Dan. 6

0607068

Daniel leijonien luolassa

On kulunut noin 60 vuotta siitä, kun nuori Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä. Sotavankeuteen joutuneen nuorukaisen ura oli ollut harvinaisen loistokas. Nebukadnessarin hovissa hänen asemansa oli monessa mielessä parempi kuin useimpien muiden. Hän oli arvostettu viisautensa ja suoraselkäisyytensä tähden. Tässä luvussa näemme, kuinka Daniel, joka oli jo yli 85-vuotias, joutui salajuonen uhrina vielä kerran koetukseen uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan.

2. Dareios näki hyväksi asettaa valtakunnan hallintoa hoitamaan satakaksikymmentä satraappia, jotka hän sijoitti kaikkialle valtakuntansa alueelle. 3. Heidän esimiehinään oli kolme ylivalvojaa, ja Daniel oli yksi näistä. Satraappien tuli tehdä heille tili toimistaan, jotta kuningas ei joutuisi kärsimään vahinkoa.

Historia kertoo, että Babylonin kukistumisen jälkeen Babyloniaa hallitsi noin vuoden ajan Dareios-niminen henkilö ennen Persian kuningas Kyyrosta.

4. Daniel osoittautui etevämmäksi kuin toiset valvojat ja satraapit, sillä hänessä oli erityinen henki. Siksi kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan johtoon.

On harvinaista, että valloitetun valtakunnan pääministeristä tehdään uuden valtakunnan hallituksen jäsen. Danielissa vaikutti Pyhä Henki.

5. Silloin toiset valvojat ja satraapit alkoivat etsiä sopivaa aihetta voidakseen syyttää Danielia valtakunnan vahingoittamisesta. Mitään syytöstä he eivät kuitenkaan pystyneet esittämään, sillä Daniel oli rehellinen eikä mitään laiminlyöntiä tai rikkomusta löytynyt.

Kateus, joka oli alun perin Lusiferin kapinan lähtökohta, johti yritykseen Danielin syrjäyttämiseksi ylivalvojan tehtävästä. Daniel joutui näin salajuonen uhriksi. Kuinka usein kuulemme myös nykyisin juonittelevista valtataisteluista kilpailijoiden voittamiseksi.

6. Silloin nuo miehet sanoivat: "Me emme pysty löytämään Danielia vastaan mitään, ellemme sitten löydä jotakin hänen uskonnostaan."

Kateus johtaa vaikka minkälaisiin keinoihin ja tekoihin, joilla ihminen saadaan syylliseksi. Nyt se tapahtui uskonnon kautta, kun se poikkesi enemmistön uskonnosta. He olivat tarkkailleet Danielin elämää ja huomanneet hänen säännölliset rukoushetkensä, johon he perustivat salajuonensa.

7. Valvojat ja satraapit riensivät yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle näin: "Ikuisesti eläköön kuningas Dareios!

Imartelu on vaikuttava tekijä ihmisen taivuttamiseksi omaan tahtoon.

8. Kaikki valtakunnan valvojat, käskynhaltijat ja satraapit, hovimiehet ja maaherrat ovat yksimielisiä siitä, että tulisi antaa seuraava kuninkaallinen asetus ja vahvistaa tällainen määräys: Jos joku kolmenkymmenen päivän aikana tästä lähtien rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan. 9. Julista nyt, kuningas, tämä määräys ja anna laatia se kirjallisena, niin että se on Meedian ja Persian ikuisen lain mukaan peruuttamaton."

Salajuonen onnistumiseksi kuningasta pehmitettiin, taivuteltiin ja ylistettiin pitkän aikaa. Sen jälkeen vedottiin kuninkaan valta-asemaan ja palvontaan. Kuningas oli tietysti imarreltu eikä hän siksi osannut ajatella seurauksia. Asia tehtiin myös kiireellisesti, jotta kuninkaalla ei olisi harkinta-aikaa riittävästi. He tiesivät, että kuninkaan käsky oli peruuttamaton ja että Daniel ei tulisi antamaan periksi.

10. Niin kuningas Dareios antoi laatia kirjallisen määräyksen.

Langetettuaan tuomion kuningas kuitenkin katui tekoaan, mutta hän ei voinut sitä enää peruuttaa. Näin Daniel joutui salajuonen uhriksi.

11. Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12. Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

Tämän jakeen perusteella tuntuu siltä, että Daniel oikein uhmaten halusi näyttää jumalanpalveluksensa. Herää kysymys, että oliko tämä viisasta vai olisiko hänen pitänyt jotenkin lievittää toimiaan. Ehkäpä Danielin jumalanpalvelus oli niin tunnettua, että sen peitteleminen olisi ollut epämielekästä. Nyt hän ainakin sai heti Jumalan turvakseen ja siinä mielessä hänen tekonsa oli oikein.

13. Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan." Kuningas vastasi: "Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki."

Miehet tiesivät nyt onnistuneensa salajuonessa, koska kuninkaan sana oli peruuttamaton.

14. Silloin he sanoivat kuninkaalleen: "Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa." 15. Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta.

Kuningas arvosti Danielia ja nyt hän huomasi tulleensa salajuonen uhriksi. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua antamaan määräyksen Danielin tuomitsemiseen. Hän tiesi, että ei ollut kysymys kuninkaan kunnioittamisesta vaan pelkästään kateudesta Danielia kohtaan.

16. Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!"

Kun mitään ei ollut tapahtunut asian suhteen, miehet riensivät uudelleen nopeasti kuninkaan luo, koska he tiesivät kuninkaan ajattelevan Danielin pelastusta. He vetosivat jälleen Meedian ja Persian lakiin, ettei mitään kuninkaan antamaa lakia voida peruuttaa.

17. Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: "Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!"

Kuninkaalla oli pieni toive siitä, että Danielin Jumala pelastaisi Danielin. Hänellä oli hyvin nöyrä asenne antaessaan käskynsä. Siinä ei ollut minkäänlaista ylpeyttä kuten edellisellä kuninkaalla. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua antamaan määräyksen Danielin tuomitsemiseen. Hän olisi kyllä voinut peruuttaa määräyksensä, mutta ylpeys kuninkaana ei sallinut sitä, sillä muutoin hän olisi menettänyt valtansa.

18. Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa. 19. Sen jälkeen kuningas meni palatsiinsa. Hän vietti yönsä paastoten eikä huolinut luokseen naista, ja uni pakeni hänen silmistään.

Tämä Danielin tapaus oli kuninkaalle hyvin tärkeä. Hän tiesi toimineensa väärin ja oli hyvin huolissaan Danielista. Siksi hän nöyränä ja huolestuneena vietti levottoman yön miettien pelastaisiko Danielin Jumala hänet.

20. Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. 21. Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: "Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?" 22. Daniel vastasi: "Ikuisesti eläköön kuningas! 23. Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas."

Hän kiiruhti heti aamulla välittömästi katsomaan, oliko Daniel vielä elossa ja oliko Jumala pelastanut hänet. Jumala on sanassaan kehottanut kunnioittamaan kuningasta. Daniel toteutti tässäkin asiassa Jumalan käskyn, vaikka hänet oli tuomittu kuolemaan. Puhutteleva esimerkki tästä asiasta oli myös Daavidin suhtautuminen kuningas Sauliin. Hän ei voinut vahingoittaa Herran voideltua, vaikka hän olisi inhimillisesti ollut oikeutettu siihen. Daniel ylisti kuningasta ja ennen kaikkea Jumalaa ihmeellisestä teosta. Jumala hallitsee eläintenkin toimintoja. (Vertaa Matt. 24:9,19, ja 10:17–23 sekä Ps. 91:9–13).

24. Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. 25. Silloin kuningas käski noutaa ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. Eivätkä he olleet ehtineet luolan pohjalle, kun leijonat jo kävivät heidän kimppuunsa ja raatelivat heidät.

Kuningas oli petettynä menetellyt väärin ja hän oli nyt todella iloinen huomatessaan arvostamansa ja väärin tuomitsemansa Danielin olevan elossa. Nyt vain toteutui itämaisen käytännön mukaan hänen vastustajiensa ja heidän perheittensä surma. Jumalan käskyn mukaan perhe ei ole vastuussa perheenjäsenten teoista. Jokainen on itse vastuussa teoistaan, vaikka perheellä on suuri vaikutus jäseniinsä.

26. Sitten kuningas Dareios kirjoitti kaikille maailman kansoille ja kansakunnille, mitä kieliä ne puhuivatkin: "Kaikkinainen menestys teille! 27. Minä annan seuraavan käskyn: Kaikkialla valtani piirissä vavisten pelättäköön Danielin Jumalaa, sillä hän on elävä Jumala ja ikuisesti pysyvä, hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä eikä hänen valtansa koskaan lopu. 28. Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä."

Kuningas Nebukadnessarin tavoin myös Kuningas Dareios tunnusti todellisen Jumalan voiman ja sen, että vain todelliset Jumalan palvelijat pääsevät osallisiksi Jumalan käsittämättömästä ja yliluonnollisesta suojeluksesta. Danielin uskollisuus ja Jumalan suojelus sai tämän pakanallisen kuninkaan tunnustamaan, että Danielin Jumala oli todellinen Jumala, jonka valtakunta pysyy iankaikkisesti.

29. Ja Daniel menestyi Dareioksen hallitessa ja sen jälkeen myös persialaisen Kyyroksen valtakunnassa.

Näin myös koko valtakunta sai siitä tulevan siunauksen. Loppujen lopuksi Danielin urhea koettelemus ja uskollisuus Jumalalle olivat suureksi siunaukseksi koko kansalle. Tämä on jokaisen Jumalan palvelijan etuoikeus Danielin tavoin osoittaa uskollisuutta Jumalalle.

Maailman historian lopputapahtumissa vitsausten aikana, joista on kerrottu Ilmestyskirjan 15. luvussa, Jumalan kansaa tullaan Danielin tavoin syyttämään heidän uskontonsa takia niistä hirvittävistä vitsauksista, mihin maailma on joutunut ja erityisesti pedon merkin ottaneet ihmiset. Jumala tulee myös ennen kokemattomien vaikeuksien keskellä pelastamaan kansansa ihmeellisellä tavalla. ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan”. (Dan. 12:1). Ja ”Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet”. (Ps. 91:10,11).

Tämä ahdistuksen aika on hirvittävä koettelemus Jumalan kansalle, mutta jokainen uskollinen jumalan lapsi kestää sen. He ovat varmoja Jumalan suojeluksesta ja pelastuksestaan. He ovat edeltä käsin tutustuneet Jumalan sanaan ja luottavat siihen. Taivaan sotajoukot tulevat suojelemaan heitä jumalattomien ihmisten hyökkäyksiltä. Kristus on sanonut: ” Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle, sulje ovet jäljessäsi. Pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes raivo on ohi. Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet”. (Jes. 26:20). Uskolliset Jumalan lapset tulevat kuitenkin saamaan osakseen valtavan perinnön, Jumalan valtakunnan kansalaisuuden.

Rukous

Kiitos Danielin uskollisuudesta sinulle elävä ja todellinen Jumala kuoleman edessä. Sinä, joka suljit leijonien kidat, voit suojella myös meitä kaikelta pahalta ja pelastaa tästä kurjuuden maasta ikuiseen rakkauden valtakuntaasi. Kiitos, että meillä on kolminkertainen Puolustaja: Isä, Poika ja Pyhä henki ja vielä kaksikolmososa enkeleistä. Haluamme turvallisesti jäädä sinun suuren Jumalan huolen pitoon. Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

 

0606197