Dan. 11

0602204

Näky Tigrisvirran rannalla II

Enkeli Gabriel jatkaa edellisen luvun tulevaisuuden näkymiä. Vaikka Daniel jo tiesikin aikaisempien näkyjen pohjalta tulevat historian tapahtumat, hänellä on yhä kysymyksiä Jumalan kansan kohtaloista. Tämä 11. luku on hyvin vaikeaselkoinen johtuen lukuisista tämän jakeen tapahtumista, joita on vaikea tulkita näin kauan jälkikäteen saatavilla olevan historiamme tapahtumista ja vertauskuvallisista esityksistä. Uskon, että ne olivat tutumpia ja selvempiä silloisille kirjoituksia tutkiville ihmisille. Luvun 11 profetia, samoin kuin lukujen 8 ja 9, liittyy Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamiseen ja Jumalan kansan ikuiseen kohtaloon. Sellaisenaan luku 11 liittyy läheisesti lukujen 8 ja 9 suurien profetioiden ääriviivoihin.

Luku 11 tuo näkyviimme monia suuria historiallisia yksityiskohtia. Ne kaikki palvelevat evankeliumia. Profetioiden tarkoituksena on kertoa tapahtumat läpi tulevaisuuksien aina siihen saakka, kun Kristus ilmestyy lopun aikana saadakseen pelastussuunnitelmansa loppuun ja viedäkseen kansansa kotiin.

2. "Nyt kerron sinulle totuuden: Katso, Persialle on nouseva vielä kolme kuningasta, ja neljäs on hankkiva rikkautta enemmän kuin kaikki muut. Tultuaan rikkautensa avulla vahvaksi hän suuntaa kaiken voimansa Kreikan valtakuntaa vastaan.

Historian mukaan Persian seuraavat kuninkaat olivat Kambyses vuosina 530–522 eKr., Vale-Smerdis vuonna 522 eKr., Dareios I vuosina 522–486 eKr. ja Kserkses vuosina 486–465 eKr. Neljäs eli viimeinen näistä kuninkaista oli tunnettu rikkaudestaan. Häneen perustuu sanonta: ”rikas kuin Kroisos”. Rikkautensa avulla hän varusti valtavan armeijan, jossa oli liittoutuneena monia valtioita ja kävi aktiivisesti sotaa Kreikkaa vastaan.

3. Sitten nousee sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. 4. Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole enää niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen.

Seuraava maailmanvalta oli historian mukaan Aleksanteri Suuren kreikkalais-makedonialainen valtakunta. Aleksanteri kuoli 33-vuotiaana malariaan ja juoppouteen ollessaan valtansa huipulla, jolloin hänen valtakuntansa ulottui Euroopasta Intiaan asti. Kreikka jakaantui tämän jälkeen neljään osaan hänen sotapäälliköilleen. Länsiosaa hallitsi Kassandros, pohjoista Lysimakhos, itää Seleukos ja etelää Ptolemaios.

5. "Etelän kuningas on vahvistuva, mutta yksi hänen ruhtinaistaan vahvistuu vielä enemmän ja saa suuremman valtakunnan kuin Etelän kuninkaalla on.

Etelän kuningas on Ptolemaios I Soteria ja yksi hänen ruhtinaistaan Seleukos I Nicator. Vaikka Seleukos oli alussa Ptolemaioksen varjossa, hänestä lopulta tuli voimakkaampi. Hän hallitsi Aleksanterin jättämää valtakuntaa paitsi Egyptiä ja Palestiinaa.

6. Mutta vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja Etelän kuninkaan tytär menee vaimoksi Pohjoisen kuninkaalle, vahvistaakseen liiton. Tytär ei pääse valtaan käsiksi, eivätkä hänen jälkeläisensä säily hengissä. Hän joutuu aikanaan tuhon omaksi, ja niin joutuvat myös hänen hoviväkensä ja lapsensa ja tukijansa.

Kreikan maailmanvallasta jakautuneet Egyptin ptolemaiolaiset asuivat Israelin eteläpuolella ja Syyrian seleukosilaiset pohjoispuolella ja he kävivät jatkuvaa taistelua keskenään. Etelän kuninkaan (Ptolemaios II 286–246 eKr.) tytär Berenice meni sitten naimisiin Syyrian kuninkaan (Antiokhos II 261–247 eKr.) kanssa vahvistaakseen suhteitaan Syyrian kanssa. Tämä liitto ei onnistunut, koska Antiokhosen entinen vaimo Laodice syrjäytti Berenicen ja myrkytti Antiokhosen.

7. "Tyttären suvun juuriversoista on yksi kohoava Etelän kuninkaaksi, ja hän nousee Pohjoisen sotavoimaa vastaan ja pääsee aina Pohjoisen kuninkaan turvapaikkaan asti. Hän on voimakas ja toimii siellä miten haluaa.

Berenicen veljestä (Ptolemaios III 246–221 eKr.) tuli seuraava Egyptin valtias. Hän hyökkäsi Syyriaan kostaakseen siskonsa puolesta ja menestyi taistelussa.

8. Hän vie sieltä jopa jumalankuvat ja patsaat sekä temppelien kalliit esineet ja hopean ja kullan saaliinaan Egyptiin. Sitten hän on vuosien ajan pysyvä kaukana Pohjoisen kuninkaasta. 9. "Pohjoisen kuningas hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan mutta palaa takaisin omaan maahansa.

Ptolemaios joutui palaamaan takaisin Egyptiin maansa sisäisten ongelmien vuoksi. Syyria yritti vastahyökkäystä, mutta epäonnistui.

10. Sitten hänen poikansa varustautuvat sotaan ja kokoavat valtaisan sotajoukon, ja toinen heistä vyöryy tulvan tavoin kaiken yli. Palattuaan maahansa hän varustautuu uudelleen sotaan tunkeutuakseen Etelän kuninkaan turvapaikkaan saakka. 11. Silloin Etelän kuningas vihastuu ja ryhtyy taisteluun Pohjoisen kuningasta vastaan. Tämä hankkii itselleen suuren sotajoukon, mutta Etelän kuningas murskaa sen. 12. Kun se joukko on poissa, Etelän kuningas ylpistyy ja kaataa kymmeniätuhansia, mutta ei silti saavuta lopullista voittoa. 13. "Pohjoisen kuningas hankkii jälleen sotajoukon, aikaisempaa lukuisamman, ja joidenkin aikojen kuluttua hän tuo mukanaan suuren sotavoiman varusteineen ja käy hyökkäykseen.

Syyrian kuningas Antiokhos III hyökkäsi Palestiinaan. Etelän kuningas Ptolemaios IV ryhtyi taisteluun Antiokhosta vastaan, joka kärsi tappion Rafiassa 217 eKr. Siitä raivoissaan hän Aleksandriaan palatessaan surmasi 40 000 juutalaista. Tultuaan Palestiinan herraksi Antiokhos kokosi suuren joukon ja suunnitteli Ptolemaioksen kukistamista.

14. Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan, ja sinun omasta kansastasikin nousee väkivaltaisia miehiä kapinaan, jotta näky kävisi toteen, mutta he sortuvat.

Tehtyään rauhan Syyrian (Makedonian Filip V) kanssa Ptolemaios lähti Jerusalemiin, mutta kohtasi juutalaisten ankaran vastarinnan ja palasi Egyptiin, jossa surmautti tuhansia siellä asuvia juutalaisia.

15. Sitten Pohjoisen kuningas saapuu, rakentaa hyökkäysvallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin, eivätkä Etelän voimat riitä eikä sen valioväki pysty puolustautumaan.

Antiokhos III lähti uudelleen Egyptiä (Ptolemaios) vastaan. Hänellä oli mukana taistelussa Intiasta ostamiaan elefantteja. Syyria voitti sitten Egyptin Panean taistelussa 201 eKr. Tässä vaiheessa roomalaiset sekaantuivat taisteluun ja pakottivat kuninkaan nöyryyttävään rauhaan.

16. Hyökkääjä tekee mitä tahtoo, kukaan ei kestä hänen edessään. Hän tunkeutuu Ihanaan maahan ja tuo tullessaan tuhon.

Jumalan kansa joutui näiden taistelujen välimaastossa suuriin kärsimyksiin ja samalla siirtyi egyptiläisten valta Palestiinassa syyrialaisille ja edelleen Roomalle. Syyria ja Palestiina tulivat Rooman maakunniksi.

17. Hän aikoo ottaa haltuunsa koko Etelän valtakunnan ja solmii siksi sopimuksen Etelän kuninkaan kanssa. Hän antaa Etelän kuninkaalle tyttärensä vaimoksi, mutta vain tuottaakseen sille valtakunnalle turmion. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, eikä siitä ole hänelle hyötyä.

Rooma kääntyi Egyptiä vastaan, ja syntyi taistelu, jossa Julius Caesar, Kleopatra "yksi Etelän kuninkaan tyttäristä" ja Markus Antonius näyttelivät pääosaa

18. Pohjoisen kuningas kääntyy kohti rannikon maita ja valloittaa niistä monet, mutta muuan sotapäällikkö tekee lopun hänen röyhkeydestään ja kostaa sen hänelle tappioita kärsimättä. 19. Silloin Pohjoisen kuningas kääntyy oman maansa linnoituksia ja temppeliä vastaan, mutta hän sortuu, eikä häntä enää ole.

Saatuaan hälyttäviä tietoja Julius Caesar lähti menestykselliselle sotaretkelle Vähä-Aasiaan, Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan, jotka kaikki ovat rantamaita. Häntä vastaan tehtiin salaliitto ja hänet surmattiin.

20. "Hänen sijaansa on nouseva mies, joka lähettää sortajan Ihanaan valtakuntaan. Muutamassa päivässä tuo mies tuhoutuu, ei kuitenkaan ilmikapinassa eikä sodassa.

Ihana maa on Palestiina, ja profetia kertoo jatkuvasti valtakunnista, jotka ovat tekemisissä pyhän maan kanssa. Veronvaatijakuningas on ilmeisesti Augustus, jonka toimeenpaneman verollepanon aikana Kristus syntyi (Luuk. 2:1–7). Augustus ei kuollut sodassa, vaan rauhallisesti vuoteessa.

21. "Ja hänen sijaansa on nouseva halveksittu mies, jolle kuninkuus ei kuulu. Hän tulee odottamatta ja ottaa kavalasti haltuunsa kuninkuuden. 22. Sotavoimat lakoavat ja sortuvat hänen edessään kuin tulvan pyyhkäiseminä, ja niin sortuu myös Liiton ruhtinas.

Halveksittu mies, joka juonittelulla sai vallan käsiinsä ja jonka aikana tuhottiin "Liiton ruhtinas", Kristus, on Tiberius. Dan. 9. Luvun ennustuksen mukaan voideltu ruhtinas, Messias, vahvistaa liiton monien kanssa, siksi häntä kutsutaan "Liiton ruhtinaaksi".

23. Pohjoisen kuningas solmii liittoja mutta toimii petollisesti, sotii ja tulee mahtavaksi huolimatta väkensä vähäisyydestä.

Samoin kuin Dan. 8. luvun ennustuksessa pienestä sarvesta kuvaus siirtyy aukottomasti pakanallisesta Roomasta paavilliseen Roomaan. Tässä luvussa puhutaan edelleen Roomasta, mutta uudessa vaiheessa. Tärkeä yhtymäkohta (Dan. 8:25) osoittaa, että petosta harjoittava valta on paavinvalta, joka suuritta sotajoukoitta pääsi viekkaudella ja taidolla suureen valtaan.

24. Äkkiarvaamatta hän tunkeutuu maan vauraimpiin osiin ja tekee sellaista mitä hänen isänsä ja isiensä isät eivät tehneet. Ryöstösaalista ja omaisuutta hän jakelee omilleen, ja hän laatii suunnitelmia linnoitusten tuhoamiseksi. Mutta kaikkea tätä kestää vain oman aikansa.

Paavinvalta järjesti ristiretkiä Pyhään maahan, ja niihin osallistuville se lupasi suuria maallisia ja hengellisiä etuja. Egypti ja Syyria olivat tällä välin siirtyneet muhamettilaisille, joten tekstimme tässä vaiheessa tarkoittaa heitä. Ensimmäinen ristiretki (1096 – 99) muhamettilaisia vastaan, jotka pitivät hallussaan Jerusalemia, alkoi suurella innostuksella.

25. "Suuren sotajoukon kanssa hän lähtee kaikella voimallaan ja rohkeudellaan Etelän kuningasta vastaan. Myös Etelän kuningas varustautuu sotaan ja hankkii suuren ja voimakkaan sotajoukon, mutta jää häviölle vihollisen juonien vuoksi. 26. Ne, jotka syövät hänen pöydässään, vehkeilevät häntä vastaan. Vihollinen tuhoaa hänen sotajoukkonsa tulvan tavoin, ja monet kaatuvat taistelussa.

Suuri ristiretkeilijöitten sotajoukko valloitti Antiokian ja sitten Jerusalemin huolimatta vastustuksesta. Jae 26 kuvaa toisen ristiretken (1147–49) aikana tapahtuneita tappioita, suurta kurjuutta ja kaatuneita, joiden luku nousi pariin sataan tuhanteen. Monet neuvottelut ja salajuonet eivät voineet estää yrityksen epäonnistumista (Dan. 11:26–17).

27. Molemmat kuninkaat hautovat pahaa mielessään ja valehtelevat toisilleen, vaikka istuvat saman pöydän ääressä. Suunnitelmat eivät kuitenkaan onnistu, sillä loppu tulee vasta määräaikana.

Molemmat kuninkaat tarkoittavat roomalaisia ja juutalaisia, jotka vehkeilevät toisiaan vastaan.

28. Maahansa palatessaan Pohjoisen kuningas tuo suuren omaisuuden mukanaan. Hän juonittelee Pyhää liittoa vastaan ja palaa vasta sitten maahansa.

Tämän jälkeen kerrotaan paavinvallan tavattomista rikkauksista ja sen toimenpiteistä "Pyhää liittoa" vastaan. Eiköhän tässä kuvata paavikunnan hävitystoimenpiteitä Jumalan jäännöskansaa vastaan tuona aikana?

29. "Aikanaan Pohjoisen kuningas hyökkää taas Etelään, mutta tällöin ei käy niin kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla.

Mutta taas uusiutuu sotaretki Etelän maahan. Egyptin kuningas Saladin valtasi v. 1187 Jerusalemin, ja jälleen oli pyhä kaupunki muhamettilaisten hallussa. Se synnytti kolmannen ristiretken, jota seurasi kymmenen vuoden jälkeen neljäs ristiretki (1203 - 04), mikä suunnattiin Egyptiin. Tällä niin kuin sitä seuraavalla ristiretkellä oli parempi menestys.

30. Lännestä tulevat laivat hyökkäävät hänen kimppuunsa, ja hän kääntyy peloissaan takaisin ja purkaa suuttumuksensa Pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suhtautuu suopeasti niihin, jotka hylkäävät Pyhän liiton.

Kolmas ristiretki tapahtui Kyproksen kautta. Mutta kaikista taisteluista huolimatta Jerusalem menetettiin, ja kaikki seuraavat ristiretket epäonnistuivat. Sitä voimakkaammin paavinvalta suuntasi hyökkäyksensä pyhää liittoa vastaan, jolla tarkoitetaan niitä, jotka hyläten katolisen kirkon epäraamatulliset opit, pitäytyivät Raamattuun ja Kristukseen ainoana välimiehenään.

31. Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen.

Tämä jae kertoo paavinvallan väärästä sijaisjärjestelmästä, joka häpäisee Kristuksen pyhäkön ja sen jokapäiväisen välitystehtävän ja asettaa sijaan oman järjestelmänsä, "turmion iljetyksen", pakanallisine kuvineen, ehtoollisleivän ja -viinin muuttumis- sekä aneoppeineen, joiden kieltäminen merkitsi hävitystä ja kuolemaa.

32. Liiton rikkojat hän houkuttelee luopioiksi juonillaan, mutta ne, jotka tuntevat Jumalan, pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä.

Kirkko vaipui mitä syvimpään luopumukseen. Piispoista tuli kirkkoruhtinaita, ja kirkolle kasaantui suuria rikkauksia. Kaikenlaisista palveluksista vaadittiin rahaa; suurista juhlista, aneista, kiirastuliopista tehtiin valtavia tulolähteitä. Papiston elämä oli paheellista. Piispojen tuloihin kuuluivat mm. alemman papiston maksut oikeudesta pitää jalkavaimoa. Kansalle julistettiin taruja ja perinteitä, ja taikausko rehotti. Näin turmeltiin ja rikottiin pyhän uuden liiton uskonto valheellisilla puheilla ja viettelyksillä.

33. Kansan oikeat opettajat neuvovat monia, mutta kauan heitä sorretaan miekalla ja tulella, vankeudella ja ryöstöllä.

Mutta valoa ei voitu sammuttaa, sillä Jumalalla oli keskiajan pimeydessä kirkkaita tähtiä, joista säteili Jumalan tuntemisen valo. Sellaisia olivat Etelä-Ranskan albigenssit, joita vastaan paavit Aleksanteri III ja Innocentius II tekivät ristiretken 12. Ja 13. vuosisadalla. Niitä olivat valdolaiset, jotka lukivat ihmisille pyhiä kirjoituksia, vaativat parannusta ja voittivat tuhansia Kristukselle. Katolisen kirkon keskuudessa oli taidollisia henkilöitä, jotka vaativat uudistuksia, kuten Joakim Florisilainen, joka 12. vuosisadan lopulla vaati herätystä ja parannusta, koska paavinvalta oli tehnyt kirkosta "huoruuden huoneen" ja "ryövärien luolan" (BBC: Paavit hyvässä ja pahassa). Häntä seurasivat hengelliset fransiskaanit. Wiclif lollardeineen Englannissa ja Böömin hussilaiset opettivat monia.

34. Keskellä sortoa he saavat apua, mutta vain vähän, ja monet liittyvät heihin petollisesti. 35. Oikeista opettajista jotkut lankeavat, ja niin heidät kaikki seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan lopun ajaksi, sillä vielä on aikaa määrähetkeen.

Jumalan kansaa kohtasivat vainot, kidutukset, vankeus ja kuolema. Muutamat saatiin uhkauksilla luopumaan vakaumuksestaan, mutta uskolliset kestivät ja apu tuli. Uskonpuhdistus, renessanssi ja valtiollisten olojen muutos toivat vapauden, mutta vielä jäivät monet valtakunnat ja ruhtinaat paavikunnan helmaan.

Kuinka kauan tätä ahdistusta kestää? "Lopun aikaan" asti. Dan. 7:25 esittää pienen sarven eli paavinvallan valta-ajaksi 1260 profeetallista päivää eli vuotta, jotka alkoivat vuodesta 358 jKr. ja päättyivät vuonna 1798. Tästä vuodesta alkaa lopun aika. Vuosi 1798 on se raja, joka erottaa viimeisen ajan sitä edeltäneestä pienen sarven ajasta (Dan. 12: 7). Tähän päättyy tässä ennustuksessa paavinvallan osuus Palestiinan tapahtumiin ja Jumalan kansan vainojen monisatavuotiseen ”Pärttylin yöhön”.

36. "Ja kuningas tekee mitä tahtoo, pyrkii korkealle ja ylvästelee jokaista jumalaa vastaan, puhuu ennenkuulumattomia jumalien Jumalaa vastaan ja menestyy, kunnes vihan aika päättyy, sillä se tapahtuu, mikä on päätetty.

Ranska kieltää jumalat. Voltaire ja ensyklopedistit olivat jo aikaisemmin kylväneet epäuskon siementä. Melkein kaikki Ranskan vallankumouksen girondistit ja heitä seuranneet jakobiinit olivat jumalankieltäjiä. Gobal, Pariisin entinen piispa, julisti neuvoston edessä, että uskonto, jota hän oli julistanut, oli vailla historiallista ja pyhää totuuden pohjaa. Useaan otteeseen silloiset vallanpitäjät kielsivät Jumalan olemassaolon ja tunnustivat vain järjen oikeutuksen. Profeetan kuvaus on mitä sattuvimmalla tavalla täyttynyt.

37. Hän ei välitä isiensä jumalista, ei naisten lempijumalasta eikä muistakaan jumalista, vaan ylvästelee kaikkia vastaan.

Ranska sanoutuu irti kaikesta uskonnollisesta kunnioituksesta ja samalla kunnioittamasta naisen korkeimpana pitämiä rakkauteen pohjautuvia avioliittositeitä. Näin juuri kävi Ranskan vallankumouksen aikana. Julistettiin avioerolaki, joka järkytti avioliittoa ja johti aviottomien lasten lukumäärän tavattomaan nousuun.

38. Sen sijaan hän kunnioittaa vuorilinnojen jumalaa; tuota jumalaa, jota hänen isänsä eivät ole tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja ihanilla lahjoilla. 39. Hän miehittää lujat linnat väellä, joka palvelee outoa jumalaa. Niille, jotka suostuvat tähän, hän jakaa kunnianosoituksia; hän panee heidät hallitsemaan monia ja antaa heille maata palkaksi.

On ihmeellistä, että juuri Ranska on aikamme totaalisen sodankäynnin isä, sillä vallankumousvuonna 1793 juuri siellä ensimmäinen yleinen asevelvollisuuslaki näki päivänvalon.

Näyttää siltä, että tämän luvun viimeisissä jakeissa siirrytään historiassa lopun aikaan eli meidän aikaamme. Pohjan kuningas ja Etelän kuningas saavat toisen vertauskuvallisen merkityksen. On ajateltu Etelän kuninkaan merkitsevän ateismia ja Pohjan kuninkaan paavinvaltaa sen viimeisimmässä muodossaan.

40. "Lopun hetkellä Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan. Ja Pohjoisen kuningas käy Etelän kuninkaan kimppuun vaunuin, ratsuin ja lukuisin laivoin, valtaa maan toisensa jälkeen ja pyyhkäisee tulvan tavoin kaiken yli.

Viimeinen Pohjan kuninkaan eli pienen sarvivallan tapahtuma tapahtui vuonna 1798, kun paavillinen valtajärjestelmä väliaikaisesti syöstiin vallasta, kun kenraali Bertier vangitsi paavin. Lopun aika alkoi tuona aikana. Toisin sanoen me elämme nyt lopun ajassa. Me olemme nähneet kaikkien Danielin 11-luvun yksityiskohtien historialliset täyttymykset kansojen nousuissa ja laskuissa Danielin päivistä aina vuoteen 1798 jKr. saakka.

Tästä kohdasta eteenpäin, me saatamme olettaa tapahtumien täyttymyksen toteutuvan sen mukaan, mitä on profetoitu jakeissa 40–45. Meidän on tyydyttävä vain joihinkin arvioihin siitä, mitkä vallat olisivat mukana tässä ja kuinka niiden toimet ja kohtalot tulevat toteutumaan.

Aiemmin tässä luvussa nimi Etelän kuningas viittasi Egyptiin, josta ptolemaiolaiset tulivat. Mutta tässä 11. luvun lopussa sen tunnistaminen näyttää olevan enemmän hengellinen kuin poliittinen. Kun täten Pohjan kuninkaasta on tullut paavijärjestelmä, eikä se ole enää alueellinen johtaja kirjaimellisessa merkityksessä, joten Etelän kuningas on myös hengellinen näissä luvun viimeisissä jakeissa.

41. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja kymmenettuhannet sortuvat. Mutta Edom, Moab ja useimmat ammonilaiset pelastuvat hänen käsistään.

Ihana maa ilmeisesti tarkoittaa loppuvaiheessa kristittyjä maita, jotka joutuvat paavinvallan alaisuuteen. Nämä mainitut kansat saattavat taas kuvata ateistisia ihmisiä ja islamilaisia, jotka säilyttävät uskontonsa ja kulttuurinsa. Nykyisinhän islamilaisista maista on muuttanut paljon ihmisiä länsimaihin ja he ovat saaneet vankkaa jalansijaa eri maissa ja myös säilyttävät omat tapansa.

42. Hän tunkee kätensä maahan toisensa jälkeen, eikä edes Egypti pelastu. 43. Hän ottaa haltuunsa kulta- ja hopeakätköt ja kaikki Egyptin ihmeelliset rikkaudet, ja libyalaiset ja nubialaiset seuraavat häntä saattueena.

Koko kristikunta joutuu paavinvallan aineellisen ja hengellisen vaikutuksen alle. Vaikka 21. vuosisadalla paavivalta omistaa pienen tilkun maata, Vatikaanin kaupungin, sen pääasiallinen vaikutus on hengellinen.

44. Sitten idästä ja pohjoisesta tulevat sanomat pelästyttävät hänet, ja hän lähtee vihoissaan tuhoamaan ja perin pohjin hävittämään monia.

Paavinvallan tarkoituksena on saada kaikki kansat valtansa alle. Ilmeisesti terrorismi ja muu maailmaa kahlitseva rikollisuus myötävaikuttaa paavinvallan valta-aseman nousemiseksi ja maailmanrauhan takaamiseksi.

45. Hän pystyttää telttapalatsinsa meren ja ihanan pyhäkkövuoren välille.

Meri kuvaa maailman kansoja ja pyhäkkövuori ilmeisesti Kristikuntaa. Näin hän pystyttää telttapalatsinsa eli hallitusvaltansa maailman kansojen ja kristikunnan välille. Näinhän kaikki muut Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetiat ovat osoittaneet. Tämä jae on muuten toteutunut myös kirjaimellisesti. Katollinen kirkko perusti lähetystönsä joitakin vuosia sitten Tel Aviviin eli juuri maantieteellisesti meren ja pyhäkkövuoren välille.

45. Sitten hän tapaa loppunsa,

Pohjan kuningas eli paavinvalta tulee monien raamatunkohtien perusteella saamaan loppunsa. Tämän paavinvallan loppumisen vahvistaa myös Ilmestyskirja. Peto eli paavinvalta tapaa loppunsa Ilmestyskirjan mukaan viimeisten vihan maljojen aikana. ”Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, ja pedon valtakunta pimeni.” (Ilm. 16:10). Edelleen ymmärretään, että Eurooppa yhdistyy lyhyeksi ajaksi, jonka jälkeen paavinvalta saa loppunsa. "Kymmenen sarvea, jotka näit, tarkoittavat kymmentä kuningasta, jotka eivät ole vielä nousseet valtaan mutta saavat myöhemmin kuninkuuden yhdessä pedon kanssa, kuitenkin vain hetkeksi aikaa". (Ilm. 17:12). Babylon eli paavinvalta saa loppunsa myös ilm. 18. luvun lopussa, jae 10. ”He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat: - Voi sinua, suuri kaupunki! Voi sinua, Babylon, mahtava kaupunki: hetkessä tuli sinun tuomiosi”. Nämä neljä kohtaa ilmoittavat näin erilaisin symbolein paavinvallan lopullisen päättymisen ajan lopussa.

45. eikä kukaan auta häntä.

Tämä johtuu siitä, että maailman ihmiset lopulta huomaavat paavinvallan eksyttävän toiminnan historian aikana ja näin paavinvalta menettää kansojen silmissä merkityksensä.

Rukous

Kiitos Herra tästäkin tarkasta profetiasta, jossa tulee esiin Jeesuksen syntymän aika verollepanon aikana sekä toiminnan ja ristinkuoleman aika Tiberiuksen hallitessa Roomaa. Kiitos niistä uskollisista miehistä ja naisista, jotka pysyivät totuuden puolella vainojenkin aikana. He kuolivat sinun tähtesi marttyyreina. Kiitos kaikista uskonpuhdistajista, joille annoit unohdetut raamatuntotuudet tuotavaksi päivän valoon ja tavallisten ihmisten ulottuville. Kiitos uskon kautta vanhurskautumisen ihanasta totuudesta. Uskolla otamme vastaan sinut Jeesus sydämemme ja elämämme Herraksi. Kiitos, että olet kanssamme vaikeimpinakin aikoina ja jokaisena tulevana päivänämme. Jeesuksen nimessä. Aamen.

0606051