevyyttä. Mikään ei ole salassa häneltä. Kruunut hänen päässään kuvaavat kaikkivaltiutta koko maailmankaikkeudessa. Nimen, jonka hän vain itse tuntee, voidaan ajatella esim. kuvaavan hänen nimensä voimaa, valtaa ja salaisuutta, mikä siihen kaikkeen kätkeytyy. Sen korkeuden, leveyden ja syvyyden tietää vain itse Jumala. Vereen kastettu vaippa kuvaa hänen uhrikuolemansa kautta saatua voittoa. Nimi Jumalan sana on Jeesuksesta käytetty nimi Johanneksen evankeliumissa, johon sisältyy koko Raamatun totuus. Terävä miekka kuvaa hänen voitokasta työtään pelastettujen hyväksi Jumalan sanan avulla. Viinikuurna ja Jumalan hehkuva vihan viini viittaa jumalattomien lopulliseen tuhoon hänen tulemuksessaan. Nimi kuningasten Kuningas, herrojen Herra, kuvaa hänen kuninkuuttaan koko maailmankaikkeudessa.

17. Sitten näin enkelin, joka seisoi ylhäällä auringossa. Hän huusi kovalla äänellä kaikille linnuille, jotka lensivät korkealla taivaan laella: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! 18. Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten." 19. Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan. 20. Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. 21. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi.

On kysymys suuren taistelun lopputuloksesta viimeisissä vitsauksissa ja Harmageddonin taistelussa, jossa jumalattomat ihmiset saavat surmansa Jeesuksen tulemuksen kirkkaudesta, eikä kukaan hautaa heitä. Heitä on niin paljon, että haaskalinnuilla on suuri juhla-ateria. Kaikki, jotka ovat hylänneet Jumalan armollisen tarjouksen osallistua hääaterialle, ovat vain lintujen ruokaa.

Peto ja väärä profeetta kuvaavat tässä yhteydessä katolista valtaa ja langennutta protestanttisuutta, koska ne rinnastetaan tässä toisiinsa. Aikaisemmin on käsitelty juuri pedon, suuren porton ja Babylonin merkitystä. Väärä profeetta sopii hyvin protestanttiseen kirkkoon, jolla oli alussa puhtaat pyrkimykset, mutta joka sitten luopui niistä ja omaksui katolisen kirkon oppeja ja tapoja. Tästä todistaa hyvin nykyisin vallitseva protestanttisen ja katolisen kirkon yhdistymispyrkimykset.

Ne, jotka ovat kapinoineet Kristusta vastaan, tuhoaa hänen tulemuksensa kirkkaus. Maa muuttuu tämän jälkeen asumattomaksi autiomaaksi, sillä Kristus vie kansansa mukanaan taivaaseen jättäen jumalattomien ruumiit haaskalintujen ravinnoksi. Kristuksen toiseen tulemukseen liittyy jumalattomien täydellinen hävittäminen.

Jumala on varoittanut kansaansa erityisesti siitä, ettei sen pidä uskoa vääriä tietoja hänen tulemuksestaan. Jumalattomat eivät tämän jälkeen saa toista mahdollisuutta sen tuhatvuotisen kauden aikana, joka alkaa tämän jälkeen. Kaikkien on päätettävä tämän elämän aikana ennen Jeesuksen toista tulemusta, kummallako aterialla he haluavat olla, Karitsan hääaterialla vai aterialla, jossa linnut ovat syöjiä ja ihmiset syötäviä. Miten on sinun laitasi?

Rukous

Rukoilemme. Tahtoisimme tulla Karitsan hääaterialle. Auta rakas Herramme, että pääsemme sinne, emmekä jää Jeesuksen tullessa lintujen ruuaksi. Anna meille lupaamasi valkoinen hääpuku, sinun lahjavanhurskautesi. Puhdista meidät synneistämme pyhällä kalliilla verelläsi. Auta tunnistamaan väärät tunnusteot ja ihmeet, etteivät ne eksytä meitä ja ettei kohtalomme ole tulijärvessä pedon ja väärän profeetan tavoin. Kiitos Jeesus, kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra, että sinä ja sinun sotajoukkosi voittavat pahan ja pääsemme ikuiseen rauhan valtakuntaan sinun armostasi. Kiitos myös seurakunnasta, hengellisestä kodistamme ja profetian lahjasta. Jeesuksen nimessä. Aamen.

0610035