11. Ruodis 1956 – 57

Kaartin pataljoonan alikessuja. Seppo toka oikealt.

Ruodikses mä olin ekaks Mikkelis puskajussina. Ku me ei päästy alokkaana kassun ulkopuolelle, mä ilmoittauduin prikaatin suunnistusskapoihin. Mä tulin treenaamattomana kymmenenneks ja mä jouduin valmennusporukkaan. Meil oli sit harjoituskaboja joka viikko. Mä olin hyväs kondikses.

Meil oli marssidorka kapu. Mä muistan kerran, ku mä olin jortsuis ja tulin kassulle kloku 12 aikaan, niin kloku yks tuli hälytys ja me lähettiin marssille hälytyspakkaus seläs. Me marssittiin pitkin maanteitä, skutseja ja soita yhteensä noin 60 km.

Toinen rankka juttu oli, ku kokeiltiin nykyajan kundien kestävyyttä talvel alkeellisis olois Pahkajärven skutsis kaks viikkoa. Me skimpattiin aamust kloku 6 iltaan klo 21 hälytyspakkaus seläs. Sen jälkeen pystytettiin teltat, skruudattiin, ja herätys oli kloku neljä. Teltois oli sotilaskaminat ja me koisattiin maas jonkun havun tai klapin pääl. Me oltiin hyvin treenattuja, mut kyl joku tais bögrää.

Meit oli komppanias 12 stuidua, joist neljä valittiin reserviupseeriskoleen Haminaan. Loput passitettiin keskiskolelaisten kans aliupseeriskoleen Tuukkalaan. Aliupseeriskoles Tuukkalas mun johtama partio voitti sotilasottelu- ja suunnistuskabat, jonka perusteel meidät valittiin edustamaan prikaattia Suomen mestaruuskaboihin. Meil alko kova treenaus. Harva on skotannu kovilla ruodikses niin paljon kuin mä. Me muistaakseni tultiin viidenneks esterataskippaukses, finnattiin yösuunnistus ja tultiin päiväsuunnistukses kahdeksanneks. Lopputulos oli sit neljäs. Esterataskippaukseen kuulu käsikranaatin vippaus ja skotaaminen konepistoolil. Meitä vähän harmitti, ku yks partiomme jäsen kadotti päiväsuunnistukses viimeisel rastil kompassin ja me jouduttiin porukal käymään hänen rastilleen. Muuten oltais pärjätty paremmin.

Sit mut stadilaisena siirrettiin Stadiin Kaartin pataljoonan vartiokomppaniaan, jossa aamupäivisin oli sulkeist ja iltapäivät vartiokomppanian marssi päävartioon pitkin Espaa. Kaartin pataljoonan omas putkas jouduttiin olemaan myös vartiopäällikkönä. Siel järjestettiin myös yksi suunnistusskaba ja mä finnasin sen.

Mun pitää kertoa vielä yks juttu. Ku me päästiin siviiliin, niin sotilaspassiin saatiin arvosana. Mä sain arvosanaks tyydyttävä, joka oli heikoin annettu arvosana, vaik mä olin omast mielest pingottanu kovast. Se johtu siit, et mun bunkka oli huonos jamas just vähän ennen siviiliin pääsyä, ku mun hyvä kaveri Jorma oli bunkannu siin päiväl. Siit kanneltiin komppanian uudelle mesulle ja tää yks asia oli vain sen tiedos. Mä en viittiny kannella kaveristani, joten otin syyn omille niskoilleni. No eipä sil ole ollu merkityst.

Me käytiin paljon yhdes Jorman kans jortsuis ja dokaamas. Muute jotkut hankki brenkkua meille edullisest satamast. Tää mun hyvä kaveri putos sit heti ruodiksen jälkeen kerroshaussin katsilt, ku se oli siel snögeduunis ja delas. Mä olin suruissani, koska se vielä budjas mua lähel Kallios.

Siekkilän ampumaradal.