Danielin kirjan 10. luku 

Näky Tigrisvirran rannalla

Danielin kirjan viimeiset luvut kertovat tulevaisuudessa tapahtuvista Kristuksen ja Saatanan välisistä taisteluista, jotka koskevat Jumalan kansan vaiheita historian aikana. 10. luku on johdantoa näille tapahtumille. 

Danielin viimeinen sanoma kattaa kolme lukua Danielin kirjasta - luvut 10, 11 ja 12. Luku 10 on esittely, luku 11 on profetian runko ja luku 12 on yhteenveto. Kaikki nämä kolme lukua kuuluvat yhteen. Näemme luvun 10 asioiden tulevan esille uudelleen luvussa 12. 

Luku 11 on profetian runko. Se on kaikkein yksityiskohtaisin profetia Danielin kirjassa. Aikaisemmat profetiat ovat puhuneet valtakunnista, mutta luku 11 menee yksityiskohtiin ja puhuu yksittäisistä kuninkaista. Tämä näky ei ole symbolinen. 

Luvun 10 sisältö koskee paikallista, senaikaista asiaa. Jerusalemin temppelin uudelleenrakentaminen muodostaa tilanteen, jota osaksi käsitellään. Luku 11 alkaa Persian aikakaudelta ja päättyy kaukaiseen tulevaisuuteen, jolloin Jumala päättää pelastussuunnitelmansa ja perustaa ikuisen valtakuntansa. Tätä viimeistä tapahtumaa kuvataan sitten luvun 12 neljässä ensimmäisessä jakeessa. 

Dan. 10:1. Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sanoma Danielille, jonka toinen nimi oli Beltesassar. Ja se sanoma on tosi, mutta sen ymmärtäminen vaatii suurta vaivaa. Tutki tarkasti, niin ymmärrät näyn.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmas hallitusvuosi oli 536 eKr. Daniel oli silloin lähes 90-vuotias. Israelin kansa oli jo palannut pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa Juudeaan. Viestit sieltä kertoivat Danielille niistä vaikeuksista, joita Israelin kansaa kohtasi naapurikansojen taholta. Niistä on kerrottu Esran kirjassa. 

Dan. 10:3,4. 2. Niinä päivinä minä, Daniel, vietin suruaikaa kolme viikkoa. 3. Kolmeen viikkoon en syönyt tuoretta leipää, en pannut suuhuni lihaa enkä viiniä enkä voidellut itseäni öljyllä.

Daniel suruaika kertoo jostain ongelmasta tuona aikana. Hän ei kerro kuitenkaan tuon ongelman yksityiskohtia eikä luonnetta. Päivämäärä antaa meille kuitenkin johtolangan. Kooreksen kolmantena hallitusvuotena Juutalaiset olivat palanneet Juudeaan. Hänen ensimmäisenä vuotena Koores oli antanut käskyn, jossa sallittiin heidän palata takaisin kotimaahansa ja he olivat saapuneet Jerusalemiin toiseen vuoteen mennessä. Siispä ongelma, mikä vaivasi Danielia, ei ollut se, että voisivatko Juutalaiset palata omaan kotimaahansa, koska se oli jo ratkennut. Ongelman täytyi koskea jotain asiaa, jonka Juutalaiset olivat saaneet itselleen saavuttuaan Jerusalemiin.  

Esran kirja kertoo meille, että he olivat todella vaikeuksissa. He pystyttivät alttarin ja alkoivat uhrata. Mutta kun he alkoivat rakentaa itse temppeliä, kohtasivat he vaikeuksia. Samarialaiset tulivat ja halusivat auttaa temppelin rakentamisessa. He olivat Israelilaisten kanssa sekoittuneita jälkeläisiä, jotka olivat jääneet jäljelle maahan, kun Assyrialaiset ja Babylonialaiset olivat vieneet siirtovankeuteen juutalaisia. Ei-juutalaiset ihmiset olivat muuttaneet idästä ja asettuneet valitsemilleen alueille Israelin territoriota. He olivat monijumalisten uskontojen ja epäjumalien palvojia. Juutalaiset paluumuuttajat, muistaen syyn vankeuteensa, olivat peloissaan siitä, että samarialaiset olisivat voineet tuoda noita pakanajumalanpalveluksen muotoja uuteen temppeliin. Siispä he vastustivat samarialaisten tarjousta auttaa temppelin uudelleenrakentamisessa. Tästä on se asia, josta ongelma nousi.  

(Esra 4:5). Tullen torjutuksi samarialaiset kääntyivät jarruttamaan ja vastustamaan rakennustöitä. "Jos ette anna meidän auttaa teitä, me teemme kaikkemme estääksemme, ettei temppeliä koskaan rakenneta". Ja he saivat menestyksellisesti työn keskeytymään. 

Dan. 10:4-9. 4. Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Tigriksen, rannalla. 5. Katsellessani ympärilleni minä äkkiä huomasin miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. 6. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon pauhu.  7. Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat. 8. Minä jäin yksin katsomaan tätä suurta näkyä, ja minun voimani katosi, kasvoni muuttuivat kalmankalpeiksi ja ruumiini kävi hervottomaksi. 9. Minä kuulin hänen sanojensa äänen, ja silloin minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten.

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan samanlaisin kuvauksin ihmisen kaltaisesta hahmosta eli Kristuksesta seitsemän kultaisten lamppujen keskellä. Ilmeisesti tästä voidaan päätellä, että myös Danielille ilmestynyt mies oli Kristus. Tätä tukee myös Danielin kanssa olleiden miesten kokemus, koska se muistuttaa Paavalin mukana olleiden miesten kokemusta matkalla Damaskokseen, jolloin Kristus ilmestyi hänelle. 

Dan. 10:10–12. 10. Mutta käsi koski minuun ja ravisteli minua, ja minä kohottauduin polvieni ja käsieni varaan. 11. Hän sanoi minulle: "Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös. 12. Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi.

Edellisistä jakeista saa sellaisen päätelmän, että tämä oli Kristuksen käsi. Toisaalta taas muualla Raamatussa Kristusta kuvataan myös Mikaelina. Kahdeksannessa ja yhdeksännessä luvussa kerrottiin enkeli Gabrielista, joka kertoi Danielille myös tulevien päivien tapahtumista. Ilmeisesti on ymmärrettävä, että tämä käsi oli enkeli Gabrielin. Silloin nimet ja tapahtumat sopivat yhteen. 

Dan. 10:13. 13. Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona.

Gabrielia vastustavalla Persian enkeliruhtinaalla tarkoitetaan Saatanaa ja vihollisen voimia. Raamattuhan sanoo, että Saatana on tämän maailman ruhtinas, Joh.14: 30: ”30. Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun”. Kaksikymmentäyksi päivää on sama kuin Danielin viettämä suruaika kolme viikkoa. Sen on ajateltu kuvaavan sitä aikaa. jolloin Juudean kansa oli palannut Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin ja olivat rakentamassa kaupunkia temppeleineen, Samarian väki sai heidät pelokkaaksi ja keskeyttämään rakentamisen. Kolme viikkoa enkeli Gabriel taisteli pimeyden voimia vastaan, jota pyrkivät vaikuttamaan Kyyroksen mieleen. Voitto saatiin ja vihollisen joukot pidettiin alallaan koko Kyyroksen ja hänen poikansa Kambyseen ajan, joka hallitsi noin seitsemän ja puoli vuotta. Työ kuitenkin edistyi hitaasti vastustajien toimenpiteiden johdosta. Vasta kuningas Dareios määräsi, kun hänelle ilmoitettiin Kyyroksen käsky ja löydettiin sitä koskevan asiakirja, ettei kukaan saanut estää rangaistuksen uhalla temppelin jälleenrakentamista. 

Dan. 10:14-18. 14. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopussa. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja." 15. Kun hän puhui minulle tämän, minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. 16. Silloin eräs ihmisen kaltainen kosketti huuliani, ja minä avasin suuni ja lausuin edessäni seisovalle: "Herrani, näyn nähdessäni tuska kouristi minua ja voima pakeni minusta. 17. Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua herrani kanssa? Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään!" 18. Ihmisen kaltainen kosketti minua uudelleen, antoi minulle voimaa 19. ja sanoi: "Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!" Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: "Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua." 

Ero syntisen ja taivaallisen olennon välillä on suuri, mikä ilmeisesti aiheuttaa tällaisen olotilan. Mutta Jumala antaa tarvittaessa hänelle otolliselle ihmiselle vahvuutta kestämään jumalallisen läsnäolon. Ellen White muuten koki samanlaisen voiman menetyksen ja yliluonnollisen voiman saannin enkelin ilmestyessä hänelle näyssä. 

Dan. 10:20,21. 20. Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. 21. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuotena. 

Tässä mainitut enkeliruhtinaat ovat niitä vihollisen voimia, jotka hallitsevat eri maiden tapahtumia. 

Tämä maapallo on jatkuvassa hyvän ja pahan välisen taistelussa. Gabrielin oli siksi palattava vahvistamaan pahan voimia. Seuraava maailmanvalta onkin sitten Kreikka, jossa taistelu jatkui. Mikael on Jeesuksen peitenimi oman kansansa sotajoukkojen päällikkönä ja ruhtinaana. 

Rukoilemme 

Kiitämme historiassa nähtävästä profetian toteutumisesta ja jopa näin tarkasta toteutumisesta. Kiitos Herramme, että sinä ja sinun hyvät enkelit taistelevat pahan voimia vastaan ja pahan enkeleitä vastaan. Kiitos, että suojelet omiasi. Auta meitä myös rukoilemaan ja paastoamaan tärkeiden asioiden vuoksi. Kiitos että sinä Jeesus ilmestyit Danielille kuten myös ilmestyskirjan Johannekselle kirkkaudessasi ja kunniassasi vahvistamaan profetiaa. Kiitos että ilmestyt myös meille sanassasi ja Pyhän Henkesi kautta. Haluamme nöyrästi pyytää sinun viisauttasi ja apuasi elämäämme. Kiitos rukousvastauksesta meille henkilökohtaisesti. Jeesuksen nimessä. Aamen.  

Danielin kirjan 11. luvussa jatkuu edelleen tämän luvun näky: Tigrisvirran rannalla.

 

  

 

 

 

 

0605094