18. Jeesus – Raamatun Jumala

Muistuu mieleeni kertomus kahdesta ystävyksestä. Toinen heistä oli elämänkatsomukseltaan uskovainen ja toinen ateisti. Eräänä iltana he olivat kävelyllä ja ihailivat kirkasta tähtitaivasta. Uskova sanoi: ”kyllä Jumala on luonut ihmeellisen ja valtavan taivaan. Kaikki kulkevat kellon tarkkuudella rataansa”. Ateisti vastasi: ”ei Jumalaa ole olemassa. Kaikki on syntynyt itsestään alkuräjähdyksen seurauksena”.

Eräänä toisena iltana ystävykset olivat jälleen kävelyllä ja suuntasivat kulkunsa planetaarioon. Poistuessaan sieltä he keskustelivat näkemästään. Ateisti sanoi: ” kyllä tämän planetaarion suunnittelijat ovat olleet viisaita miehiä, kun ovat osanneet tehdä näin järjestelmällisen jäljennöksen tähtitaivaasta sen liikkeineen”. Uskova tokaisi siihen pilke silmäkulmassa: ”Ei kukaan ole sitä suunnitellut ja tehnyt. Se on syntynyt itsestään”.

Maailmallisen ihmisen on vaikeata uskoa Jumalaan kaiken Luojana. Hän yrittää selittää järkensä yläpuolella olevia asioita tieteen pohjalta yhteensattumien seurauksena.

Tähtitaivas ja koko maailmankaikkeus pienimpiä yksityiskohtia myöten on kuitenkin mitä vakuuttavin todiste Jumalan olemassaolosta ja toiminnasta. Koko luomakunta todistaa Jumalan ihmeellisestä ja suunnitelmallisesta viisaudesta ja voimasta. Ajatellaanpa esim. ihmistä luomakunnan kruunua: ihmisen elintoimintojen, aivojen ja järjen käsittämätöntä monimuotoisuutta. Tämän kaiken Jumala on luonut ja hän ylläpitää ihmisen elintoimintoja. Kun Jumala puhui Jobille, hän kehotti katsomaan taivaan, maan ja luonnon ihmeellisyyksiä. Kaiken tämän todettuaan Job sanoi: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2). Profeetta Jeremia sanoo Jumalasta näin: ”Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta”! (Jer. 32:17).

Meillä on mahtava Jumala, Jeesus Kristus. Hän on luonnut koko maailmankaikkeuden, koko tähtitaivaan, koko maapallon, koko luomakunnan ja koko luomakunnan kruunun – ihmisen. Paavali sanoo Jeesuksesta: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten” (Kol. 1:16).

Vaikka maapallomme on syntiinlankeemuksen seurauksena osittain puutteellisessa tilassa ja vaikuttaisi siltä, että Jumalaa ei olisi olemassa, siinä kuitenkin on nähtävissä kaikkivoivan Jumalan käsi. Ellen White kirjoittaa seuraavasti: ”Jumala on rakkaus on kirjoitettuna jokaisessa avautuvassa silmussa, jokaisessa versovassa ruohonkorressa. Suloiset linnut, jotka täyttävät ilman iloisella viserryksellään, ihanan väriset kukat, jotka täydellisessä kauneudessaan sulostuttavat tuoksullaan ilman, metsien mahtavat puut runsaassa vihannassa lehtiverhossaan – ne kaikki todistavat Jumalamme hellästä, isällisestä huolenpidosta ja hänen halustaan tehdä lapsensa onnelliseksi” (Tie Kristuksen luo, sivu 6).

Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän pystyy luomaan täydellisen synnittömän maailman. Hän pystyy tekemään ihmisen ikuisesti onnelliseksi. Näin hän tulee suuressa rakkaudessaan toteuttamaan hyvän tahtonsa. Hän on valmistanut meitä varten sellaista, mitä emme voi kuvitellakaan. Paavali sanoo: ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).Tämän kaiken ihanuuden hän antaa omille lapsilleen perinnöksi: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän” (Room. 8:17). Etkö sinäkin Jumalan lapsena haluaisi päästä osalliseksi mittaamattoman suuresta perinnöstä. Tämä on mahdollista vain tulemalla Jumalan lapseksi. Maailmassa perinnön saaminen on kiinni perinnön antajan tahdosta, ellei ole kysymys lakiosasta, mutta Jumalan valtakunnassa on kysymys vain sinun tahdostasi. Anna elämäsi Herralle, niin sinä olet Jumalan lapsi ja perillinen.

Kun Jumala loi ihmisen, hän oli valmistanut maailman ihanaksi maaksi luoduilleen. Luonto kylpi silloin täydellisessä kauneudessaan kauniiden kukkien loistaessa mitä erilaisimmilla nupuillaan. Koko maa oli vihertävän maton peitossa solisevien purojen, jokien ja sinisten järvien loistaessa sen keskellä. Valtavat puut korottivat lehvistönsä kohti sinistä taivasta. Tämä oli mestaritaiteilijan käsityötä. Raamattu kertoo, että kun Jumala katsoi luomistyönsä päätteeksi kaikkea tekemäänsä, kaikki oli hyvää. Silloin sen täytyi olla täydellistä.

Jos ihminen olisi pysynyt kuuliaisena Jumalalle, tämä koko kauneus olisi ollut hänen keskellään kautta ikuisuuksien. Jumala rakasti luomaansa ihmistä niin mittaamattomalla rakkaudella, että hän halusi palauttaa hänet jälleen tuohon luomaansa paratiisiin. Hän ei kuitenkaan halunnut sinne enää tottelemattomia lapsia, vaan hän suunnitteli ja toteutti käsittämättömän ja yli kaiken viisauden yläpuolella olevan pelastussuunnitelman, joka perustuu uskoon Jeesuksen Kristukseen ja hänen vastaanottamiseen omana Vapahtajanaan. Tämä on mielestäni ainoa mahdollinen karsintatapahtuma, joka antaa todellisen ja pysyvän tuloksen. Se on jumalallinen viisauden huipentuma, jota me ihmiset ymmärrämme vain vajavaisesti. Se kirkastuu kuitenkin yhä enemmän ja enemmän, mitä lähemmäksi Jeesusta me pääsemme. Me tutkimme sen viisautta vielä taivaassa kautta ikuisuuksien.

Jos ihminen ei ota ylpeydessään ja syntisessä luonnossaan vastaan tätä Jumalan antamaa koko maailmankaikkeuden arvokkainta lahjaa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, hän on auttamattomasti tuomittu kadotukseen, iankaikkiseen eroon Jumalasta ja koko maailmankaikkeudesta. Raamattu esittää tämän hyvin selvästi ja vakuuttavasti: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16).

Jos sinä olet valinnut Jeesuksen Herraksesi, voit vaikeimmissakin olosuhteissa saavuttaa sellaisen luonteen jalouden, mitä et olisi koskaan uskonut saavuttavasi. Jumala tulee auttamaan sinua sillä voimalla, mikä on hänelle mahdollista ja se on mittaamatonta. Sinun ajatuselämäsi ja vaikuttimesi muuttuvat. Pyhä Henki valaisee sinulle yhä enemmän elämän ikuisia arvoja ja totuuksia. Sinä pyrit Jumalan voimasta noudattamaan Jumalan tahtoa. Paavali kirjoittaa: ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti” (Ef. 3:20–21).

Kun olin muutama vuosi sitten Etelä-Afrikassa, huomasin hyvin konkreettisesti, että ihmisellä ei ole tässä maailmassa mitään arvoa. Siellä tapetaan ihmisiä mitä vähäpätöisimmistäkin syistä. Kun minut ryöstettiin siellä puukolla uhaten ja vahingoitun siinä kahakassa niin, että jouduin turvautumaan sairaalahoitoon ranteeni murtuman takia. Pelästyin ja luulin silloin viimeisen hetkeni tulleen. Pelkäsin niin, että huusin sen enempää ajattelematta suomeksi: ”Jeesuksen nimessä poistukaa!” Tunsin, että he saivat passikoteloni, jossa oli passini ja rahat. Yhtäkkiä ryöstäjät lähtivät karkuun ja juoksin lähimmälle mustien poliisiasemalle. Siellä huomasin ihmeekseni, että passikoteloni oli tallella passeineen ja rahoineen. Jeesus-nimessä on ihmeellinen voima. Kiitos Jumalalle! Ihmiset ympärillä eivät reagoineet tapahtumalle mitään. Poliisiasemallakin kehotettiin vain menemään sairaalaan. Tällaista on suhtautuminen väkivaltaan ja rikoksiin tässä lisääntyvän pahuuden maailmassa.

Jumalan silmissä ihmisen arvo on kuitenkin mittaamattoman suuri. Taivas tekee kaikkensa ihmisen pelastamiseksi. Jeesus esitti tästä asiasta monia puhuttelevia ja tunnettuja vertauksia. Kaiken huippuna on se, että Jeesus Kristus – koko maailmankaikkeuden kuningas, jota serafit ja kerubit sekä kaikki enkelit ja maailmankaikkeuden asukkaat ylistävät ja palvovat – tuli tähän pimeään maailmaan pelastamaan ihmistä.

Kun ajattelemme, kuinka korkea ja mahtava Jeesus on ja kuinka hän tuli maan päälle pelastamaan meidät synnin valtakunnasta taivaalliseen kotiin, kuinka hän alensi itsensä ja otti ihmisen muodon tai kuinka häntä kiusattiin, ruoskittiin ja lopulta ristiinnaulittiin, tuntekaamme itsemme nöyräksi Jeesuksen edessä. Hän olisi tullut yhdenkin ihmisen takia. Näin arvokas on ihminen taivaan silmissä. Tuntekaamme mekin siksi lähimmäisemme kaikissa tilanteissa arvokkaimmaksi olennoksi maan päällä. Ihminen ei voi pelastaa itse itseään, vaan siihen tarvitaan Jumalan Pojan kallisarvoinen veri. Se on meidän ainoa mahdollisuus. Raamattu sanoo: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä” (Ef. 1:7).

Evankeliumin kauneus tulee esiin erityisesti pienoisevankeliumissa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tässä pienoisevankeliumissa on koko evankeliumin ydinsanoma: Jumalan ääretön rakkaus langennutta ihmistä kohtaan. Jokainen, joka on vilpittömästi ja tosissaan vastaanottanut Jeesuksen omana Vapahtajanaan, ei voi olla tästä Jumalan äärettömästä rakkaudesta hiljaa. Näin tapahtuu jossain määrin myös maallisissa asioissa. Kun meitä on kohdannut jokin miellyttävä asia – vaikkapa rakastuminen, haluamme tietysti kertoa siitä ystävillemme. Jumalan Pojan vastaanottaminen ylittää kaikki rajat. Siitä ei voi vaieta. Sen vaikuttimena on Jumalasta lähtenyt rakkaus. Ihmiselle tulee hätä muista ihmisistä. Hän haluaa kertoa ja johtaa lähimmäisiään Kristuksen luo ja pelastukseen.

Maailmallisen ihmisen on kuitenkin vaikeaa vastaanottaa Jeesusta omaan elämäänsä, vaikka kuinka yrittäisimme vakuuttaa hänet Jumalan rakkaudesta. Siksi meidän täytyy ensin täyttää hänen fyysiset tarpeensa. Kun me täytämme hänen tarpeensa, hän näkee meissä jumalallisen rakkauden hedelmät. Tämä pehmittää hänen sydämensä ja hän haluaa oppia tuntemaan saman Jumalan. Tämä oli myös Jeesuksen menetelmä ihmisten johtamiseksi Jumalan luo. Hän onkin antanut tästä meille seuraavan ohjeen profeetta Jesajan kautta: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes. 58:6-7).Raamattu sanookin: ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Todellisen uskon hedelmät näkyvät juuri teoissa.

Evankeliumin julistajilla ja tavallisilla uskovillakin on vaara ylpistyä tiedoistaan ja tehtävästään. Silloin täytyy muistaa, että tämä kaikki on Jumalan suurta armoa ja lahjaa, koska usko on lähtöisin Jumalasta. Meillä ei ole mitään osuutta siihen, ainoastaan se, että olemme vastaanottaneet Jumalan kutsun ja sekin on Pyhän Hengen työtä. Olkaamme siksi nöyriä Jumalan ja enkelien edessä. Jumala rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon, koska jokainen ihminen, olipa hän sitten millainen tahansa, on Jumalan luoma olento. Ehkäpä tähän sopivat Paavalin sanat korinttolaisille, jotka olivat mitä maailmallisimmassa ja siveettömimmässä tilassa. Paavali tunsi velvollisuutensa ja nöyryytensä siellä: ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16).

Jumala on antanut suuressa rakkaudessaan evankeliumin julistamisen ihmisten tehtäväksi. Hän olisi voinut antaa sen enkeliensä tehtäväksi, mutta hän halusi kasvattaa rakkauden periaatetta omissaan ja tehdä heidät näin taivaskelpoisiksi. Heidän etuoikeutenaan on näin kertoa maailmalle Jumalasta ja pelastuksesta, jotta he pääsisivät myös osallisiksi ihmisten pelastamisesta, joka on jalointa ja arvokkainta työtä, jota ihminen voi tehdä lähimmäistensä hyväksi. Jeesus antoi tämän tehtävän lähetyskäskyssään: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:10).

Jumalan sana kertoo meille, että loppu on lähellä. Me elämme maailmanhistorian loppuvaiheita ja siksi paholaisella on kiire. Hän toimii täydellä tehollaan. Nyt jos koskaan maailmaa on varoitettava ja meidän on oltava Kristuksen työtovereita innokkaammin kuin koskaan ennen, koska varoituksen julistaminen on uskottu juuri meille kolmen enkelin sanoman vastaanottaneille. Meillä on kiireellinen tehtävä. Emmehän halua jättää lähimmäisiämme osattomaksi pelastuksen sanomasta? Meidän tulee olla täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Se edellyttää meiltä täydellistä kuuliaisuutta Jumalan armossa ja voimassa. Tällöin Jumalan enkelit auttavat meitä kaikissa tilanteissa, mutta vastuu työn suorittamisesta on meillä.

Esim. profetian henki kertoo, että työ tullaan päättämään erityisesti kirjallisuustyön kautta. Siihen voimme osallistua muodossa tai toisessa. Voimme myydä ja lahjoittaa kirjallisuutta. Ellen G White kirjoittaa kirjallisuustyöstä seuraavasti: ”Tätä työtä olisi tehtävä. Loppu on lähellä. Nyt on jo paljon aikaa kulunut hukkaan, kun näiden kirjojen levittämisen olisi jo pitänyt olla käynnissä. Myykää niitä kaukana ja lähellä. Levittäkää niitä kuin syksyn lehtiä. Tämän työn tulee jatkua kenenkään estämättä. Sielut hukkuvat ilman Kristusta. Varoitettakoon heitä hänen pikaisesta tulostaan taivaan pilvissä” (Ajankohtainen työ, sivu 27).

Jeesus sanoi: ”Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä” (Joh. 9: 4). Nyt on vielä päivä, kohta tulee yö. Viimeiset ajan merkit täyttyvät silmiemme edessä: Eurooppa yhdistyy, paavi on ryhtynyt ennen kokemattomiin toimenpiteisiin sunnuntain korottamiseksi, spiritismi saavuttaa huippunsa Marian ilmestyksissä ja merkit kristittyjen tulevista vainoista ovat jo nähtävissä. Meidän on aika herätä viimeiseen rynnistykseen. Voimme vielä vähän aikaa julistaa kolmen enkelin sanomaa, sillä kohta se on vaikeata ellei ylivoimaista. Työ päätetään profetian hengen mukaan salaman nopeudella. Emmekö halua olla mukana täysipainoisesti viimeisessä Hengen vuodatuksessa? Se on mahdollista, jos nyt valmistaudumme siihen.

Ajattelepa sitä valtavaa perintöä, jonka Jumala lahjoittaa pelastetuilleen. Ajattelepa, että sinä olet saanut olla mukana johtamassa ihmisiä pelastukseen. Ajattelepa sitä kiitollisuuden siunausta, minkä pelastetut antavat niille, jotka ovat johtaneet ihmisiä pelastukseen. Tuosta pelastettujen perinnöstä Jeesus kertoo: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" (Ilm. 21:3,4). ”He seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin” (Ilm. 14:4). ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).

Tämän kaiken Jumala lupaa pelastetuilleen. Me saamme asua uudesti luodussa maassa Jeesuksen kanssa kautta ikuisuuksien. Voidaan ajatella, että tästä nykyisestä syntisestä maailmasta tulee Jumalan voimasta koko maailmankaikkeuden keskus, koska itse Jumala Jeesus Kristus asuu täällä. Me saamme seurata häntä koko maailmankaikkeudessa kertomassa Jeesuksen lunastustyöstä. Siihen eivät pysty ketkään muut kuin ne, jotka ovat voittaneet paholaisen Jeesuksen veren kautta. Voiko suurempaa ja arvokkaampaa perintöä kuvitellakaan? Sellaista ei ihmiskieli kykene kuvaamaan. Se on taivaallista ihanuutta. Etkö sinä halua tehdä kaikkesi saadaksesi tuon perinnön omaksesi? Siihen riittää vain Jeesuksen veri ja se annetaan uskon kautta jokaiselle hänet omaksi Vapahtajakseen tunnustavalle.

Näin äärettömän paljon on Jumala rakastanut meitä, että hän antaa meille mittaamattoman perinnön. Emmekö mekin halua osoittaa vastarakkautta ja antautua hänelle kokonaan sielujen pelastamiseksi. Se on todellista jumalallista rakkautta, sillä se kohdistuu Jumalaan ja lähimmäisiimme. Apostoli Johannes vakuuttaa: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19).

Toivon, että tämä kirjoitukseni antaa sinulle innoitusta ja halua antaa elämäsi kokonaan Jumalalle ja Jumalan työhön. Tämä saattaa alussa tuntua vaikealta ja pelottavalta, koska joudutaan luopumaan entisistä haluista ja tekemisistä. Jumala on hoitanut tämänkin asian. Entiset halut ja tekemiset alkavat automaattisesti tuntua vastenmielisiltä ja uudet jalot ja ylevät asiat alkavat miellyttää. Tämän voin ilman muuta vahvistaa todeksi omasta kokemuksestani. Tietysti alkuvaiheessa joutuu taistelemaan, mutta taistelu voitetaan Jumalan armosta ja voimasta. Elämä ilman Jumalaa ei ole minkään arvoista ja se johtaa iankaikkiseen kadotukseen, kun taas elämä Jumalan yhteydessä johtaa yltäkylläiseen elämään jo tässä elämässä ja ennen kaikkea iankaikkisessa elämässä. Jeesus nimenomaan sanoi: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10:10).

0607242. Joh. 3:16. Pienoisevankeliumi.