4. Krunikan Rantsu

Raimo (Timo Sarpanevan broidi), Fade, Jori, Guitsi ja Seppo Krunikan rantsus.

Krunikan Rantsu, jossa mä budjasin snadina, oli kliffa mesta. Siel ei ollu silloin Hagiksen bryggaa. Joskus stadi duunas sen paikalle ponttoonibryggan. Bryggan paikal oli Krunikan puolel Rantsun kentsu, jossa oli krigun aikana ja sen jälkeen halkiksia. Niis oli kliffaa brassata pumsotaa ja vinkkiä sekä duunata erilaisia koitsuja, jois brassattiin ja oltiin jemmas. Onnistu se vinkki muute kartsoillaki, ku hauseis oli paljon portareit, rappuja ja muita jemmoja. Me duunattiin haloist myös aitoja ja skipattiin aitaskippaust. Halkiksien välis oli usein kikkaskaboja kuulal, ku tsökattiin Rantsun stydintä kundia. Ihan snadina me brassattiin kentsul hiekkassa snadeil vedukalikoil, jotka oli meiän fiudeja. Jossain vaihees ilmestyi sit snadi Popedan näköine kumifiude, joka muistutti jo oikeaa fiudea. Kerran mä sain mun tädin miehelt snadin vieterikäytteisen lentsikan ja mä menin Laren kans keinutuolin taakse tsiikamaamaan, mitä siel on sisäl. Me hajotettiin se ja siin meni lentsika.

Haussis, jossa mä budjasin, oli pitskul krigun aikana ja sen jälkeen halkis, ku haussia lämmitettiin haloil klitsus oleval pannul. Pitskun seinän vieres oli pitkä rivi peltisiä roskiksia. Niiden takana oli bulisti rottia. Me kolisteltiin halol reunimmaist roskist ja toises pääs oli kaveri lahtaamas niit halol, kun ne tuli esiin roskiksien takaa. Haussin klitsu oli siihen aikaan ilman lukkoa ja siin oli kiva brassata ja olla jemmas. Ku klitsu oli pimeä, oli vänkää dallata siin toisest rapust toiseen ja tsiikata, kuka tuntee klitsun parhaiten. Haussis oli kolme rappua. Kyl siin vähän studattiinkin pimeäs. Toisien haussien klitsut olivatki sit jo paljon vaikeampia.

Ku Kirjal oli jortsut, me tsökattiin aamul kentsun halkiksien raoist sinne jemmattuja tyhjiä brenkkuflaskoja ja vietiin ne handeliin ja saatiin fyrkkaa. Kerrankin mä hitttasin halkiksen raost sinne jemmatun avaamattoman brenkkupullon ja näytin sitä mua vanhemmalle Nipalle. Nipa otti sen mult heti ja anto mulle tilalle fikkarin patskun.

Skruippaa skulattiin kentsul hugeil ja fimtsikoil. Kolikot stikattiin vuorotellen skruipan lähelle. Lähimpänä ollut sai knepata niit skruipaan ja sai pitää sinne menneet. Jos jokun kolikko ei menny skruipaan, seuraava sai jatkaa jne. Tikkua skulattiin kentsul siten, et kolikot vipattiin lähelle maahan pystyyn laitettua stidiä ja se, joka pääs lähimmäks stidiä, sai stikata kruunaa ja klaavaa ja sai pitää finnamans kolikot. Seuraava lähinnä stidiä ollut sai sit jatkaa. Seinist taas skulattiin kartsal eli samoin kolikoit vipattiin stenuseinän viereen ja se, joka pääs lähimmäks seinää, sai stikata kruunaa ja klaavaa ja sai pitää finnamans kolikot. Seuraava lähinnä seinää ollut sai sit jatkaa.

Barbia skulattiin Kartsal asvaltiin liidul piirretyil erilaisil ruudukoil, vaikka se oli yleensä friidujen leikki. Sitä spongattiin yhdel jalal snadin stenun kans ja futattiin samal jalal stenua seuraavaan rutuun. Sitä voitiin skulata myös ilman stenua ja eri tavoil. Stiplata ei saanu eli stenun oli pysyttävä rajojen sisäl ja toinen klabbi ei saanu koskea maahan. Jos stiplas, niin sit oli toisen vuoro. Spongattiinhan me myös narua.

Liisiksen filmistudiolt hitattiin vanhoja filmejä ja brennattiin niit brennaril sekä duunattiin tyhjään flaskaan filmejä ja duunattiin niist savupommeja. Fönstereiden takana skulattiin illal pirunviulua, jossa pitkä snöre kiinnitettiin fönsteriin. Snöre jännitettiin kireälle ja sitä hangattiin hartsinpalal, jolloin synty kitisevä ääni, joka pelästytti asukkaan. Sit vaan mentiin nopeast jemmaan. Joskus me skoijattiin vanhoja gubbeja ja gimmoja snöreen kiinnitetyl tyhjäl lomsal.

Sit ku halkikset poistettiin, kentsul oli kliffaa skulata pesist ja futist. Me pukattiin myös kuulaa, stikattiin kiekkoa ja keihäst sekä spongattiin korkeut, pituutta ja pyykkiseipäil seiväst. Yksi bulimpia tapahtumia kentsul oli Rantsun nuorien ja vanhojen kundien väliset pesismatsit. Joskus oli myös Rantsun ja Sörkan kundien väliset futismatsit.

Hiltari toi sit lentiksen kentsulle ja sitä skulattiin ahkerast. Guitsi grundas Kruununhaan Palloveikot- nimisen jengin (KPV), jossa skulattiin futist ja snadist korist ihan sarjoissaki. Sen toiminta hiipui vähitellen ja tuli finish, ku Guitsi ja kundit flyttas veke Krunikast. Talvel skrinnattiin ja skulattiin lätkää ja jääboltsia, ku stadi vain jäädytti baanan kentsulle. Myöhemmin kentsu endrattiin osittain puistoks, jolloin se menetti entisen fiiliksens ja haittas skulaamist.

Kentsun reunas oli stenuist bygattu seinä, jota pitkin oli kliffaa kletrata yläpuolel olevan veduaidan yli kartsalle. Me opittiin tsennamaan sopivat stenujen raot, joist saatiin ote handuil ja klabeil. Talvel oli taas kliffaa spongata aidalt kentsulle snögeen, ku fiudet tyhjens sinne snögelastins.

Me brassattiin kentsul kaikkea vänkää sekä skipatiin ja skujattiin fillaril sen ympäri kilpaa. Aidalt oli myös talvel kiva stikata snögeboltseja kentsulle päin ja skapata, et kuka stikkaa pisimmälle. Me duunattiin myös erilaisia lentsikoita ja stikattiin niit aidalt kentsulle päin. Veduaita oli leveä ja sen pääl oli kiva tsitata ja treffata kavereit. Siin olikin iltaisin paljon nuorta jengiä ja haussien asukkaat, gamlat gubet ja gimmat, oli fönstereis vihasia, ku me pidettiin meteliä. Joskus saatto aidal tsitata pitkä rivi kundeja kun fogelit puhelinsnörel. Olihan siin tietyst friidujakin messis. Joskus Sörkan kundeja tuli Krunikan puolelle flaidaamaan. Aidalt oli kiva syynätä kaikkea, mitä kentsul tapahtui. Se oli myös hyvä mesta tsiikata skönel skiglaavia erilaisia botskeja kute esim. kaljaaseja, jotka toi hiekkaa ja halkoja Hagiksen rantsuun. Soutuklubin veneskabat ja Moottoriklubin lättäriskapat näky myös hyvin. Me duunattiin myös skeggel skiglareita ja tsiikattiin, ku ne skiglas.

Me tsiikattiin, ku kentsun toist laitaa eli Pohjoisrantsua pitkin usein dallas pressa Paasikivi turvagubbe peräs. Kerrankin me mentiin pyytämään silt nimmaria, mut turvagubbe esti. Siel tsöras myös fillaril duunimatkaans Suomen pisin stara Myllyrinne (248 cm). Siin oli meillä tsiikaamist. Sil oli muute botski Krunikan rantsus. Pohjoisrantsul trimmas myös motskariaan kilpatsörari Grunström. Sen poika Raikku oli Rantsun kovis.

Krunikan Rantsun kentsun vieres oli hurja mäki. Se alkoi Kulmikselt ja käänty sit Kristikselle ja edelleen Välikartsalle ja Kirjatyöntekijäinkartsalle. Krigun aikana ja sen jälkeen siin oli kliffa laskea talvel jäätselil, ku se oli liukas ja sitä ei oltu ehditty hiekoittaa. Siin ei ollut silloin pysäköitynä fiudeja vaan snögevallit. Meil kavereil oli siin oikein nopeusskabatkin. Kristis oli pitkä ja jyrkkä ja siks vauhti Kristiksen ja Välikartsan kurvas oli hurja. Monest flygattiin päin seinää. Pari kaveria tsiikas Välikartsan kulmas, ettei tullu fiudeja. Mä muistan kerran, ku Lare laski alas Krististä ja vastaan tuli hitaasti iso vedukaasutteinen kuormafiude. Lare laski sen alle. Tsörari spongas vihasena ulos kopist ja stikkas Laren tselin stenuseinän vieres olevan halkiksen päälle.

Yksinkertainen jäätseli oli duunattu breduist ja vanhoist nurmeksist. Runkona oli noin metrin pituinen bredu, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty poikittain spigluil vähän snadimpi poikkibredu ja sen päihin nurmekset. Runkobredun toiseen päähän oli kiinnitetty pultil kääntyvä snadi ohjausbredu, jossa oli keskel tai päis nurmekset (Kuva 8). Me maattiin jäätselin pääl ja ohjattiin sitä handuil ohjausbredust. Siin oli mahdollista myös tsitata, jolloin siihen oli duunattu pehmuste ja sitä ohjattiin klabeil tai ohjausbreduun kiinnitetyl snörel. Jotkut kaverit duunas oikein snygejä jäätselejä erilaisil lisävarusteil. Joskus me yritettiin duunata jäätseleihin jonkinlaiset purjeetkin ja skiglata niil Rantsun jääl.

Mä muistan, et marraskuus tuli jo kovat pakkaset ja voda jääty eikä viel ollu snögeä. Me skrinnattiin pitkälle aina Korkikseen asti. Me duunattiin jäälle pelikentsuja ja skulattiin lätkää. Thomssonista tuli paras skulaaja. Se skulas myöhemmin mestaruussarjas Töölön Vesas. Se sai nimensä maailmanmestarin mukaan siit, ku se oli stydi ja bukkas kuulaa hyvin. Rantsun jääl me myös skimpattiin ja mentiin laskemaan mäkeä Korkikseen. Välil oli botskeja varten railo, joka piti aina ylittää studaten, et jää ei vain brakannu. Stadi byggas aina myöhemmin talvel vedubryggan railon yli. Jääl oli silloin tällöin raveja ja me tsiikattiin niit bressuaidan alt. Sörkan rantsus oli silloin fabriikkeja ja varastoja. Me seikkailtiin niis ja se oli jännää. Joskus myös Sörkan kaiffarit tulivat meiän puolelle ja me flaidattiin niitten kans.

Me oltiin hiukan ylpeitä siit, et me oltiin stadilaisia. Landelaisia me hiukan halveksittiin. Me sanottiin niit landebuugeiks tai jyvänjemmareiks. Stadilaisina meiän piti osata vislata kovaa ilman sormia. Mäkin treenasin sitä kolme päivää niin, et sylki valu suust ennen kuin mä opin sen. Stadilaisen piti osata myös spotata kuin Stadin kundi. Me pidettiin joskus skaboja siitä, et kuka spottaa pisimmälle.

Ekan kerran saimme krigun jälkeen jonkinlaisia karkkeja, ku Kirjatyöntekijänkartsalle grundattiin snadi Hermes-niminen karkkifirma, jossa valmistettiin mm. nekkuja. Ne oli sellasia kartion muotoisia kermakarkkeja, jois oli stidi, jost pidettiin kiinni. Ekan kerran näin banskuja, ku Sven sai paketin Svenskist. Irtomaitoa me tsöpattiin maitohandelist omil kannuil. Sukkia ei silloin juuri slumpattu, vaan niit käytettiin pitkään ja ne parsittiin itse. Pyykki tvetattiin ammees ja silitettiin silitysraudal. Bulimpi pyykki tvetattiin samas hausis olevas pyykkituvas ja kuivattiin snörien pääl pitskul tai keltsus. Viereises hausis oli mankeli, jossa lakanat mankeloitiin. Mankelis oli sellainen buli noin viis metriä pitkä painava kelkka, joka liikku sähkön avul edestakaisin. Kelkan alle sit duunattiin lakanat tukkien ympäri ja mankeloitiin sileiks. Bastus käytiin yleensä joka viikko viereises haussis olevas yleises bastus. Fillareis oli aluks puuvanteet. Ku niien tilalle tuli metallivanteet, me saatiin puuvanteit ilmaseks fillaributiikeist. Me käytettiin niit kurreina, joit työnnettiin vedukapulal pitkin kartsoja.

Safka oli yksikertaist suomalaist safkaa, botlareit ja juureksia, ruskeaa kastiketta, makaroneja ja jauhelihaa, joskus porsaankyljyksiä ja karjalanpaistia. Ranskis ja lauantaimakkara oli gutaa kute plätytkin. Me saatiin landelt, jossa mä olin ollu krigua paos, joskus lihaa ja läskiä. Puolukoita ja mustikoita tsöpattiin handelist. Mutsi oli kotoisin Karjalast ja se duunas usein karjalanpiirakoit varsinkin ku vieraita tuli kylään. Safkaa ei ollu paljon, koska kaikki oli kortil. Meille annettiin joka kuukausi kansanhuollost kortti, jossa oli määrätty annos. Kahvin korviketta drikattiin ja myöhemmin kahvia, jota saatiin myös kortil. Stadis oli silloin paljon snadeja kioskeja puistois ja kartsoil siirrettäviä snadeja nakkikioskeja. Kyllä nakit ja hodarit maistu varsinkin jortsuillan jälkeen.

Ransus oli kiva metskata fisuja. Kerrankin mä metskasin skeidakanaalin kohdalt ja sain paljon fisuja. Silloin likavedet ohjattiin suoraan rantsus olevan kanaalin kautta sköneen. Mä vein sit fisut himaan ja mutsi duunas niist safkaa. Ne funtsas, et miks ne smaakas kummallisilt. Sit mä kerroin, et mist mä olin ne saanu. Sen jälkeen mä en enää saanu metskata sielt. Rantsust saatiin muuten isoja fisujakin varsinkin Terviksen bryggalt.

Mä olin snadina innostunu mäenlaskust. Mä kävin usein Hesarin (Helsinginkatu) hyddamäes laskemas. Sinne oli bygattu oikein kunnon hyddamäki. Mun faija ja mutsi kävi tsiikaamas, ku mä spongasin. Mul oli vain tavalliset skimpat. Kerran mä kaaduin ja mun kroppa oli pitkän aikaa glesa. Sit mä innostuin suurempaan mäkeen ja laskin Käpylän mäest, mut mä kaaduin tavallisil skimpoil ja selkä tuli glesaks. Mäenlasku jäi siihen. Mä aloin studata mäenlaskua.

Simmaamas me käytiin Mustikses, jossa mä kävin simmisskolen. Me mentiin sinne snadeil botskeil Hagiksen rantsust. Siel oli oikein simmis, jossa oli kiva spongata ponnahduslaudoilt. Hiekkis ja Humis olivat myös meiän simmausmestoja. Humikses oli kundit ja gimmat erikseen ilman simmiskledjua ja me dyykattiin laiturin alle ja tsiikattiin gimmojen puolelle. Mä muistan, ku mä olin kerran Vantskun joel simmaamas, niin yks vanhempi stara opetti mua spongaamaan ponnahduslaudalt. Se näki, et mä olin innostunu siit. Me käytiin usein simmaamas myös Yrjönkadun simmikses.

Leffois me käytiin myös usein. Liisiksel oli Aula ja Siltiksel Unika. Me spennattiin mennä alaikäisinä skidiltä kiellettyihin filmeihin. Mä ku olin snadikasvuinen snadina, mult kysyttiin helpost ikää. Robal me käytiin Tivolis ja Hämiksel Tuulensuus. Sit myöhemmin Metropoli ja Aloha olivat kliffoja leffamestoja.

50-luku oli lättähattuaikaa. Punainen sammaridrotsi oli muotia. Päkä oli duunis Faijans redulifirmas ja se duunas itelleen stailimmat lättähattukuteet. Lättähattustaili oli litteä lättähattu, leveäharteinen alaspäin kapeneva drotsi, kapeat spökat ja suipot tsengat eli spittarit. Mullakin oli jonkinlaiset lättähattukuteet.

Skrinnaamas me käytiin Kaisiksen kentsul, johon Stadi oli talvel duunannu skrinnisbaanan. Kentsun ympäril oli silloin aita ja skrinnaaminen bungas snadist. Silloin tällöin siel oli rusikset, jossa kundit ja friidut sai rusetin siten, et jollakin kundilla ja friidul oli sama numero. Sit piti vain hitata sama numero. Muistaakseni siit sai eka hittaaja myös jonkinlaisen palkinnon. En mä koskaan hitannut friidua, jol ois sama numero. Mä oli sen verran ujo, et mä en hivannu kysyä keltään friidult. Rusikset oli kuitenki jännä ja kiva tapahtuma, jota mä aina venttasin kovast, jos vaikka kävis mäsis.

Kun mä olin oppikses, niin kesät mä olin duunis Postis. Ekalla tilillä mä sit tsöpasin ekan fillarin. Mä bungasin siit 16000 markkaa. Sen merkki oli Automoto. Se oli redufillari ja se oli mul pitkään jäljel museoesineenä. Ekal tilil mä tsöpasin myös paljekameran. Ku mä kerran dallasin Töölön lahden rantsus, mä treffasin harvinaisen mustajoutsenen. Ku se hokas, et mä aioin fotaa sitä, se simmas parin metrin päähän ja näytti oikein itseään ja siipiään. Se oli mun ekoja fotoja.

musta joutsen Töölön lahdella.