Ilm. 6

0601086

                  Karitsa avaa kuusi sinettiä

Edellisessä luvussa Jeesus avasi seitsemällä sinetillä suljetun kirjakäärön ja totesimme sen erittäin arvokkaaksi. Ainoastaan Jeesus oli arvollinen avaamaan sen, koska hän oli omalla kuolemallaan sovittanut ihmiskunnan synnit. Nyt nuo sinetit avataan ja pääsemme tutustumaan niiden sisältöön. 

1. Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: 2. Tule! Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti.

Valkoinen on puhtauden ja voiton väri ja ratsuhevosella ja sillä ratsastavalla kuvataan Kristusta ja Jumalan kansaa eli Jumalan sotajoukkoa. ”Minä näin yöllä näyn. Mies ratsasti punaruskealla hevosella ja pysähtyi myrttipensaita kasvavaan laaksoon. Hänen jäljessään ratsasti toisia miehiä punaruskeilla, vaaleanruskeilla ja valkoisilla hevosilla. Minä kysyin: Herrani, keitä nämä ratsastajat ovat? Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi: Sinä saat tietää, keitä he ovat. Myrttipensaiden keskelle seisahtunut mies sanoi: Nämä ovat ratsastajia, jotka Herra on lähettänyt kulkemaan maata pitkin ja poikin.” (Sak. 1:8–10). Jousi kuvaa aseena Jumalan sanaa eli Raamattua ja seppele voittoa. Evankeliumi levisikin heti Jeesuksen kuoleman jälkeen nopeasti koko silloin tunnettuun maailmaan. 

Ensimmäinen sinetti ajoitetaan Efeson aikakaudelle eli ensimmäiselle vuosisadalle. Nämä sinetit eivät kuvaa ainoastaan määrättyä historiallista aikaa, vaan hevoset laukkaavat koko kristillisen historian ajan ja evankeliumi leviää aina Jeesuksen takaisintuloon asti. 

3. Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: Tule! 4. Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin iso miekka. 

Toisen hevosen punainen väri kuvaa sopivasti sitä veristä vainoa ja hävitystä, johon kristillinen seurakunta joutui heti voittojensa jälkeen Rooman sotajoukkojen toimesta. Kristityt joutuivat pakenemaan katakombeihin pakanallisten keisareiden käskystä. Ihmisiä annettiin nälkäisten leijonien raadeltaviksi areenoilla, joissa ihmiset tyydyttivät hirvittäviä halujaan. Tämä aika ajoitetaan Smyrnan aikakaudelle eli toiselle, kolmannelle ja osittain neljännellekin vuosisadalle. Nämä vainot ovat jatkuneet koko pimeän keskiajan. 

Miekka on verenvuodatuksen vertauskuva. Miekka kuvaa myös sitä, että kirkolliset johtajat käyttivät valtiovaltaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Näin säädettiin keisari Justianus I:n lakikokoelma vuonna 534, että Rooman valtakunnassa kaikkien oli tunnustettava Rooman kirkon uskoa. Tämän seurauksena syntyi keskiajan kirkon inkvisitiolaitos, jossa surmattiin arviolta noin 50 miljoonaa ihmistä toisinajattelijoina. 

5. Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Siinä samassa näin mustan hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka. 6. Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske. 

Veristen sotien ja vainojen jälkeen syntyi tietysti nälänhätää. Musta merkitsee juuri pimeyttä ja puutetta. Tekstissä mainittu viljan punnitseminen ja myyminen denaarilla, joka vastasi tavallisen työläisen päiväpalkkaa, jolla pystyi tuskin ostamaan yhden hengen päivittäistä ruoka-annosta. Musta väri kuvaa myös suurta Jumalan sanan puutetta. Raamattuja ei ollut kansan saatavilla ja kirkko lakkasi saarnaamasta puhdasta Jumalan sanaa. Evankeliumi oli verhottu latinan kieleen ja näin pimitetty tavalliselta kansalta. Tämän johdosta väärät opit alkoivat vallata kristinuskoa. Öljyn ja viinin olemassa olo kuvaa kuitenkin kaikesta huolimatta Pyhän Hengen ja Kristuksen veren läsnäoloa, mikä kertoo siitä, että Jumala huolehtii omistaan vainojenkin keskellä. 

Tämä vertauskuva sopii hyvin seurakuntaan neljännellä, viidennellä ja kuudennella vuosisadalle eli Pergamon aikakaudelle, jolloin kristinuskosta tuli valtion uskonto. 

7. Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: Tule! 8. Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin. 

Tuhkanharmaa tarkoittaa alkukielen mukaan kellanvihreää eli kuolleen ruumiin väriä. Ratsastajaa nimitetään kuolemaksi. Tuonela tarkoittaa kuolleitten paikkaa eli hautaa. On kysymys maallisessa merkityksessä Jumalan kansaa vainoavista valtioista ja hengellisessä merkityksessä harhaopeista ja pakkokeinoista. Nyt on vain miekan ja nälän lisäksi tulleet mukaan rutto ja villipedot. Rutto on ilmeisesti ymmärrettävä kirjaimellisesti ja villipedot Jumalan kansaa vainoavina valtoina. Ne saattavat olla myös lammasten vaatteisiin pukeutuneita hengellisinä työntekijöinä toimivia raatelevia susia. 

Neljännen sinetin näkymä kuvaa hyvin Jumalan kansan vainoja pimeänä keskiaikana eli kuudennelta vuosisadalta viidennelletoista vuosisadalle. Tämä sopii Tyatiran aikaan. Jumalan sanasta luopunut kirkko vainosi ja tappoi niitä, jotka poikkesivat sen opista. Rooman kirkon toimesta pimeänä keskiaikana surmattiin miljoonia ihmisiä harhaoppisina ja toisinajattelijoina. 

9. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. 10. Ne huusivat kovalla äänellä: Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille? 11. Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä. 

Tämä on ymmärrettävä vertauskuvallisesti. Ei ole kysymys jossain alttarin alla olevista sieluista, vaan heidän marttyyritekonsa huutavat kostoa. Eivät he varmaan todellisuudessa huuda kostoa. Eihän Stefanuskaan ensimmäisenä kristittynä marttyyrina vaatinut kostoa, vaan päinvastoin hän rukoili kivittäjiensä puolesta. On kysymys siis teon vaikuttimesta ja vääryydestä. Näin on ymmärrettävä myös Abelin veri, kun Kain oli surmannut veljensä. 

Jumala haluaa lohduttaa kaikkia marttyyreja sillä, että vaikka he joutuvatkin kuolemaan uskonsa tähden, heille on luvattu valkeat vaatteet eli Jeesuksen vanhurskauden vaippa, joka kuvaa Jeesuksen veren sovitusta eli pelastusta. Marttyyrien aika tulee kestämään vain vähän aikaa, koska Jumalan kansan tuomion aika on edessä ja Jeesus saapuu pian herättämään heidät. 

Tämä aika sopii Sardeksen aikakauteen eli vuosille 1500-luvulta 1700-luvun puoliväliin. Neljännen sinetin aikana tapahtunut hirvittävä vaino jatkui näin viidennen sinetin aikana. Silloin vainottiin ankarasti suuria uskonpuhdistajia ja monet saivat surmansa. Tällaisia tunnettuja uskonpuhdistajia olivat mm. Huss, Hieronymus, Knox, Tyndale ja Luther. 

12. Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. 13. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. 14. Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. 15. Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin 16. ja huusivat vuorille ja kallioille: Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! 17. Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää? 

Jumala antoi kansalleen näkyviä konkreettisia luonnonilmiöitä vahvistukseksi siitä, että oltiin tultu kuudennen sinetin aikaan. Herra puhui näistä tulemuksensa edellä olevista merkeistä myös evankeliumeissaan. ”Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.” (Matt. 24:29–30). Ymmärretään, että nämä merkit tapahtuivat seuraavasti. 

Maa järkkyi ja vavahteli kuvaa Lissabonin maanjäristystä v. 1755, jolloin noin 30 000 ihmistä sai surmansa. Se oli ihmiskunnan tähän mennessä suurin järistys, jonka vaikutus huomattiin laajoilla alueilla. Tämä järistys vaikutti Euroopan lisäksi Afrikassa ja Länsi-Intian saaristossa. Kerrotaan, että silloin oli pyhäpäivä, jolloin monet menettivät henkensä kirkkojen sortuessa. Järistys aiheutti myös suuren kuusi päivää kestävän tulipalon, jonka seurauksena myös paljon ihmisiä kuoli. Tästä järistyksestä on kirjoittanut silloin suomalainen herännäisjohtaja Abraham Achrenius, joka tulkitsi sen juuri Ilmestyskirjan ennustukseksi. 

Aurinko meni mustaksi kuin suruvaate kuvaa v. 1780 Pohjois-Amerikassa tapahtunutta yliluonnollista pimeää päivää, jolle ei ole löydetty mitään luonnollista selitystä. Tämä luonnonilmiö alkoi noin kymmeneltä aamulla ja kesti seuraavaan puoliyöhön asti. On merkillepantavaa, että tämä pimeä päivä sattui juuri ennustuksen osoittamaan aikaan. Tästä pimeästä päivästä on myös dokumentteja historian kirjoissa. 

Taivaan tähdet putosivat maahan, tarkoitti valtavaa meteorisadetta, joka todettiin v. 1833 Amerikassa Leijonien tähtikuviossa. Se muistutti todella viikunapuuta, jonka viikunat varisivat myrskyn sitä ravistaessa. Vaikka tässä mainitulle tähdenlentosateelle on olemassa niin sanottu luonnollinen selitys, ja vastaavia tähdenlentosateita on nähty määräajoin sen jälkeenkin, se ei kuitenkaan tee tyhjäksi näiden ilmiöiden merkitystä aikain merkkinä. Tästäkin luonnonilmiöstä löytyy historiallisia dokumentteja. 

Nämä luonnonmerkit eivät vain kirjaimellisesti täyttäneet profetiaa, vaan ne myös tapahtuivat täsmälleen ennustetussa järjestyksessä. Ne ovat vakuuttavia todistuksia siitä, että me elämme maailmanhistorian loppuvaiheessa ja Jeesus saapuu pian. Näistä luonnonmerkeistä on jo kulunut parisataa vuotta ja enää ei voi kestää kauan. Siitä kertovat muut Raamatun ennustukset ja maailman tapahtumat. 

Seuraavat luonnonmerkit tapahtuvatkin sitten Jeesuksen tullessa eli me elämme jakeiden 13 ja 14 välissä. Tämä merkitsee sitä, että enää ei tule Raamatun ennustamia luonnonmerkkejä, vaan seuraava luonnonmerkki on taivaitten voimien järkkyminen, kun ihmisen pojan merkki näkyy taivaalla ja Jeesus saapuu. Silloin jumalattomat ihmiset piiloutuvat vuorten rotkoihin, mutta siitä ei ole apua. Tämän ennusti jo profeetta Jesaja 700 eKr. ”Paetkaa vuorten luoliin, maan onkaloihin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun hän nousee järisyttämään maata!” (Jes. 2:19). Jumalan omille se on ilon ja onnen päivä, jota he ovat odottaneet jo sieltä alusta lähtien. 

Tämä lopunaika on ihmiskunnan merkittävintä ja vaarallisinta aikaa. Silloin Saatana tekee kaikkensa eksyttääkseen ihmiset. Ilmankos sanotaan, että kuka voi kestää Herran vihan päivänä. Vain harvat pääsevät perille. Herra on kertonut meille tien perille Ilmestyskirjan profetioissa. Siksi kannattaa paneutua kokosydämisesti Ilmestyskirjan sanomaan, koska se paljastaa juuri vihollisen eksytykset lopun aikana. 

Näistä luonnonilmiöistä myös profeetta Joel ennusti jo yli 2500 vuotta sitten. ”Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.” (Joel 3:3–5). 

Voiko olla tämän suurempaa todistusta siitä, että nämä luonnonmerkit olivat Jumalan todistusta omalle kansalleen Jumalan sanan luotettavuudesta. Herra ei ole niitä turhan takia antanut. Ne olivat silloin suurena todistuksena, lohdutuksena ja rohkaisuna niitä tutkiville ihmisille. Ilmankos Abraham Achrenius kirjoitti ne muistiin jälkipolville Ilmestyskirjan toteutuneina ennustuksina. 

Tässä kuudennessa sinetissä oli siis kysymys näiden luonnonilmiöiden aloittamasta ajasta eli lopun ajasta aina Jeesuksen tuloon asti. Kuudennella sinetillä kuvataan Filadelfian ja Laodikean aikaa eli noin 1700-luvun puolivälistä maailman loppuun. 

Kun Jeesus saapuu toisen kerran kunnian Kuninkaana ja herrain Herrana, se on Jumalan kansalle ilon ja vapautuksen päivä. Jumalattomille se on taas hävityksen ja kauhistuksen päivä. He eivät voi kestää Jumalan ja enkelien kirkkautta, vaan yrittävät turhaan piiloutua luoliin ja vuorten rotkoihin. Nyt he lopulta huomaavat, mitä he ovat menettäneet. He ovat paaduttaneet sydämensä Jumalan sanalle ja Pyhän Hengen vetoomuksille. He ovat kääntäneet kasvonsa kuulemasta Jumalan kansan hartaita rukouksia, kutsuja ja vetoomuksia Jeesusta vastaanottamasta, Jumalan suurinta rakkauden lahjaa ihmiskunnalle. 

Rukous 

Kiitos Jeesus, että sovitustyösi perusteella voit avata Ilmestyskirjan sinetit ja pelastuksen kaikille, jotka haluavat ottaa sinut Vapahtajakseen. Kiitos sinettien sanomista, jotka ovat toteutuneet historiassa. Kiitos ennusmerkeistä, jotka kertovat tulosi läheisyydestä. Maanjäristys, pimeä päivä ja tähtisade ovat jo tapahtuneet. Auta Jeesus, että olemme valmiit silloin, kun taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja tulet noutamaan omiasi. Emme halua olla niiden joukossa, jotka pakenevat kallion koloihin kirkkauttasi pakoon. Herra puhdista ja pyhitä meitä. Auta meitä vielä todistamaan sinusta ja jouduttamaan tulosi päivää. Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

0601058