1. Skidiaika

Fatsin ja mutsin messis Kaivikses

Mun faijan fatsi ja mutsi flyttas Stadiin Lohjalt, ku mun faija oli snadi kundi. Sen broidi Gösta ja systeri Martta tuli messiin. Ne budjas Kallios talkkarina. Muut broidit jäi Lohjalle. Mun faijan (1899 – 1950) nimi oli Väinö ja se oli duunis Hesaris latojana. Mun mutsin (1904–1993) nimi oli Mandi ja se flyttas Joensuust kakskymppisenä Stadiin ja redulioppiin. Mun faijal oli neljä broidia ja kaks systeriä, joist molemmist yks delas jo snadina. Mun mutsil taas oli seitsemän broidia ja neljä systeriä, joist neljä broidia ja yks systeri delas myös snadina.

Faija ja mutsi treffas erääs kyläs ja mutsil synkkas heti faijan kans ja ne meni naimisiin. Mutsi alko duunata kundien spökiä himas. Sil oli yks palkattu ompelija. Se tsökas tyygit eri reduleilt ja duunas spökat paprumallien mukaan valmiiks ja vei ne takaisin reduleille, jotka oli duunannu niihin drotsit. Faija ei tykänny olla lyijyn takia latojana, joten se alko jelpata mutsia kundien spökien duunaamises. Mä sain sit jeesata niit tsupparina viemäl spökiä reduleille ja sain niilt liitte juoksufyrkkaa.

Mutsille jäi joskus ylimääräisiä tyygejä ja se duunas niist mulle spökiä. Kerran se oli saanu ruudullist tyygiä ja duunas mulle niist golffarit. Kaverit alko haukkua mua shakkilaudaks enkä mä kehdannu enää pitää niit. Eihän mun mutsi jissanu, et niin saatto käydä.

Mä muistan, et me budjattiin ekas Hämiksel (Hämeentie). Sit me flytattiin Krunikaan (Kruununhaka) Kristikselle (Kristianinkatu). Mä olin silloin kaksvuotias gloddi. Meil oli alakerras kaksio (42 m2), jossa oli tampuuri, snadi köksi, kylppäri ja kaks huonetta. Tampuuris oli seinäpuhelin. Kylppäris oli vessa, lavuaari ja amme suihkulla. Köksis oli kaasuhella, tiskipöytä ja snadi pöytä, jossa me juuri ja juuri mahduttiin skruudaamaan. Snadimpi huone oli verstaana, jossa oli kaks redulimasiinaa, prässipöytä, klippauspöytä ja skrivauspöytä. Bulimpi huone oli olkkarina, jossa mä bunkkasin faijan, mutsin ja mummun kans. Meil oli siihen aikaan lutikoiden takia hetekat. Haussi oli vakuutusyhtiö Sammon vuokrahaussi. Se oli aika kostea ja kalsa, mut en mä siel frysannu. Sit ku tuli kaukolämpö, siit tuli lämmin ja kuiva.

Aino-täti flyttas nuorena likkana mun skidihoitsuks Stadiin. Se budjas meil tampuuris ja bunkkas pukkisängys. Se kerto, et mä olin gloddina kova pitskaamaan. Fatsi joutu silloin usein hollaamaan mua sylkis ja hyssyttelemään. Mä oon jälkeenpäin funtsannu, et se ehkä johtu siit, et mua kiusas kaikenlaiset peikot. Ainakin mä muistan nähneeni niit usein pimeäs. Aino-täti kerto, et ku se 14-vuotiaana työns mua kerran kloddirattail kartsal, starbut puistos tokas, et onpa siin nuori äiti.

Helmi-täti budjas Stadis ja se kävi usein meil. Ku oli joulu, meille tuli aina joulupukki. Mä funtsasin, et miks Helmi-täti tuli meille aina pukin käynnin jälkeen. Sit mä hokasin myöhemmin, et se oli pukkina. Sen jälkeen pukin käynneist tuli slyt .

Mä en osanu snadina sanoa k:ta ja s:ää ja siks kaverit anto mulle nimen A’oen Eppo (Kakkosen Seppo), ku mä budjasin Kristiksel numeros 2.

Mä jouduin skidinä heti leikkikseen Snellmanninkartsalle. Kartsan toisel puolel oli kaltsi, jossa brassattiin inkkaria ja fiudeil. Leikkikses mä ihastuin jo yhteen friiduun, mut emmä muista sen nimeä. Mun mummu (1885–1947) toi ja haki mut aina veke leikkiksest. Mä muistan kerran, ku me slipattiin aikaisemmin veke, et mä en hivannu lähteä yksin himaan vaan mä pitskasin ja venttasin mummua.

Mä olin snadina hyvin herkkä. Mä näin kaikenlaist ihmeellist. Mä en uskaltanu olla yksin himas, koska mä näin pimeäs kaikenlaisia peikkoja, jotka nipisteli mua varpaist. Mä menin usein yöllä turvaan faijan ja mutsin viereen. Mä näin paljon kaikenlaisia painajaisunia ja herättyäni mä näin pimeäs myös pikku-ukkoja, jotka oli sellaisia 20 cm korkuisia ukkoja. Jälkeenpäin mä oon funtsannu, et ne oli vaikka demoneita ja ehkä syynä oli myös se, et meiän hima oli ennen meitä ollu jonkinlainen brenkun myyntimesta.

Naapurin pariskunta kävi usein meil kyläs skulaamas raminaa. Kerrankin ku mä bunkkasin sängys, ne bamlas vähän sellaisia asioita, joit mun ei ollut hyvä snadina skidinä kuulla. Ne luul, et mä koisasin, mut mä olin hereil ja kuulin kaiken ja muistan sen vieläkin, joten snadit puheetkin jää skidin mieleen. Kantsii siis olla skarppi, mitä bamlaa skidien kuullen.

Kukahan kloddi täs on?