6. Skolet

TYLY:n stiduja: Rauski, Keka, Seppo, Pena ja Arski.

Kansiksen mä kävin Kaisiksen kansikses. Mä muistan hyvin, ku mä menin ekan kerran mutsin kans skoleen. Sen jälkeen mä menin ihan yksin ja spennasin. Skoles mä opin tsennaamaan uusia kavereit Krunikast. Vieres oli hurrien skole ja me käytiin joskus stenukrigua niiden kans. Mul oli luokanvalvojana Koivu-niminen ope. Se oli kliffa ope. Se opetti meille esperantoakin. Se kutsu kerran meiät himaansa. Me menimme sinne skimpaamal. Se budjas jossain Käpyläs.

Kaisiksen jälkeen mä yritin sit Ressuun, mutta en mä päässy sinne. Mutsi halus mut kuitenkin oppikseen ja järjesti mut pakkilaatikkoon Tölikään. Se sai nimensä siit, et se muistutti laatikkoa. Sen oikea nimi oli Töölöön Keskuksen Yhteiskoulu. Se lopetettiin parin vuoden kuluttua huonouden takia ja meiät flytattiin valtion skoleen. Osa joutu Töölön Yhteislyseoon (TYLY) ja mä valitsin Helsingin Kaksoisyhteislyseon (HKYL) Kallios. Skoles skulattiin paljon korist ja skole pärjäs hyvin skoleitten välisis skapois.

Rippiksen mä kävin Kallion tsyrkas. Meil oli pappi, joka vaati paljon ulkoa oppimist. Rippikses mä tulin ekan kerran uskoon, mut ku rippis slyytas, niin uskokin hävis, ku ei ollu enää uskonyhteyt.

Mä olin sit ainoa, joka halus jatkaa keskiksen jälkeen lukios matikan linjal ja niin mun oli pakko siirtyä Töölön yhteislyseoon. Mult katkes heti ekan päivän jälkeen molemmat sääriluut Krunikan kentsul futikses ja mä jouduin yli kuukaudeks vetoon Marian sairaalaan ja jouduin sen jälkeen olemaan kipsis pari kuukautta. Mä olin glesa melkein koko talven eikä mun skolest tullut mitään ja niin mä jouduin sit tublamaan seiskaluokan kielis. Meiän skole oli hyvin tarkka maineestaan ja vain varmat stuidut päästettiin kasiluokalle. Kyl mä sit kuitenkin selvisin seiskaluokal preliminääreis kielist. Vaik mun oppis oli yht tuskaa, niin en mä ihan dorka ollut, koska matikas mä olin luokan paras stuiduskrivois. Meiän skoles oli hyvä jumppamaikka ja siks skole pärjäs hyvin yleisurheilukabois, koska siel oli kaks kaveria, joist myöhemmin tuli Suomen nuorten maaotteluedustajia. Mä itsekkin pärjäsin aika hyvin. Mul oli skolen päästötorkkaris kymppi urheilus ja jumpas. Meit stuiduja skolest oli 12 ja koko Suomest noin 10 000. Ku meil oli skolessa 50-vuotisluokkakokous, stuiduja oli noin 100 ja sama skolebygga. Niin ovat ajat endraantuneet.

Ku mä valmistuin stuiduks, mä en tienny, mitä mä alkaisin lesaamaan. Mä yritin Polille, mut en mä päässy sinne. Mun spettari ei riittäny. Sit mä yritin Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon ja mä pääsin sinne. Ku mä valmistuin sielt, mä yritin heti Helsingin Teknilliseen Opistoon eli Tekuun, jonne mä pääsin. Meiän luokas oli 28 oppilast, joista 12 oli ”dorkia” stuiduja, ku ne ei ollu päässy Polille, ja loput fiksuja keskiskolelaisia, ku ne oli päässy Tekuun. Siel mä sit blukkasin inssiks.

Ku mä valmistuin inssiks, mä kävin heti fiudeskolen ja suoritin kuormafiuden tsörauskortin. Fiudeskolen ope rauhoitteli mua kaksimielisil vitseil, jot mä en ois spennannu. Kuormafiuden tsöraaminen oli mun mielest vaikeaa, ku piti osata vekslates kaksoiskytkentä. En oo fiudeskolen jälkeen tsörannu kuormafiudea.

Me oltiin hyvin köyhiä ja mun mutsi teki kovast duunia mun skolekäynnin takia. Siks mä kävin kaikki skolet vapaaoppilaana. Kirjatkin mä loonasin biblust aina kuukaudeks kerrallaan ja kävin uusimas ne joka kuukausi. Hyvin mä oon kuitenkin pärjänny duunielämäs.