8. Stadin olympiaskabat 1952

Satupekka (Emil Zatopek) Eltsun suoral.

Krunikan Rantsus ei ollu sillon Hagiksen bryggaa. Sen paikal oli Krunikan puolel Rantsun kentsu, jossa oli krigun aikana ja sen jälkeen halkiksia. Me kundit bukattiin siel kuulaa, stikattiin keihäst ja kiekkoa. Me duunattiin omatekoiset spongaustelineet ja spongattiin korkeutta ja pyykkiseipäil seiväst. Me duunattiin haloist aitoja ja skipattiin aitaskippaust. Me skipattiin ympäri kentsua. Rundi oli noin kolmesataa metriä. Me alettiin myös käydä treenaamas Eltsun kentsul ja liityttiin siel Helsingin Tovereihin. Meil oli snadina kundeina niin kova kondis, et me skipattiin Krunikast Eltsuun ja takaisin. Mä finnasin HT:n skabois Eltsus palkintojakin. Kerrankin, ku mä näytin faijalle fönsterin takaa mitskua, jonka mä olin finnannu, se bongas oikein sängyst ylös tsiikaamaan sit. Kaikest täst mulle on jäänny kiinnostus sporttiin ja on yhä edelleenkin penkkisporttaajana.

Olympiaskabois mä kävinkin tsiikaamas vain yleisurheiluskaboja Olympiastadikal. Mul oli silloin skolekundina vain vähän fyrkkaa ja tiketit bungas melko paljon. Siks mä tsöpasin tiketit vain kahdelle päivälle, jolloin oli Suomen paraatilajit: keihäs ja kymppitonni. Mä tsiikasin skaboja molempina päivinä Stadikan pohjoiskaartees stondausmestal. Mä venttasin, et Toivo Hyytiäinen ois finnannu keihässkaban, mut se jäi kolmanneks vaatmattomal tuloksel 71.89. Cyrus Young USA:sta finnas uudel olympiaennätyksel 73.78. Hannu Postin tsuppaamist kymppitonnil mä spennasin kovast. Hannu tuli omal ennätyksellään neljänneks tuloksel 29.51,4. Emil Zatopek (Satupekka) Tsekkoslovakiast finnas olympiaennätyksel 29.17, 0. Huomiota herätti Satupekan ja ranskalaisen Alain Mimounin kaksinskaba sekä kymppi- et viideltonnil. Satupekan tsuppaustaili, loppukiri ja tuskainen ilme herätti erikoist huomiot ja siks se sai nimeks myös ihmisveturi.

Skabois oli muutamia huippuhetkiä, joit mä tsiikasin samoina päivinä ja jotka jäi erityisest mun mieleen. Kolmiloikas Brasilian heinäsirkka Adhemar Ferreira da Silva spongas häikäisevän uuden maailmanennätyksen 16.22. Folkka hurras niin, että Silvan oli skipattava kunniarundi. Moukarinheitos Unkarin Jozsef Csermak stikkas ekan kerran maailmas yli 60 metriä. Tonnivitosel snadin Luxenburgin snadi skippaaja Joseph Bartel finnas yllättäen kultamitskun. Monet kuuluisat skippaajat jäi taakse, kute esim. ekan haamumailin skipannu Englannin Roger Bannister, joka jäi neljänneks. Skabojen liikuttavin pointsi oli se, ku Joseph pitskas liikutuksest palkintopallil.

Yks skaba, johon ei tarvinnu tsöpata tikettiä, oli maraton. Mä tsiikasin sit Eltsun suoral. Siel oli folkkaa kuin pipoo. Satupekka oli päättäny osallistua myös maratonille. Ei oikein uskottu sen pärjäämist, koska se ei ollu aikaisemmin tsupannu maratonia. Satupekka oli kuitenki toist mielt. Se halus finnata kolmannen kultamitskun. Satupekka tsuppas fiksust omaa vauhtiaan ja se finnas yli 2,5 minuutil seuraavaa tsuppaajaa uudel olympiaennätyksel 2.23.03,2. Siit tuli koko skabojen kungu ja suomalaisten buli suosikki yhdes eukkonsa Danan kans, joka finnas keihääs perheelle neljännen kultamitskun. Suomalaisist tsuppaajist Veikko Karvonen oli viides, Erkki Puolakka kahdeksas ja Mikko Hietanen seitsemästoista.

Stadin olympiaskabat oli kliffaa aikaa Stadis. Stadi oli snygeimmillään. Kartsat ja butiikit oli koristeltu kisatunnuksin. Snadeja baareja ja kuppiloit oli syntyny kuin sieniä sateel. Kartsoil liikku valkoist, keltaist ja mustaa folkkaa erilaisis kledjuis. Ku suulis skriinas ja oli lämmintä, niin oli melkein sellanen fiilis, ku ois ollu ulkomail. Mä näin silloin kuten varmaan moni muukin ekan kerran elämäs mustia ihmisiä. Ekat mustat bulit kundit tuli jo ennen skaboja mua vastaan Liisiksel. Olihan heis tsiikaamista ja ihmettelemist.

Olympiaskabat onnistu hyvin. Snadi Suomi ei loistannu skabois monil voitoil ja mitskuil, mut se sai hyvän maineen kisajärjestelyist ja näytti näin itsenäisyytensä merkityksen hela urheilevalle maailmalle.

Ku oli v. 1958 Euroopan mestaruusskabat yleisurheilus Tukholmas mä lähin Saviksen kans tsiikamaan niit. Me mentiin sinne botskil. Me budjattiin teltas leirintäalueel. Yöllä meiän telttaan tunki vähän dokus oleva gimma bunkkaamaan. Me ei saatu sitä yyt, joten me annettiin sen bunkata siin. Takaisintulomatkal oli kova myrsky ja mä hiffasin yhden dokun sbuglaavan laidan yli. Sit mä hiffasin, et se oli radioselostaja Pekka Tiilikainen. Sori vaan. Tais olla vain sköneglesana.

Viel yks kokemus Salpausselän skaboist vuonna 1953. Salpausselälle meni silloin stadista erityinen kisastoke, jossa sai bunkata yön, mut mä menin sinne tavallisel stokel, ku se tuli halvemmaks. Assal mä treffasin mun tokan skidiajan kaverin Lassen. Lauantain päiväskaboja me ei ehditty tsiikata. Iltaskaboja ja ilotulitusta me yritettiin tsiikata aidan ulkopuolelt. Sen jälkeen skotasimme sielt pari lahtelaist gimmaa ja vietimme sen illan Mytäjärven rantsus olevas kalsas kopis. Tais Lasse olla rohkeampi siin hommas. Puolen yön paikkeil alko jo tulla frysis ja gimmat halus himaan. Me lähdimme assalle ja bunkkasimme siel yön penkil. Eipä silloin skolekundina ollu ylimääräist fyrkkaa eikä aikomust mennä hotelliin eikä bungata tikettiä kisamestalle. Aamul me sit lähdimme taas tsiikaamaan skaboja aidan ulkopuolelt ja viittäkymppiä ladun varrelt. Veikko Hakulinen finnas viiskymppiä. Viljo Vellonen oli toka, Mora Nisse kolmas ja Martti Lautala neljäs. On mul vieläkin jäljel ottamani fotot heist. Tsiikaa video.

Olympiakylä Käpyläs.