Dan. 9

0606195

Danielin synnintunnustus – Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli seitsemänkymmentä kertaa seitsemän vuotta

Oli kulunut vuosia edellisen luvun näystä. Oltiin Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan ensimmäisessä hallitusvuodessa 538 eKr. Israelin kansa ja Daniel olivat olleet jo lähes 70 vuotta Babylonin vankeudessa pakkosiirtolaisina. Daniel oli tuskissaan, että pidentäisikö Jumala heidän vankeusaikaansa tottelemattomuuden takia. Siksi hän kääntyi tuskissaan Jumalan puoleen, tunnusti sekä omat että kansansa synnit. Jumala oli sanonut Jeremian kautta, että heidän pakkosiirtolaisuutensa tulisi kestämään 70 vuotta.

1. Ensimmäisenä vuonna siitä kun meedialainen Dareios, Kserkseen poika, oli tullut kaldealaisten kuninkaaksi, 2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksia tutkiessani havaitsin, että Herra oli ilmoittanut profeetta Jeremialle niiden vuosien määrän, jotka Jerusalem oli oleva raunioina, ja se luku oli seitsemänkymmentä vuotta.

Daniel löytää Jeremian kirjasta, että Jerusalem on rauniona 70 vuotta ja että Jumala sen jälkeen tulee palauttamaan kansansa takaisin Jerusalemiin. ”Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jer. 25:11). ”Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne.” (Jer. 29:10).

3. Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. 4. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: "Herra, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi! Me olemme tehneet väärin, 5. me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi.

Kun Daniel löysi tämän profetian ja 70 vuotta oli täyttymässä, hän kääntyi rukouksessa Jumalan puoleen. Paasto, säkkivaate ja tomu kuvaavat syvää surua ja murhetta kansansa puolesta. Daniel ei kysy selitystä, hän tietää miksi Jerusalem on rauniona ja kansa pakkosiirtolaisuudessa.

6. Me emme ole kuunnelleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka sinun nimessäsi puhuivat kuninkaillemme, ylhäisillemme, isillemme ja koko kansalle. 7. Sinä, Herra, olet oikeudenmukainen, ja me olemme ansainneet osaksemme tulleen häpeän, me Juudan miehet, Jerusalemin asukkaat ja koko Israel, me kaikki, olimmepa lähellä tai kaukana niissä maissa, joihin sinä olet meidät uskottomuutemme tähden hajottanut. 8. Herra, me olemme saaneet häpeän osaksemme, me ja meidän kuninkaamme, ylhäisemme ja isämme, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 9. Mutta sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet armollinen ja voit antaa meille anteeksi, vaikka olemme luopuneet sinusta 10. emmekä ole kuunnelleet sinun ääntäsi emmekä vaeltaneet niiden lakien mukaan, jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, opettaa meille.

Daniel tunnusti Jumalan oikeudenmukaisuuden, vetosi Jumalan armoon ja tunnusti kansansa luopumuksen ja kuuliaisuuden laiminlyönnin.

11. "Koko Israel on rikkonut sinun lakisi ja poikennut sinun tieltäsi eikä ole totellut sinua. Ja niin meidän päällemme kaatui se kirous ja rangaistus, joka on kirjoitettu Mooseksen, Herran palvelijan, lakiin, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 12. Sinä toteutit sanasi, jonka olit puhunut meitä ja meidän johtajiamme vastaan, ja tuotit meille niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista ole nähty missään muualla taivaan alla kuin Jerusalemissa. 13. Meidän osaksemme tuli koko se rangaistus, josta Mooseksen laissa on kirjoitettu. Me emme yrittäneetkään lepyttää sinua, Herra, meidän Jumalamme, emme luopuneet synneistämme emmekä noudattaneet sinun tahtoasi. 14. Niin sinä sanasi mukaisesti tuotit meille onnettomuuden. Sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet oikeudenmukainen kaikissa töissäsi, mutta me teimme väärin, kun emme kuunnelleet sinun ääntäsi.

Daniel tiesi, että kaikki tämä oli rangaistusta, josta oli kirjoitettu Mooseksen laissa.

15. "Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, sinä, joka voimakkaalla kädelläsi ohjasit kansasi pois Egyptistä ja hankit nimellesi sen kunnian, joka sillä on tänäkin päivänä! Me olemme tehneet syntiä ja rikkoneet sinua vastaan. 16. Herra, sinä olet aina oikeudenmukainen. Sammukoon sinun vihasi ja suuttumuksesi Jerusalemia, omaa kaupunkiasi, ja pyhää vuortasi kohtaan!

Daniel vetosi Jumalan kunniaan, koska Jumala oli johtanut oman kansansa pois Egyptistä

16. Meidän syntiemme tähden ja isiemme rikkomusten vuoksi ovat Jerusalem ja sinun kansasi joutuneet kaikkien ympärillä asuvien pilkan kohteeksi.

Daniel oli hyvin huolissaan Jerusalemista.

17. Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi.

Erityisesti Daniel oli huolissaan Jumalan temppelistä eli pyhäköstä. Hänelle alkoi vähitellen valjeta Dan. 8:14 ennustus pyhäköstä. "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, ” (3. Moos. 25:8).

18. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. 19. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi."

Daniel lähestyi kunnioittavasti ja nöyrästi Jumalaa tunnustaen kansansa synnit. Hän samaistui täysin kansaansa eikä asettanut itselleen minkäänlaista erikoisasemaa. Hän tunnusti kansansa poikenneen Jumalan käskyistä sekä profeettojen ohjeista ja neuvoista ja näin joutuneensa tuskaan ja ahdistukseen. Hän ei puolustellut millään lailla itseään, vaan vetoaa Jumalan armoon ja rakkauteen omaa kansaansa kohtaan vapauttaakseen kansansa Babylonin alaisuudesta. Hän vetoaa myös siihen, ettei Jumalan kansa tulisi häväistyksi ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Hän vetoaa näin Jumalan kunniaan.

Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli seitsemänkymmentä kertaa seitsemän vuotta

20.Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. 21. Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, jonka jo aikaisemmin olin näyssä nähnyt. 22. Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. 23. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi:

Tässä meillä on vakuuttava todiste rukouksen kuulemisesta. Asiat tulevat Jumalan tietoon ajatuksen nopeudella. Hän tietää jo ennen rukoustamme pyyntömme ja tarpeemme ja toteuttaa ne tarpeen vaatiessa välittömästi. Meillä on ihmeellinen Jumala.

24. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi.

Israelin kansalle annettiin tämä ajanjakso vastaanottaa Jeesus Vapahtajana. Tämä näky on määrätty eli paremmin käännettynä leikattu edellisestä näystä 2300 iltaa ja aamua eli 2300 vuotta. Aikaisemmin todetun päivä/vuosi-tulkinnan mukaan 70 viikkoa vastaa 490 vuotta. Kummallakin näyllä täytyy näin ollen olla sama alkamisajankohta.

24. Sitten jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan, ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan voimaan, näky ja profetia sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.

Jeesus päätti jumalattomuuden, sovitti syntimme, pahat tekomme ja saattoi voimaan ikuisen oikeudenmukaisuuden. Jeesuksen kuolema vahvistaa sen, että näkyjen alkamisajankohta on oikea ja sama.

Sanasta kaikkeinpyhin on kaksi erilaista tulkintaa. Joidenkin mukaan se tarkoittaa Jeesuksen kastetta eli voitelua ja joidenkin mukaan Pyhäkön kaikkeinpyhimmän puhdistamista. Tämä toinen tulkinta on useimpien teologien mielestä oikein ja se tarkoittaa, että taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhin voideltiin tehtäväänsä vuonna 1844. Teksti ”kaikkeinpyhin voidellaan” vahvistaa myös sen, että 2300 vuoden jälkeinen tapahtuma eli tämä edellisen luvun näky kaikkein pyhimmän kunniaan nousemisesta sisältyy tähän näkyyn.

Israel ei ymmärtänyt Messias-ennustusta. Myöhemmin juutalaiset kielsivät tutkimasta tätä Messias-ennustusta, koska se esittää vastaansanomattomia todisteita Jeesuksen messiaanisuudesta. Tämä 2300 iltaa ja aamua on tärkeä totuus nykyajalle.

25. "Sinun tulee tietää ja ymmärtää: Siitä ajasta, jolloin se sana lähti liikkeelle, Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista koskevan sanan lausumisesta, on voidellun hallitsijan tuloon seitsemän vuosiviikkoa. Ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa rakennetaan kaupunkia ennalleen, toreineen ja vallihautoineen. Mutta vaikeat ajat tulevat.

Esran kirjan seitsemännessä luvussa on kerrottu tämän käskyn antamisesta: ”kun kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa nyt lähettävät sinut Juudaan ja Jerusalemiin. Sinun tulee tutkia, onko siellä noudatettu sinun Jumalasi lakia, jonka tuntija olet” (Esra 6:14). Kaksi aikaisempaakin Persian kuningasta antoi samantapaisia käskyjä, mutta ne koskivat vain temppelin jälleenrakentamista. Persian kuningas Artahsastan antoi tämän käskyn seitsemäntenä hallitusvuotenaan. Kreikkalaiset käyttivät hänestä nimeä Artakserkses ja tämä nimi on historiallisessa kirjallisuudessa tavallisin. Isosta tietosanakirjasta löytyy hänen seitsemäs hallitusvuotensa, joka on 457 eKr.

Tässä jakeessa on annettu näiden molempien näkyjen alkamisajankohta, joka on se ajankohta, jolloin annettiin Jerusalemin jälleenrakentamiskäsky. Taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhin voideltiin näin ollen tehtäväänsä tämän aikalaskelman mukaan vuonna 1844, jolloin alkoi edellisessä luvussa kerrottu tuomiotapahtuma taivaassa.

Jerusalemin jälleen rakentaminen ajoittui seitsemän vuosiviikon jälkeiseen aikaan eli vuoteen 408 eKr. Raamattu kertoo, että se tapahtui todella vaikeana aikana, kun naapurikansat yrittivät kaikin voimin estää rakentamista. Puolet palvelijoista oli vartiossa aseistettuna ja puolet rakensi muuria ja heillä oli miekka vyöllänsä. Vuodesta 457 eKr. oli kuluva voideltuun ruhtinaaseen eli Jeesuksen kasteeseen seitsemän vuosiviikkoa ja 62 vuosiviikkoa eli päivä/vuosi-tulkinnan mukaan 483 vuotta. Kun tämä lisätään vuoteen 457 eKr. ottaen huomioon nollavuoden, tullaan vuoteen 27 jKr., jolloin Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Luukkaan evankeliumi kertoo, että Jeesus kastettiin keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena, joka on historian mukaan sama kuin vuosi 27 jKr.

26. Ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon kuluttua raivataan voideltu tieltä, eikä kansalla ole enää toista. Uusi hallitsija lähettää väkensä ja saastuttaa kaupungin ja pyhäkön, mutta tulva tekee hänestä lopun. – Ja tuho on säädetty, ja se kestää sodan loppuun asti.

62 vuosiviikon eli vuoden 27 jälkeen Jeesus tuhottiin eli ristiinnaulittiin, eikä häneltä jäänyt ketään. Evankeliumit kertovat, että opetuslapsetkin jättivät hänet. Jerusalem ja pyhäkkö hävitettiin sen jälkeen Rooman sotajoukkojen toimesta vuonna 70 jKr. Rooma sai sitten loppunsa tulvassa eli kansainvaelluksen pyörteissä ja hajosi pienempiin valtioihin. Näin oli säädetty ja näin myös tapahtui.

27. Hän on tekevä liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi sitä viikkoa hän on lakkauttava teuras- ja ruokauhrin. Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon."

Jeesus teki liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi eli seitsemäksi vuodeksi. Näin Israelin kansalle annettiin vielä mahdollisuus seitsemän vuoden aikana vastaanottaa Jeesus Vapahtajanaan. He kuitenkin ristiinnaulitsivat hänet puolessa välissä tätä seitsemää vuotta. Eläinuhrit lakkasivat, sillä Jeesus oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri. Evankeliumia alettiin Paavalin toimesta julistaa myös pakanoille vuoden 34 jälkeen. Monet Kristuksen surmaajat saivat sitten surmansa mitä hirvittävimmillä tavoilla ja turmion iljetys eli paavinvalta saa loppunsa aikojen lopussa.

Teuras- ja eläinuhrit lakkautettiin, koska Jeesus oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri. Pyhäkön esirippu repeytyi kahtia siitä merkiksi, ”Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti” (Mark. 15:38).

Raamatun profetiat ovat ehdollisia riippuen kansan kuuliaisuudesta. ”Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut”. (Jer. 18:8–10). Israelin kansa ei tehnyt parannusta.

Näin Jeesus joutui ennustamaan Juudean hylkäämisen. "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille”. (Matt. 23:37–38).

Tämä ennustus Jeesuksen elämän tärkeimmistä tapahtumista toteutui tarkalleen hänen elämässään.

Tämä tutkimamme teksti on hyvin vaikeaselkoista. Ymmärtämisen tekee vaikeaksi myös se, että sitä ei ole osattu kääntää tarkalleen sen merkityksen mukaan. Jumala on myös luvannut Danielin kirjassa, että taidolliset eli Jumalalle antautuneet ihmiset ymmärtävät sitä. Tähän meidän on luotettava. Tärkeintä on kuitenkin uskon vahvistukseksi todeta kuinka tarkkaan vuosien tarkkuudella oli ennustettu nämä ihmiskunnan tärkeimmät tapahtumat. Se antaa mitä vakuuttavimman varmuuden siitä, että Raamattu on totta ja Jumalan sanaa. Se on myös mitä vakuuttavin todiste Jumalan ennalta tietämisestä ja ennen kaikkea Jeesuksen jumaluudesta. Se on Raamatun tärkein aikaennustus Jeesuksen elämästä ja kuolemasta. Kun tämä näky todistettaisiin riittävän selvästi ihmisille, kukaan rehellinen ihminen ei voisi olla hyväksymättä Jeesusta Jumalana, ei myöskään nykyinen Israelin kansa. Näin uskoisin.

Danielin kirjan kahdeksannen ja yhdeksännen lukujen näyt ovat mitä vakuuttavin todiste Jumalan olemassaolosta ja pelastussuunnitelmasta. Niissä on koko pelastussuunnitelman ydinasia. Niissä kerrotaan ihmiskunnan lunastus kokonaiskäsitteenä ristin tapahtumana ja yksilön kohdalta tuomion tapahtumana eli ristillä Jeesus antoi koko ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastua hänen uhrinsa kautta ja tuomiolla pelastus tapahtuu yksilön kohdalla. Jokainen ihminen on siellä läsnä elämänkirjojensa kautta, jotka tutkitaan (1. Kor. 5:10). Siitä Jeesus kertoo vertauksessa kuninkaanpojan häistä (Matt. 22), jossa kuningas huomasi yhden miehen, jolla ei ollut hääpukua eli Jeesuksen vanhurskauden vaippaa. Hänet heitettiin ulos taivaasta.

Ensimmäinen vaihe oli siis Jeesuksen ristiinnaulitseminen vuonna 30 jKr. ja toinen vaihe tuomion ajan alkaminen vuonna 1844 eli taivaallisen pyhäkön puhdistus synneistä, joka jatkuu aina armon oven sulkeutumiseen asti ennen Kristuksen tulemusta.

Tämä vuosi 1844 oli myös merkittävä tapahtuma maailman historiassa. Silloin se näkyi voimakkaana kristillisenä liikkeenä maailmassa, kun tutkittiin tämän ennustuksen merkitystä ja toteutumista. Silloin syntyi voimakas herätys ja monia kristillisiä yhteisöjä perustettiin. Alettiin odottaa Jeesuksen takaisintuloa. Silloin sai alkunsa myös adventtiseurakunta. Ja se syntyi nimenomaan tämän ennustuksen pohjalta valmistamaan ihmiskuntaa Jeesuksen tuloa varten.

Alla on selvyyden vuoksi kaaviokuva Jeeesuksen elämän tärkeimmistä tapahtumista ja tuomion ajan alkamisesta ”kaksituhatta iltaa ja aamua” (Dan. 8:14), joka alkoi vuonna 1844.

Rukous

Kiitämme rakas taivaan isä siitä, että annoit Danielille selvimmän ennustuksen Jeesuksen ensimmäisen tulon ajasta ja ristinkuolemasta. Kiitämme siitä, että Jeesus tuli maailmaan, kun aika oli täyttynyt ja sovitti meidät ristinkuolemallaan syntiemme tähden. Me tunnustamme syntimme. Olemme monesti rikkoneet sinun käskyjäsi ja lyöneet laimin lähimmäisiämme. Olemme kaikki vajavaisia ja puutteellisia. Meidän kansamme on syntinen kansa. Anna sinä rakas Herramme meille anteeksi. Anna armosi osaksemme ja auta meitä heräämään nukkuvasta tilastamme. Emme vetoa omaan vanhurskauteemme vaan sinun vanhurskauteesi. Kiitos armosta ja anteeksiannosta. Jeesuksen nimessä. Aamen.