Ilm. 20

0609199

Tuhatvuotinen valtakunta – Saatanan lopullinen tappio

Tämä luku on ainoa luku koko Raamatussa, jossa mainitaan kyseinen tuhannen vuoden aika ja selostetaan sen tapahtumia yhtenä kokonaisuutena. Käsitykset tuhatvuotiskaudesta ovat tämän vuoksi rakennettava Ilmestyskirjan 20. luvun perustalle. Mitään sellaista, joka on ristiriidassa tämän luvun kanssa, ei voi hyväksyä tuhatvuotiskauteen kuuluvaksi. Nyt tutkimme tapahtumia, jotka liittyvät läheisesti tähän ajanjaksoon. Ilmestyskirjan kronologian mukaan on luonnollista, että tämä ajanjakso liittyy Jeesuksen takaisintulon jälkeiseen aikaan.

1. Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. 2. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, 3. syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.

Paholainen ei saa surmaansa Jeesuksen tullessa niin kuin jumalattomat ihmiset. Hänen tuomionsa tulee vasta myöhemmin. Jumalalla on vielä koko maailmankaikkeudelle näytettävää todistuksena hänen toiminnastaan.

Saatana heitettiin syvyyteen ja sidottiin tuhanneksi vuodeksi. Sana syvyys (kreikaksi abyssos) esiintyy myös luomiskertomuksessa: ”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä.” (1. Moos. 1:2). Ennen luomista, kun maa oli autio ja tyhjä eikä siellä ollut yhtään ihmistä, siitä käytetään nimitystä syvyys. Samaa nimitystä käytetään maasta tuhatvuotiskautena, kun maan päällä ei ole yhtään ihmistä ja se on autio ja tyhjä sekä vitsausten ja hävityksen runtelema. Saatana on tuhanneksi vuodeksi sidottu toimettomuuteen maan päälle, koska täällä ei ole yhtään ihmistä, joita hän voisi villitä ja muualle hänellä ei ole pääsyä. Paholainen on näin ollen sidottu olosuhteiden kahleilla maan päälle.

4. Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. 5. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.

Raamattu kertoo siitä, että pyhät eli Jumalan omat tulevat tuomitsemaan maailman. ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?” (1. Kor. 6:2). Jumala on suuressa viisaudessaan antanut tämän tuomiovallan pyhille, jolloin vastuu tästä asiasta lankeaa ihmisille. Tämä tuomio tapahtuu taivaassa, koska pelastetut on viety sinne Jeesuksen tullessa. Maailmankaikkeuden jokainen järkevä olento tulee silloin täysin vakuuttuneeksi, ettei ketään tuomita kadotukseen mielivaltaisesti, vaan että Jumalan tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja vanhurskaat. Jumala ei voi pakottaa ketään valitsemaan elämän tietä. Hän vetää kaikkia puoleensa rakkauden sitein. Jumalan rakkautta, hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta ei voida enää koskaan saattaa epäilyn alaiseksi. Näin varmistetaan, että kapinamieli ja synti eivät enää koskaan ilmaannu missään koko maailmankaikkeudessa.

Jeesus puhui kahdesta ylösnousemuksesta: elämän ylösnousemuksesta ja tuomion ylösnousemuksesta. Tämä Ilmestyskirjan 20. luku puhuu ensimmäisestä ja toisesta ylösnousemuksesta. Muut Raamatun kohdat vahvistavat sen, että Jumalan omat herätetään Jeesuksen tullessa, joten Kristuksen takaisintulo aloittaa siten tuhatvuotiskauden. Tässä mainitaan esimerkkinä vain kaksi ryhmää, jotka herätetään ensimmäisessä ylösnousemuksessa: kaikkien aikojen marttyyrit ja lopun ajan pedon merkistä kieltäytyneet. Raamatun muut tekstit osoittavat kuitenkin, että siihen joukkoon kuuluvat myös kaikki muut Jeesukseen uskovat ihmiset. ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess. 4: 6–17).

Ilmestyskirjan 20:5 sanoo selvästi, että ”Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.” Tämä on se Jeesuksen kertoma tuomion ylösnousemus eli toinen ylösnousemus. Jumalattomat siis herätetään tuomiolle tuhannen vuoden päätyttyä. Ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen väli on tämä tuhannen vuotta. Ensimmäisessä ylösnousemuksessa herätetään Jumalan omat ja toisessa ylösnousemuksessa jumalattomat. Siksi jakeessa kuusi luvataan erityinen autuuslupaus eli iankaikkinen elämä ensimmäisessä ylösnousemuksessa oleville Jumalan lapsille.

Toisessa ylösnousemuksessa nousee suunnaton kansanpaljous, monin verroin suurempi kuin vanhurskasten ylösnousemuksessa. Ilmestyskirja sanoo, että heitä on kuin meren hiekkaa (jae 8). Nyt näkyy selvästi, miten monet ovat valinneet kadotukseen johtavan lavean tien ja vain harvat ovat löytäneet kaidan elämän tien.

Ilmestyskirjan 20. luvussa ei viitata sanallakaan siihen, että tuhannen vuoden aikana maailmaa evankelioitaisiin tai että silloin olisi vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tällainen mielikuvituksellinen opetus on jyrkästi ristiriidassa Raamatun selvän sanoman kanssa. On suuri erehdys soveltaa tuhannen vuoden aikaan niitä kuvauksia, joissa kerrotaan tuhatvuotiskautta seuraavasta uudesti luodusta, uudesta maasta, pelastettujen loppumattomasta onnen, ilon ja rauhan valtakunnasta ja jossa vielä olisi mahdollista tehdä parannus ja ottaa vastaan pelastus. Raamattu korostaa aina tämän päivän ja tämän elämän merkitystä. Kuoleman jälkeen ei kenellekään anneta uutta armonaikaa, vaan sitten tulee tuomio.

Saatanan lopullinen tappio

7. Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, 8. ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. 9. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. 10. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.

Tuhannen vuoden kuluttua myös Kristus laskeutuu pelastettujen kanssa Uudessa Jerusalemissa alas taivaasta maan päälle. Kun kaikkien aikojen jumalattomat on herätetty kuolleista, Saatanalla on taas mahdollisuus villitä kansanjoukkoja. Hän on näin vapautunut vankeudestaan. Saatanalle annetaan nyt viimeinen mahdollisuus toimia Kristusta ja pelastettuja vastaan. Saatana käyttää tätä mahdollisuutta vielä hyväkseen. Paholaisen onnistuu saamaan jumalattomat vakuuttuneiksi, että heidän ylivoimansa turvin Uusi Jerusalem voitaisiin helposti valloittaa. Kuolleista herätetyt jumalattomat ihmiset pyrkivät valloittamaan uuden Jerusalemin Saatanan yllytyksestä. Tämän kaupungin kirkkaus ja sanomaton kauneus lumoaa jumalattomien mielen. Heidän joukkonsa on monin verroin suurempi kuin kaupungissa oleva pelastettujen joukko. He järjestäytyvät joukko-osastoiksi ja alkavat piirittää Uutta Jerusalemia. Niin on tultu ratkaisevaan hetkeen. Sisällä kaupungissa ovat pelastetut Kristuksen kanssa.

Ilmeisesti tähän kuluu pitkä aika, jotta jumalattomat saavat organisoitua sotakoneistonsa. Tämä tapahtuma on ainoa ajankohta, jolloin koko ihmiskunta näkee toisensa. Siellä ovat kaikkien aikojen pelastetut ja jumalattomat samaan aikaan näköyhteydessä. Lampaat ja vuohet on selvästi erotettu toisistaan, lampaat Uudessa Jerusalemissa ja vuohet maan pinnalla. Kaikki on kuitenkin turhaa, Jumala päättää työnsä. Niin kuin Nooan aikana jumalattomat tuhottiin vedellä ja nyt se tapahtuu tulella.

Myös Saatana enkeleineen saa lopullisesti tuhonsa tulimeressä samoin kuin vertauskuvallisesti myös peto ja väärä profeetta. Enää ei ole koko maailmankaikkeudessa ketään, joka aloittaisi uuden sodan. Jumala on toteuttanut suunnitelmansa lopullisesti maailmankaikkeuden ikuisen onnen ja rauhan takaamiseksi.

Tekstillä ”aina ja ikuisesti” ei tarkoiteta sitä, että he jatkaisivat tulimeressä oloa ikuisesti. Tämä olisi rakkauden Jumalalle kaikkea muuta kuin rakkauden teko. Tällainen ratkaisu olisi myös kaikkien muiden samaa asiaa käsittelevien kohtien vastaista. Tällöin Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa ja usko sen sanomaan heikolla pohjalla. Näin ei voi olla. Teksti ”aina ja ikuisesti” on ymmärrettävä tuhon ja kadotuksen täydellisyyttä ja peruuttamattomuutta.

Sisätautiopin dosentti Matti Miettinen kirjoittaa Ratkaisun aika nimisessä lehdessä tekstistä ”aina ja ikuisesti” seuraavasti: ”Ongelmallinen teksti tässä yhteydessä on Ilm. 20: 10 loppuosa. Suomalaisen käännöksen mukaan se kuuluu: ”heitä vaivataan yöt ja päivät aina ja iankaikkisesti”. Tämä käännös nimittäin antaa vaikutelman loputtomasta piinasta. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Alkutekstissä ei ole sanaa ”aina” vaan sana ”iankaikkinen” kaksi kertaa perätysten (eis tous aioonas toon aioonoon). Jumalattomien rangaistuksen aika eli aiooni päättyy. Rangaistuksen aika päättyy, kun pelastettujen loppumaton onnen aika eli aiooni alkaa. Jumalattomien rangaistuksen aika on iankaikkisuuksien eli aioonien risteyskohdassa, ”iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa”, kuten teksti on eräissä käännöksissä käännetty. Englantilaisessa käännöksessä tämä sanotaan: iankaikkisesta iankaikkiseen.

Kun Raamattu puhuu jumalattomien rangaistuksen kestosta helvetin tulijärvessä, niin käytetään sanoja aioon, aioonios, jotka kreikankielen sanakirjan mukaan tarkoittavat seuraavaa: loppumaton aika, aikakausi, ajanjakso, ikä, lyhyt aika, maailman aika. Suomenkielisessä Raamatussa sanat aioon, aioonios on käännetty sanalla iankaikkinen. Sana iankaikkinen ei sinänsä ratkaise kuinka pitkästä ajasta on kysymys. Se voi tarkoittaa loppumatonta aikaa mutta myös hyvin lyhyttä aikaa. Raamatun on itsensä selitettävä miten pitkästä ajasta on kysymys kun puhutaan jumalattomien rangaistuksen pituudesta helvetin tulessa.

Raamatussa on useita esimerkkejä, että sana iankaikkinen tarkoittaa eripituisia aikoja. Me tiedämme, että Joona oli meripedon vatsassa kolme vuorokautta. Iankaikkisuus kesti Joonan tapauksessa kolme vuorokautta. 3. Moos. 25:46 luemme: ”Ja jättäkää ne jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi; niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä ketään kovuudella hallitse”. Ihmistä voi pitää orjana enintään hänen koko elämänsä ajan. Ainaisesti tarkoittaa siis tässä elämän pituista aikaa. Jes. 32:14 kerrotaan, että Ofel oli hylätty, jäänyt luoliksi ja laumojen laitumeksi iankaikkisesti. Mutta seuraavassa jakeessa jatketaan: ”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi”. Juuda 7 mainitsee kirjeessään Sodoman ja Gomorran tuhosta seuraavaa: ”- - samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Tämän mukaan Sodoman ja Gomorran hävitti iankaikkinen tuli, mutta se kesti vain lyhyen ajan. Se tuli hävitti kaupungit jäljettömiin. Iankaikkisuus päättyi hengen vuodatukseen. Nämä esimerkit osoittavat, että iankaikkinen voi tarkoittaa myös päättyvää aikaa. Uudessa testamentissa esiintyvät myös sanat ”aei” ja ”pantote”, jotka merkitsevät ”aina”, mutta niitä ei kertaakaan käytetä, kun puhutaan jumalattomien vaivan kestosta”.

Viimeinen tuomio

11. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. 12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. 13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Me tietokonekauden ihmiset ymmärrämme sen valtavan tietomäärän, mikä saadaan tallennettua erilaisiin tietopankkeihin. On täysin käsitettävissä, että Jumalalla on sellaiset tietopankit, joissa pienimmätkin asiat ovat tallennetut ja heti nähtävissä. Jokaisen ihmisen teot, niin hyvät kuin pahat, ovat täysin tiedossa ja paljastetut. Kukaan ei voi piiloutua. Siksi jokaisen ihmisen tuomio on täysin oikeudenmukainen.

Jumalattomat ihmiset herätetään toisessa ylösnousemuksessa. Raamattu ei kerro heidän olemuksestaan sen tarkemmin, mutta ymmärretään, että he saavat saman synnillisen ruumiin ja heidän ajatuksensa ovat samanlaiset kuin ne olivat heidän kuollessaan. He tuhoutuvat näin ruumiillisina olentoina eli siis ihmisinä. Saatana ja hänen enkelinsä ovat henkiä ja he tuhoutuvat myös henkinä. Raamatussa kerrotaan, että tämä tuli polttaa jopa alkuaineetkin, joten sen aiheuttama hävitys on täydellinen. He saavat tuomionsa siinä tulimeressä, johon maapallo joutuu, sen mukaisesti mikä oikeus on. Silloin ei ole mitään väliä sillä, miten ihminen on kuollut. Jumala palauttaa heidät entiselleen.

Jumalattomien ensimmäinen kuolema tapahtuu Jeesuksen tullessa ja tämä toinen kuolema tuhannen vuoden kuluttua Jeesuksen kolmannessa tulemuksessa tulimeressä. Ensimmäisestä kuolemasta on ylösnousemus, mutta toisesta kuolemasta ei ole ylösnousemusta. Se on lopullinen kuolema eli iankaikkinen kadotus. Ihminen katoaa täydellisesti koko maailmankaikkeudesta ja samoin myös Saatana enkeleineen. Näin koko taivas on jälleen puhdas ja täydellinen, niin kuin se oli alussa ja tulee olemaan iankaikkisesti. Tämä oli Jumalan suunnitelma ja hän takaa sen sanassaan ja siksi se on varma asia.

Tällä tavoin Jumala palauttaa ihmiselle kaiken, minkä Adam menetti synnin johdosta. Lunastetut tulevat läpi iankaikkisuuden ylistämään Herraa Jeesusta Kristusta hänen uhrautuvasta rakkaudestaan, joka on vapauttanut heidät synnistä ja kuolemasta. Haluathan sinä olla mukana ylistämässä Herraa jo tässä elämässä.

Rukous

Rakas Herramme, auta, ettemme joudu tuliseen järveen, joka on toinen kuolema. Emme halua ikuiseen eroon Jumalasta, eroon sinun rakkaudestasi ja hyvyydestäsi, ihanimmasta persoonasta, jonka kanssa voimme olla yhteydessä. Anna anteeksi meidän syntimme niin, ettei yksikään tunnustamaton synti olisi meitä tuomiolla kadottamassa. Anna meille Pyhä Henkesi. Auta meitä olemaan valmiina silloin, kun sinä Jeesus tulet tuulissa ja pilvissä meitä noutamaan. Jos kuolemme ennen sinun tuloasi niin, kiitos, että sinun sovitustyösi johdosta pääsemme ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kiitos, että olet varannut uuden Jerusalemin ja uuden maan omillesi. Kiitos siitä, että saamme takaisin paratiisin, jonka Eedenissä menetimme. Auta vaeltamaan sinun tahtosi ja käskyjesi mukaan, että nimemme säilyisivät elämän kirjassa. Kiitos Jeesus, että synti hävitetään eikä se enää koskaan meitä kiusaa. Kiitos onnellisesta ja ihanasta tulevaisuudesta. Nimessäsi. Aamen.