Omaelämäkerta

Omaelämäkertani alkuosan olen kirjoittanut Stadin slangilla kokemuksistani nuoruuteni ajalta aina 40 ikävuoteeni asti. Olen pyrkinyt, kirjoittamaan sillä oikealla ”kultakauden” Stadin slangilla, jota käytin silloin. Näin jälkeenpäin monet slangisanat ovat kuitenkin unohtuneet, vaikka ne ovat siellä muistin syövereissä.

Stadin slangia on puhuttu vanhimpien tietojen mukaan vähän yli sata vuotta. Sen ”kultakausi” rajoittuu noin vuosille 1920–1950 ja on muodostunut pääasiassa ruotsin-, venäjän- ja englanninkielen sanoista hiukan muuntuen. Tämä johtui siitä, että Helsingissä oli silloin eri kansallisuuksia ja haluttiin ymmärtää toisia. Eniten slangisanoja on tullut ruotsin kielestä, koska ruotsinkielisiä oli suomalaisten lisäksi eniten. Slangi oli alkujaan nuorisokieltä ja se syntyi Pitkänsillan pohjoispuolella olevissa kaksikielisissä suomalais-ruotsalaisissa työläiskortteleissa. Stadin slangi on jatkuvasti muuttuvaa kieltä ja siihen tulee uusia sanoja.

40 ikävuoteni jälkeen olen kirjoittanut kokemuksistani kirjakielellä. Taitekohta on uskoontuloni. Nämä kirjoitukset liittyvät pääasiassa hengellisiin kokemuksiin ja tapahtumiin.