7. Kristika ja partsika

Karhuvartio Luolas. Vartion diriga Ansku keskel ja Seppo edes.

Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY) eli Kristika oli kliffa mesta meille nuorille kundeille. Kristikan toimintaa veti Altsu. Se oli erittäin suosittu meidän nuorten kundien keskuudes. Se järkkäs kaikenlaist toimintaa. Juhlasali oli torstai-iltaisin fulsat nuorta jengiä. Siel tsiikattiin ilmaisia filmejä ja oli muuta vänkää ohjelmaa. Klitsus oli partsikatoimintaa. Siel skulattiin pingist, bokrattiin jne.. Ylhääl jumppasalis skulattiin korist. Saatiin me sielt krigun jälkeen safkapaketteja ulkomailt. Kristika oli silloin loisto mesta nuorille kundeille hyvien harrastusten paris.

Me duunattiin siel omatekoisia snadeja fiudeja ja tekomäki, jossa pidettiin skaboja, et kenen fiude meni pisimmälle. Me duunattiin myös omatekoisia flygareita ja vipattiin niit parvekkeelt, et kuka sai ne flygaamaan pisimmälle. Mullakin kävi niis mäsis. Mä finnasin paperiflygarien skaban ja sain ekan palkinnon 20 markkaa. Juhlasalis grundattiin nelkyt-luvul snadeille omatekoisille fiudeille bulit skabat. Saliin oli bygattu fiudeja varten vanerist buli mäki, joka alko näyttämön edest sen suuntasest ja käänty sit sen sivulle puoleenväliin ja jatku sen jälkeen tasasena. Finnaaja oli se, jonka fiude meni pisimmälle. Siks yritettiin duunata fiudeist mahdollisimman herkät ja vakaat. Kundit duunas toinen toistaan snygeimpiä fuideja. Mun mielest Hiltarin fiude oli snygein, koska Hiltari oli Krunikan kundi. Hiltari oli taitava handuistaan, koska se oli duunis jossain työpajas. Jokaisel fiudel piti olla merkki. Mun fiudelle annettiin merkiks Mercury.

Yks Kristikan dirigoist oli Rafu Riikonen. Se oli innokas filatelisti ja innosti meitä blokkaamaan fritsuja. Mulle on jääny mieleen siit erityisest yks lelu. Me duunattiin fikkaan mahtuvist vanhoist vihoist jonkinlaisia lokerikkoja, joihin kukin pani oman vihkons jokaiseen lokeroon pari fritsua. Sit kaverin kans avattiin umpimähkään vuorotellen toisen vihost lokero ja näin vekslattiin fritsuja. Olihan se aina jännää tsiikata, et saiko uusia tai snygejä fritsuja.

Partsikalippukunta Helsingin Sinihaukoil oli kokousmesta Suurkirkon vieres olevan klokutapulin alla seurakunnan omistamas Luolas. Siel on niiden mesta vieläkin. Kirkonrotta oli partsikan oma snadi lehti. Mä liityin Sinihaukkoihin jatkosodan loppuvaihees. Mä olin silloin neljännel luokal Kaisiksen kansikses, ku Sinihaukkojen dirika tuli tsökaamaan skolest kundeja partsikaan. Se tuntu must kliffalta jutult ja mä lähdin tsiikaamaan, mimmost siel on. Mut laitettiin Karhu-vartioon. Mä oikein venttasin innokkaast illan kokouksia. Siel opeteltiin erilaisia partsikataitoja ja brassattiin jänskiä leikkejä. Mä hokasin, et melkein kaikki kundit partsikas oli Krunikast.

Suurkirkon alla oli buli klitsu, johon me päästiin tsiikamaan, ku me tsökattiin sielt talvel polttovedua Luolaan. Me jelpattiin myös tsilaria vedujen kantamises pannuhuoneeseen, joka oli tsyrkan toisel reunal klokutapulia vastapäätä. Klitsus säilytettiin kaikenlaist kamaa. Tuntu jäntskilt dallata sinne kapeit tiiliportait pitkin. Me snadisti studattiin siel, ku se oli tsyrkan alla ja oli pimeetä. Nyt siin mestas on snyge krypta. Ku tsyrkas oli jumalanpalvelus, me jouduttiin sillon tällön samlaamaan kolehtia.

Talvel meil oli käytös yks kämppä Rastilan alueel, jossa me käytiin skimbaamas ja pidettiin skimbausskaboja. Kesäisin me oltiin partsikan leiril teltois Lohjanjärven Pappilansaares. Sielt mulle on jäänny erityisest mieleen nuotioillat kummitusstooreineen ja telttabastu. Ihan kunnon löylyt siit sai. Kerran mä lähin botskil fisuja uistimel narraamaan. Kundit ei uskonnu, et mä saisin niit keskel päivää. Oli niil monttu auki, ku mä tulin rantsuun jeddan kans. Kerran me oltiin läheisen Puujärven rantsus simmaamas ja toisel puolel järveä oli gimmoja simmaamas ilman kledjuja. Tais mul silloin ekan kerran alkaa hormoonit jyllää.

Leirin dirigana oli monitaitoinen Hessu ja sitä jelppas pari kolkkafriidua. Safka duunattiin kentsuköökis ja se skruudattiin vieres oleval veduist duunatul pöydäl. Skinderis me käytiin skeidal. Skinderi oli duunattu vedunrungost ja sen takana oli buli monttu. 50-luvun loppupuolel Sinihaukat byggas talkooduunina oman hirsikämpän skönen rantsuun Porkkalan Hirsalaan metsähallituksen hyyraamalle tontille.

Mä olin 15-vuotias, ku mä lähin kerran partsikan leirille Pappilansaareen. Edellisenä yönä mun fatsi oli saanu jonkinlaisen kohtauksen ja lekuri kävi yöl meil. Se sano, et faija oli toimitettava lasarettiin. En mä silloin osannu jissata mitään vakavaa. Aamul mä lähdin sit leirille. Leiril meil oli sit yöllä partsikataitoskabat, jossa mulle tuli kesken skaboja maga glesaks ja mun oli palattava leirille. Aamul mulle tuli sit ilmoitus, että faija on vakavasti glesa ja mun pitää lähteä himaan. Siel mutsi sit sano, et faija on delannu. Mä pitskasin pitkään. Se oli delannu muistaakseni juuri silloin, ku mulla oli maga glesa. Se oli saanu lasareetis kolme kohtausta ja sit delannu. Mul oli pitkään sellane kummallinen olo aina, kun mä funtsasin faijaa.

Partsikataitoskabat oli niit kliffoimpia juttuja partsikas. Ne pidettiin yleensä Hertsikan takaises skutsis. Siel oli silloin hyvät skutsit skabata. Kerran siel dallas polun poikki buli hirvi, se stannas ja tiikas meitä. Me hiukan studattiin, mut se jatko dallaamist. Myös Nuuksios skabattiin. Siel meinas kerran tulla skutsibrennis, ku me duunattiin braasu Kattilajärven rantsus. Eldis pääs leviämään kuivas sammalikos. Oli kova duuni saada se sammumaan. Onneks vodaa oli lähel. Karhuvartio finnas kerran Stadin partsikoiden väliset partsikataitoskabat ja me päästiin edustamaan Stadia harmaas sarjas Suomen mestaruusskaboihin Vaasaan 1949, jossa me tultiin neljänneks. Partiotaitoskabat oli hyvä pohja ruodist varten. Johtamani Kuudennen prikaatin (Savon prikaati) partio tuli nimittäin neljänneks sotilasottelu- ja suunnistusskabois Suomen armeijan mestaruusskabojen A-sarjas 1956.

Partsikas oli myös lippukuntien välisiä korismatseja skoleiden jumppasaleis. Me skulattiin aika hyvin, ku me oltiin treenattu Meritullin seurakuntahaussin jumppasalis, ku se ei kostannu mitään.

Yks niitä vuoden huippuhetkiä oli Yrjön päivän paraati. Sitä vietetään Pyhän Yrjänän muistoks huhtikuun 23. päivän jälkeisenä sunnuntaina. Pyhä Yrjänä oli antiikin kuuluisimpia krigumarttyyrejä, jost tuli katolinen pyhimys ja 13. vuosisadal Englannin suojeluspyhimys. Ritarillisuuden ja rohkeuden perikuvana siit tuli myös partsikalaisten suojeluspyhimys. Yrjön päivän paraatia varten treenattiin etukäteen luolan pitskul marssimist ja rummuttamist. Oli meillä oma flagukin. Yrjön päivän paraatiin pantiin sit stailit partsikakuteet päälle. Oli snygeä marssia pitkin Stadin kartsoja ja pressan linnan ohi, ku folkka tsiikas.

Partsikaliikkeen grundari oli engelsmanni, kenraali Baden-Powell. Se grundas partsikaliikkeen vuonna 1908 Englannis ja sielt se levisi nopeast ympäri maailmaa. Sen tarkoituksena on nuorten kundien ja friidujen kansalaiskondiksen ja moraalin kasvattaminen ja sen tunnuslauseena on ”Ole valmis". Suomeen partsikaliike tuli vuonna 1910 ja sortovuosien jälkeen vuonna 1918 grundattiin Suomen Partioliitto. Helsingin Sinihaukat grundattiin vuonna 1933.

Partsikast on jäänny mieleen monet kliffat muistot. Se oli silloin yks niitä hyviä senssejä saada kundit veke kartsoilt ja kasvattaa heist kunnon stadilaisia. Ainakin mä oon tsekannu sen sillon tsennaamist kavereistani.

Partsikalaiset heinätalkois kansanedutsaja Kähösen kotitalol Karjalohjal. Seppo kolmas vasemmalt. Viides vasemmalt Kähösen tytär.