24. Avustus- ja talkoomatkoja

Maranathaiset Esko, Mikko, Seppo ja Jaakko Arizonassa.

Olen osallistunut adventtikirkon erilaisiin avustus- ja talkoomatkoihin. Tällä tavalla olen saanut olla mukana auttamassa ihmisiä ja seurakuntia muissa maissa omalla panoksellani. Talkoomatkoja järjestää kansainvälinen adventistien Maranatha Volunteers International -vapaaehtoisjärjestö, joka rakentaa esimerkiksi kouluja, kirkkoja ja klinikoita lyhytkestoisina lähetysprojekteina.

Petroskoi

Olen ollut 1990 luvulla yhden kerran Petroskoissa avustusmatkalla ja kaksi kertaa talkoo- eli Maranatha-matkalla. Avustusmatkalla veimme mukanamme 3 500 kg vaatteita, jalkineita ja käsityötarvikkeita, 400 kpl lasten kuvaraamattuja ja muuta hengellistä lastenkirjallisuutta sekä pakettiauton. Menomatkalla poikkesimme erääseen Sortavalan lastenkotiin. Oli todella liikuttavaa nähdä lasten ilmeet heidän saadessaan vaatteita. Se on sellainen kokemus, joka innoittaa tähän työhön. Loput tavarat veimme sitten Petroskoihin adventistien omistaman talon alakertaan. Siellä tavarat olivat hyvässä järjestyksessä. Tavarat myydään kirpputorihinnoilla ja tarpeen vaatiessa annetaan ilmaiseksi. Myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan ruokaa tarvitseville. Seurakunta toimitti vielä osan tavaroista vammaisten lasten kouluun. Meidät majoitettiin petroskoilaisperheisiin. Veimme perheisiinkin tuliaisia.

Sapattina olimme paikallisessa jumalanpalveluksessa, joka sujui samalla tavalla kuin Suomessa. Monikymmenpäinen lapsijoukko esitti oman ohjelmansa. Pastorimme Sulo Halmisen selvää ja syvällistä Raamatun opetusta kuunneltiin antaumuksellisesti. Mukanamme ollut Valli Kanarbik toimi tulkkina. Hän tulkkasi puheen kuulijoiden omalle kielelle.

Maranatha-matkalla 1998 jatkoimme amerikkalaisten kustantamaa ja 1994 aloittamaa kirkon rakentamista. Olipa valtava rakennus, mutta ei mitenkään siististi tehty, vaikka kaukaa näytti komealta. Rakentaminen oli hankalaa, kun ei ollut kaikkia työkoneita mukana ja kaikki oli tehtävä käsivoimin eikä paikallisilta firmoilta saatu apua. Oli sekä sisätöitä että ulkotöitä.

Minä jouduin olemaan sähkö- ja putkimiehen apuna, koska ei ollut tarvittavia pätevyyspapereita. Putkitöitä piti uusia ja siksi jouduttiin piikkaamaan monista kohdin betonilattiaa kellarikerroksessa. Saatiinhan sitä kuitenkin jotain tehtyä ja loput jäi seurakuntalaisten vastuulle.

Kävimme myös tutustumassa Kishin museoalueeseen, joka avattiin 1966. Siihen mennessä saarelle oli siirretty Äänisniemen ja läheisten saarten komeimpia karjalaistaloja, aittoja ja kirkkoja. Kokonaisuus toimii edelleen Karjalan tasavallan vaikuttavimpana nähtävyytenä. Vuodesta 1990 Kizhi on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa. Kizhiin päästiin kantosiipialuksella, joka lähti noin tunnin välein satamasta. Suora matka kesti reilun tunnin (60 km). Yksi vaikuttava nähtävyys, jossa kävimme, oli lähellä Kontupohjaa Suunujoessa oleva 10,7 metrin korkuinen Kivatsun vesiputous, joka on Euroopan toiseksi suurin tasankovesiputous.

Haapsalu 1999

Suomen Maranatha-rakentajat järjestivät kirkonrakennustalkoot Viron Haapsalussa 3.5.–20.5.99. Meitä oli kaikkiaan 14 hengen innokas talkooryhmä ympäri Suomea. Tapasimme toisemme Helsingin länsisatamassa ja pienten kuljetuskommelluksien jälkeen saavuimme Haapsaluun. Majapaikaksemme oli vuokrattu vanha savenvalukoulu aivan rakennettavan kirkon vierestä. Emme olleet varautuneet tähän aikaan vuodesta siellä vallitsevaan kylmyyteen ja niinpä todella palelimme ensimmäisen yön lämmittämättömässä koulussa. Ulkolämpötila taisi olla useana yönä pakkasen puolella. Saimme seuraavaksi yöksi pienitehoiset sähkölämmittimet. Tulipahan näin Virosta ostettua edullisesti kunnon villapaita.

Haapsalun seurakunta toimii ortodoksikirkossa ja nyt seurakunta oli ostanut edullisesti hyvältä paikalta vanhan tiiliseinäisen lämpövoimarakennuksen. Paikallinen arkkitehti oli rakennuksen pohjalta suunnitellut mielestäni hyvännäköisen kirkon. Kun saavuimme sinne, kattorakenteet, piippu ja osa sisäseiniä oli purettu. Osa kattorakenteen rungosta vesikaton alusmuoveineen oli jo paikoillaan. Meidän tehtävämme oli purkaa sisätiiliseiniä, muurata uutta piippua ja uusia sisäseiniä, hakata kolmikerroksiseen tiiliseinään uusia ikkuna-aukkoja, laajentaa kirkkoa eteistilojen osalta tekemällä sokkelia ja monia muita aputöitä. Esko Liikala Annankadun seurakunnasta tuli muutamaksi päiväksi laittamaan tarvittavat sähköasennukset kuntoon. Tietysti tarvitsimme myös ruokaa ja siitä huolehtivat koulutilassa muutamat ryhmämme sisaret.

Mielestämme saimme puutteellisista työkaluista ja tarvikkeista huolimatta paljon aikaan. Etukäteen suunniteltu urakka tuli valmiiksi, vaikka kiirettä piti. Kesällä tulee sitten vastaava amerikkalainen ryhmä jatkamaan työtä. Haapsalun seurakunnassa on jäseniä vain noin 70 ja siksi sieltä on vaikeata löytää tarvittavaa työvoimaa. Rakennuksen kirkkosalin osa on yksikerroksinen ja se tulee noin 200 hengelle. Muu osa on kolmikerroksinen ja sinne rakennetaan tarvittavat aputilat ja yläkertaan asuntoja. Koko kirkko verhotaan uudella tiiliseinällä. Toivottavasti tulee tilaisuus vierailla siellä kirkon valmistuttua, johon saattaa kyllä mennä rahavarojen niukkuuden takia aikaa. Seurakunta joutui sitten myöhemmin luopumaan valmiista kirkosta ylläpitokustannusten takia ja palaamaan entiseen ortodoksikirkkoon.

Ensimmäisenä sapattina vierailimme Haapsalun adventtiseurakunnan jumalanpalveluksessa ortodoksikirkossa, jossa tietysti osallistuimme myös ohjelmaan. Toisena sapattina vierailimme Saarenmaalla Kuressaaren adventtiseurakunnassa. Jumalanpalveluksen he pitävät metodistikirkossa, koska heidän oma puurakenteinen kirkkonsa on liian pieni. Kaiken muun toiminnan he pitävät omassa kirkossaan. Siellä he tarjosivat meille sapattiaterian. Iltapäivällä teimme retken yhdessä seurakunnan kanssa tilausbussilla ja katselimme Saarenmaan nähtävyyksiä. Tämä sapatinpäivä olikin täynnä toimintaa varhaisesta aamusta iltamyöhään asti.

Meillä oli myös kaikilla mahdollisuus vierailla kahdessa eri miesvankilassa paikallisen pastorin kanssa. Koska itse olen osallistunut vankilatyöhön Helsingissä, olin innokas lähtemään mukaan. Vankila on Viron suurin ja siellä oli noin 1500 vankia. Pastori piti ensin tilaisuuden virolaisille vangeille ja sen jälkeen toisen tilaisuuden venäläisille vangeille. Kokemukseni perusteella vankila, vangit ja koko tilaisuus oli samantyylistä kuin Suomessa. Vangit olivat erittäin ystävällisiä meille ja toivottivat kädestä pitäen Jumalan siunausta.

Tietysti matkaamme kuuluivat myös aamu- ja iltahartaudet, jotka jokainen joutui vuorollaan johtamaan. Joillekin se taisi olla matkan vaikein tehtävä, mutta hyvä yhteishenki ja ymmärrys auttoivat. Herra siunasi myös rakennustyöt niin, ettei kenellekään sattunut vakavampia haavereita, vaikka turvatoimet olivat puutteelliset. Ainoastaan Leo putosi sokkelin perustuskuoppaan ja loukkasi jalkansa.

Saimme matkan aikana todistaa monille rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Kirkon rakennustalkoot oli myös valtava todistus naapureille. Joillekin ohikulkijoille tällainen Maranatha-toiminta oli ennenkuulumaton asia seurakuntamme vapaaehtoisesta kirkon rakennustyöstä. Maranatha-toiminta on todella lähetystyötä, jossa voimme käyttää sekä henkisiä että fyysisiä kykyjämme Jumalan kunniaksi ja näin kertoa ihmisille Jumalan rakkaudesta rotuun ja kansallisuuteen katsomatta.

Viipuri 1999

Viipurin adventtikirkko valmistui suomalaisten adventistien rakennusprojektina 1937. Jossain vaiheessa kirkkorakennus saatiin takaisin seurakunnan käyttöön. Kirkko oli sodan aikana venäläisen armeijan käytössä ja se oli mennyt hyvin huonoon kuntoon ja vaati siten perusteellista korjausta. Viipurin seurakunta on yrittänyt korjata sitä, mutta varojen ja korjaajien puutteessa korjaus oli jäänyt keskeneräiseksi. Siksi suomalaiset adventistit järjestivät sinne Maranatha-matkan 5.10.1999.

Kirkkoa korjattiin sekä päältä että sisältä. Suoritettiin ulkopuolinen rappaus, joka hiukan hirvitti huojuvalla rakennustelineellä, jota siirrettiin käsivoimin epätasaisella jalkakäytävällä. Sisäpuolella tehtiin rappaustöitä kellarikerroksessa ja kirkkosalissa pintojen puhdistusta ja maalausta yms. Mukana oli myös muutamia amerikkalaisia Maranatha-rakentajia.

Arizona 1999

Suomen Maranatha-rakentajia oli mukana rakennustalkoissa Arizonassa 7.2.–25.2.1999. Rakennuskohteemme Thunderbird Adventist Academy sijaitse Phoenixin esikaupungissa Scottsdalenissä. Lähdin sinne vaimoni kanssa. Meitä oli kaikkiaan 13 hengen innokas talkooryhmä ympäri Suomea. Tapasimme toisemme Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta alkoi pitkä lentomatka. Matkamme kesti välilaskuineen kaikkiaan yli 20 tuntia. Majapaikaksemme oli perillä varattu huoneet poikien asuntolasta.

Thunderbird Adventist Academy on Toivonlinnan sisäoppilaitosta vastaava koulu. Rakennusprojektiin kuului uuden koulurakennuksen rakentaminen mukaan lukien alueen erilaiset kunnostus- ja korjaustyöt. Meidän suomalaisten lisäksi talkoissa oli noin 140 amerikkalaista, pääasiassa eläkeläisiä. Tämä oli myös tällainen amerikkalaisten maranathalaisten yhteinen tapaaminen. Kaikki suomalaiset osallistuivat uuden koulurakennuksen rakentamiseen. Koulurakennuksesta tulee yksikerroksinen eristetty puurakennus, jonka mitat kuisteineen ovat noin 40 m x 30 m.. Siihen tulee neljä luokkahuonetta, opettajanhuoneita, varastoja, kirjasto, saniteettitila ja muita pieniä käyttötiloja. Kun saavuimme sinne, perustuslaatta oli jo valmiina ja hiukan seinärakennetta. Meidän tehtävämme oli olla amerikkalaisten apuna. Osallistuimme runkorakenteen pystytykseen, ulko- ja sisäseinien levytykseen, kattotöihin ja muuraustöihin. Ruokailusta huolehtivat koulun ruokasalissa amerikkalaiset Maranatha-sisaret. Ruokaa oli amerikkalaiseen tapaan runsaasti ja erityisesti jälkiruuaksi paljon herkkuja.

Työpanoksemme ei ollut aivan täystehoista amerikkalaisen rakennustavan ja työkalujen puutteen takia. Lisäksi työvoimaa oli yli tarpeen, koska ketään ei haluttu estää osallistumasta. Tämähän sopi hyvin meille vanhemmille ja kokemattomille. Amerikkalaiset arvostivat kuitenkin panostamme ja ymmärsivät tilanteemme. Rakennus valmistui meidän siellä oloaikanamme siten, että ulkokattolevytykset, ulko- ja sisäseinälevytykset, eristeet ja sähkö- ja ilmastointiputkistot saatiin suurin piirtein valmiiksi. Herra siunasi myös rakennustyöt niin, ettei kenellekään sattunut vakavampia haavereita, vaikka joukossamme oli paljon kokemattomia rakentajia.

Julkinen liikenne Phoenixissa on melkein olematonta ja matkat pitkiä johtuen matalasta rakennustavasta, ja siksi ihmiset kulkevat omilla autoillaan. Kävelijöitä ei juuri näkynyt. Muutamat amerikkalaiset kuljettivat meitä autoillaan lähiympäristössä. Yhteinen retkikohteemme oli paikallinen eläintarha, jossa vietimme yhden sapatti-iltapäivän. Yhtenä päivänä vierailimme parin tunnin ajomatkan päässä olevassa kauniissa ja vuoristoisessa punaisten kallioiden ympäröimässä Sedonan kaupungissa. Menomatkalla tutustuimme museona olevaan muinaiseen intiaanien asuinpaikkaan ja Oak Creek Canyoniin. Eräänä toisena päivänä me suomalaiset vuokrasimme pienoisbussin kuljettajineen ja vierailimme neljän tunnin ajomatkan päässä olevalla Grand Canyonilla. Kun lähestyimme sitä ajaen pitkin tasaista 2000 m korkeudella merenpinnasta olevaa ylänkömaastoa, niin oli yhtäkkiä edessämme lähes saman syvyinen rotko. Se oli todella mahtava luonnon nähtävyys. Tuli siinä korkean paikan kammo. Grand Canyonin kokonaispituus on yli 400 km.

Yhteiset aamuhartaudet pidettiin ruokalassa ennen ruokailua ja iltahartaudet sekä jumalanpalvelukset koulun juhlasalissa. Ryhmämme englanninkielentaitoiset osallistuivat amerikkalaisten kanssa jumalanpalvelukseen ja me muut pidimme oman sapattikoulun asuntolassamme.

Ryhmämme nuorin rakentaja oli 11-vuotias Mikko. Hän oli ahkerasti mukana rakennustyömaalla työntämässä vasaraansa joka paikkaan. Mikosta tulikin koko joukon yhteinen pirteä lemmikki. Hänestä Lorraine Park kirjoitti valokuvan kera koulun omassa lehdessä seuraavasti:

Age Makes No Difference. Eleven year old Mikko Laine come all the way from Valkeala, Finland with his father, ”Peter” to help build our school. The eleven year old is enjoying hammering nails along with the other Maranatha volunteers who made amazing progress on the school their first week here. This is Mikko's first Maranatha trip although his father has been to Russia to re-model a church on a previous trip. When I asked him why he wanted to come help build our school, he said it was because everyone else in his class has been out of the country but him. Helping to build the school makes the trip even more special. Mikko was born an Adventist but does not attend a SDA school as there are none near his home, but he wishes he could. He is glad that he can make some friends while he is here. Mikko and twelve others from Finland arrived Tuesday the 8 th after a 24 hour flight by way of New York. He said,”The lights they were amazing.” He and his father are staying in the boy´s dorm. Mikko will return home March 25, Friday.

Tämä Maranatha-matkamme oli varmasti meille jokaiselle hyvin antoisa. Saimme tutustua moniin amerikkalaisiin sisariin ja veljiin ja samalla käyttää vähäistäkin englannin kielitaitoamme. Emme tehneet matkaamme pelkästään omaksi iloksemme, vaan saimme samalla osallistua lähetystyöhön. Varmasti nämä rakennustalkoot herättivät huomiota lähiympäristössä ja saimme näin olla myös täällä mukana todistamassa monille rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan.