27. Yleiskokous Kanadassa 2000

Esa ja Tepa tapasivat "Ellen Whiten" Battle Creekissä.

Sain mahdollisuuden osallistua Kari Laakson järjestämälle matkalle pääkonferenssin yleiskokoukseen Torontossa. Yleiskokous pidettiin 29.6.–8.7.2000. Tästä matkasta tein seikkaperäisemmän matkakertomuksen ja olen sisällyttänyt sen tähän kirjaan. Matkaan sisältyi varsinaisen yleiskokouksen lisäksi tutustuminen joihinkin sopiviin Amerikan nähtävyyksiin ja adventistisiin kohteisiin. Meitä oli mukana innokas 45 hengen ryhmä, joka koostui suomalaisten lisäksi kahdesta perheestä Ruotsista. Tapasimme toisemme Helsinki-Vantaan lentoasemalla torstaina klo 6.30. Matkustimme Lontoon kautta British Airwaysin luotettavilla koneilla. Osa joutui tekemään hiukan hankalamman lentomatkan Pariisin kautta, koska meitä oli enemmän kuin alun perin oli varattu paikkoja. Tapasimme sitten New Yorkin lentokentällä.

Torstai 29.6. Matkamme lento alkoi klo 8.15 ja saavuimme Lontooseen Heathrow’n kentälle klo 9.30. Lentokentällä oli bussi odottamassa ja teimme Lontoon-kiertoajelun. Sen jälkeen suuntasimme matkamme adventistien yliopistoon NewBold Collegeen, johon tutustuimme monien täällä opiskelleitten ryhmämme jäsenten opastuksella. Lähellä sijaitsi myös mahtavan näköinen Windsorin linna, johon tutustuimme vain ulkopuolelta. Sitä on alettu rakentaa jo varhaiselta keskiajalta. Suuntasimme sitten takaisin lentokentälle, josta jatkoimme matkaa New Yorkiin klo 18.30 lähtevällä koneella ja saavuimme New Yorkin Kennedyn lentokentälle klo 21.30, josta bussimme vei meidät Quality Inn Sport Center-hotelliin.

Perjantai 30.6. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Bussi vei meidät satamaan, joka oli ollut muinoin emigranttien saapumissatama. Sieltä lähdimme laivalla Vapaudenpatsaalle. Ranska lahjoitti Vapaudenpatsaan USA:lle. Se on paljastettu vuonna 1886 ja sen korkeus on 93 metriä. Katsoin kiikarilla patsaan kädessä olevaa taulua. Siinä oli vuosiluku JULY IV MDCCLXXVI (4.7.1786), jolloin julistettiin presidentti Jeffersonin laatima itsenäisyysjulistus. Vapauden patsaalta jatkoimme laivalla Manhattanille, jossa bussi oli odottamassa meitä. Manhattan on pilvenpiirtäjien täyttämä saari, jonka koko on noin 3 km x 27 km. Teimme siellä kiertoajelun eri kansallisuuksien asuttamilla alueilla. Tutustuimme St. Patrik Cathedraliin, Wall State Centeriin ja Rockkenfeller Centeriin. Kävimme välillä syömässä ravintolan seisovasta pöydästä ja sen jälkeen ajoimme Empire State Buildingin eteen ja nousimme hissillä 86 kerroksen korkeuteen. Empire State Building on valmistunut vuonna 1931 ja sen korkeus on 380 metriä. Todella mahtavat näkymät. Paluumatkalla hotelliin poikkesimme markettiin ostoksille.

Sapatti 1.7. Lähdimme aamiaisen jälkeen New Jerseyn osavaltiossa olevaan Waynen Adventtikirkkoon. Raamatuntutkistelun suomalaisille johti Reino Oksanen. Saarnan tulkkasi Heidi Perho. Seurakunta oli tietoinen tulostamme ja he olivat valmistaneet mahtavan sapattiaterian. Iltapäivällä palasimme New Yorkiin ja kulutimme pari tuntia kaupungin taidemuseossa 5. Avenuella ja sen jälkeen jaloittelimme keskuspuistossa, joka oli todella laaja keidas keskellä tiheätä kaupunkia. Se oli hyvä liikuntahetki ennen hotelliin menoamme.

Sunnuntai 2.7. Aamiaisen jälkeen suuntasimme matkamme Washingtoniin D.C:tä päin. Matkalla poikkesimme Baltimoressa, jossa järjestettiin sataman 20-vuotissyntymäpäiväjuhlallisuudet. Viivyimme siellä pari tuntia ja samalla ruokailimme paikallisissa baareissa. Jatkoimme matkaa Takoma Parkiin, jossa sijaitsee Adventtikirkon 1500 opiskelijan Columbia Union College. Tutustuimme päällisin puolin sydänsairaalaan, Halcyon Halliin (vanhin rakennus, joka toimii tyttöjen asuntolana), tiedekeskukseen, uskontokeskukseen ja maailman suurimpaan adventtikirkkoon (2000 paikkaa). Lähistöllä näimme myös aikaisemman kirkon vuodelta 1951. Jatkoimme matkaa Washinton D.C:hen, jossa tutustuimme Aabraham Lincolnin muistomerkkirakennukseen, Vietnamin sodan muistoseinään (58 000 vainajan nimet vuosilta 1958–59) ja Korean sodan muistomerkkiin (kuolleet: USA 54246 ja U.N. 62 833 vuosilta 1950–53). Teimme vielä iltahämärissä kiertoajelun hallintokeskusalueella, ihailimme kauniita ja mahtavia rakennuksia ja vierailimme presidentti Jeffersonin muistomerkkirakennuksessa, jonka jälkeen majoituimme Braxton Inn -hotelliin.

Maanantai 3.7. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan pääkonferenssin rakennuksiin. Kävimme ensin maailman suurimmassa hengellisessä kirjakaupassa, joka sijaitsi läheisessä kauppakeskuksessa. Pääkonferenssi oli saanut lahjoituksena nykyisen tontin vuonna 1989. Tontin pinta-ala on 10,5 hehtaaria. Pääkonferenssirakennuksen pinta-ala on 1208 m². Pääkonferenssissa on 800 työntekijää. Tutustuimme oppaan johdolla Anderssonin taidenäyttelyyn, oppaamme Alfred Len tauluihin, 650 hengen auditorioon, suureen valaistuun maapalloon, johon oli merkitty valoilla eri osastot, rukouskappeliin, lakiosastoon (6 asianajajaa), Noan arkki -näyttelyyn, Raamatun tutkimusosastoon, esimiehen (Paulsen) toimistoon, lähetystyöosastoon, kirjastoon (14 000 kirjaa), naistentyöosastoon ja jalkojenpesupatsaaseen. Ruokailimme läheisessä marketissa. Täältä jatkoimme sitten matkaa Valkoisen talon tiedotuskeskukseen. Kuljimme Valkoisen talon alueen ympäri. Teimme bussikiertoajelun, jolloin katselimme mm. Washington-monumenttia (80 t) ja FBI-rakennusta. Tutustuimme hallintorakennukseen (United States Capitol) kulkemalla kävellen sen alueen ympäri.

Tiistai 4.7. Lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan Torontoon. Matkan pituus oli noin 800 km. Ruokailimme välillä Bonanza-nimisessä ravintolassa. Matkalla näimme kauniita maisemia, tuntureita, solisevia jokia, laajoja lehtimetsiä, asutusta, kaupunkeja ja lopuksi Niagaran putoukset, Ontario-järven ja Toronton pilvenpiirtäjät. Majoituimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä Torontosta pohjoiseen sijaitsevaan Comfort Inn -majataloon.

Keskiviikko 5.7. Aamiaisen jälkeen suuntasimme matkamme heti Toronton kuuluisimpaan rakennukseen CN Toweriin (Canadian Nation Tower). Se oli silloin maailman korkein rakennus (550 m) ja se rakennettiin lähetystorniksi 23 vuotta sitten. Nousimme hissillä alimmalle tasanteelle (357 m) ja nousu kesti 58 sekuntia. Sieltä avautuivat mahtavat näkymät Toronton ja Ontario-järven ylle. Tasanteella oli mahdollisuus seisoa lasisella alustalla, josta oli näkymä suoraan alaspäin. CN Towerin vieressä oli sitten kokouspaikkamme Sky Dome, jonne mahtuu 55 000 ihmistä.

Suoritimme seuraavaksi kiertoajelun, jonka aikana opas kertoi Toronton historiasta. Kanada on 133 vuotta vanha ja Toronto 150 vuotta vanha. Toronto merkitsee kohtauspaikkaa (intiaanikieltä) ja Ontario merkitsee vastaavasti hohtavaa vettä. Katselimme autosta mm. skottilaista kirkkoa ja sairaalakompleksia (5 sairaalaa). Tutustuimme vanhaan ja kauniiseen parlamenttirakennukseen ja erään rikkaan miehen rakennuttamaan Casaloman linnaan. Ajoimme vielä kiinalaiskorttelien läpi ja katselimme sen katujen elämää ja runsaita hedelmämyyntipöytiä. Ruokailimme satama-alueella olevassa junavaunuista tehdyssä ravintolassa, jossa oli todella runsas seisova pöytä. Ruokailun jälkeen lähdimme laivaristeilylle Ontario-järvelle. Sieltä avautui mahtava näkymä Toronton korkeille rakennuksille. Risteilyn jälkeen lähdimme maanalaiseen kaupunkiin, jossa on tasainen lämpö ympäri vuoden. Sen pituus on 5,5 km ja siellä on lukemattomia kauppoja ja baareja. Tutustuimme vielä Viljo Revelin (1910–1964) suunnittelemaan kaupungintaloon. Hän kuoli vuosi ennen sen valmistumista. Olikin jo aika jälleen palata hotelliimme.

Torstai 6.7. ja perjantai 7.7. Nämä päivät olivatkin vapaata oleskelua kokouspaikalla ja kaupungilla. Tutustuimme kokouspaikalla adventtikirkon eri osastojen esittelytiloihin. Ruokailimme kokouspaikan vieressä olevassa valtavassa ruokailutilassa, jonne oli käytäväyhteys. Seurasimme ohjelmia ja olimme iltakokouksessa.

Sapatti 8.7. Osallistuimme jumalanpalvelukseen Sky Domessa. Ihmisiä oli arviolta noin 60 000. Tapasimme myös joitakin kanadansuomalaisia. Iltapäivällä oli normaali iltapäivätilaisuus ja illalla iltajuhla. Lähtiessämme sieltä sattui matkamme ainoa vähäpätöinen kolari. Pari pyörän pulttien koteloa rikkoontui ja henkilöautosta sivupeili. Juhlien hengellisestä annista on kirjoitettu Nykyaika-lehden numeroissa 27–29/2000, joten en ole puuttunut siihen.

Sunnuntai 9.7. Sanoimme näkemiin Toronton kaupungille ja lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan edelleen länteen päin adventtikirkon syntysijoille Battle Creekiin. Matkalla sinne koimme ensimmäisen sadepäivän ja oikein erikoisen. Välillä tuli niin valtavasti vettä, että monet autot jäivät odottamaan tien sivuun kuuron lakkaamista. Onneksi perillä oli sade tauonnut sen verran, että se ei haitannut. Tutustuimme ensiksi Kellogg Centeriin. Totesimme, että monet sen ajan keksinnöt ovat vieläkin parannettuna käytössä. Tutustuimme koulutaloon (1870), William J. Hardy Exhibit:iin, Home of John & Vitaline Daigeneau:hin (1856-1866), Log Cabin:iin, Home of James & Ellen Whiteen (1856-1863) ja Meeting Houseen (1857-1869). Koko alue on vielä keskeneräinen. Kaikki ovat remontin ja entisöinnin alla. Työ on hidasta, koska se tehdään lahjavaroin. Ellen Whiten koti oli remontissa, mutta näimme sen sisältä sellaisena. Kokoustalo oli kunnostettu entiselleen. Se oli toinen kokoussali ja siinä tehtiin tärkeitä päätöksiä: mm. vuonna 1858 E. G. White kertoi siellä kymmenysnäystä. Teimme vielä kiertoajelun kaupungissa ja katselimme Kelloggin toimitiloja. Sen jälkeen suuntasimme matkan E. G. Whiten haudalle, jonka viereen oli haudattu myös hänen sukulaisiaan. Tämän jälkeen ajoimme Andrewsin yliopistoon, jonne majoittauduimme. Matkalla tietysti ruokailimme eräässä ostoskeskuksessa.

Maanantai 10.7. Aamiaisen jälkeen muutamat tutustuivat Andrewsin yliopiston molempiin kirjakauppoihin ja klo 10 kokoonnuimme Pioneer Memorial Churchin esittelyyn, jonka teki paikallinen musiikin opettaja. Tietysti pääasiana oli urkujen esittely. Kirkkoon mahtuu 1600 henkilöä ja juuri täältä lähetettiin Nelsonin satelliittimissio. Oli sateinen ilma ja tutustuimme alueeseen kiertoajeluna. Yliopistossa on 3000 opiskelijaa 120 maasta. Siellä on myös mm. navetta, jossa on 300 lehmää, joilla saadaan varoja opiskeluun. Oppilaan lukuvuosimaksu on 120 000 mk. Alueella on oma lentokenttä, jossa on kolme konetta. Siellä voidaan suorittaa yksityinen lentolupakirja. Tietysti unohdin sinne kuten tavallista sateenvarjoni. Illalla ajoimme Lorainin kaupunkiin Spitser Plaza -hoteliin, johon majoittauduimme, ja jossa saunoimme ja uimme.

Tiistai 11.7. Aamiaisen jälkeen lähdimme uudelleen perusteellisemmin katsomaan Niagaran putouksia. Ajoimme suoraan Kanadan puolelle, koska sieltä päin ovat parhaimmat näköalat putouksille. Putouksia on kaksi. Amerikan putous on leveydeltään pienempi (100 m) ja sitä nimitetään Morsiushunnuksi. Kanadan putouksen leveys on 300 metriä ja sitä nimitetään muotonsa vuoksi Hevosenkenkä -putoukseksi. Putouskorkeus on kummassakin noin 50 metriä. Ihailimme putouksia ja lähdimme laivaristeilylle putouksien alapuolelle. Saimme mukaamme sadetakit ja ne olivatkin hyvin tarpeelliset. Risteilyn jälkeen teimme kiertoajelun alajuoksua pitkin. Matkalla oli maailman suurimpiin lukeutuvia voimalaitoksia ja joiden kautta toimitetaan sähköä koko Etelä-Ontarion ja New Yorkin alueelle. Kokonaisputousta on noin 100 metriä. Poikkesimme myös kasvitieteelliseen puutarhaan (40 ha), jossa ihailimme vain maailman suurinta kukkakelloa (19 000 kukkaa). Ajelumme päättyi parin kilometrin päässä olevaan joen mutkaan, jossa varsinainen voimakas veden virtaus sammuu. Joessa oli kapea kohta, jossa virtausaallot nousevat kolmen metrin korkuisiksi.

Niagaran putous on suuri turistikohde. Siellä käy vuosittain noin 125 miljoonaa turistia. Asukkaita on 75 000. Hääpareja vihitään vuosittain noin 50 000. Sitten suuntasimme matkamme Amerikan puolella olevaan Travellodge Hotel Fallsview -nimiseen hotelliimme. Illalla muutamat meistä lähtivät vielä uudelleen tutustumaan iltavalaistuihin putouksiin. Teimme neljän tunnin lenkin putouksien yläpuolella olevaan saareen putouksien yläjuoksulle, menimme vieressä olevan 170 metriä korkean tornin huipulle ihailemaan putousta ja edelleen hissillä putouksen juurelle. Tämän jälkeen menimme jälleen tullin kautta Kanadan puolelle ihailemaan putouksia erivärisessä iltavalaistuksessa. Kävimme jopa Hevosenkenkä-putouksen alla olevassa tunnelissa, jota varten saimme myös sadetakit. Sieltä lähdimme sitten nopeasti takaisin hotelille. Kello taisi olla silloin 24.

Keskiviikko 12.7. Aamulla olikin vaikeuksia nousta kotimatkalle. Otin vielä viimeiset kuvat Niagarasta hotelimme ikkunasta (7. kerros). Aamiaisen jälkeen ajoimme yhtä mittaa New Yorkin J.F. Kennedyn lentokentälle ja samalla ihailimme maisemia ja lopuksi vielä New Yorkin pilvenpiirtäjiä. Tietysti välillä ruokailimme eräässä ostoskeskuksessa. Minua hiukan pelotti edessä oleva pitkä lentomatka, mutta edellisen illan pitkä lenkki vaikutti niin, että Lontoon Pari pyörän pulttien koteloa rikkoontui ja henkilöautosta sivupeili. Lontoon-lento vierähti nukkuessa.

Torstai 13.7. Saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle kello 16.45 ja suoritimme loppuhalausseremoniat ja lähdimme kukin omille kotitanhuville. Pariisin kautta tullut ryhmä saapui omia aikojaan.

Matkamme onnistui kaikin puolin erinomaisesti. Matkaa tuli tehtyä kaikkiaan noin 4500 km. Kiitos erinomaiselle matkanjohtajalle Kari Laaksolle ja myös kuljettajalle, joka ilahdutti meitä runoillaan ja lauluillaan. Saimme nähdä paljon Amerikkaa. Hotellit olivat hyviä, mutta aamiaiset kehnoja: kahvia, teetä, tuoremehua ja ruokana oli melkeinpä pelkästään muffinseja. Yleiskokous valtavine adventistimäärineen oli uskoa vahvistava kokemus. Emme ole pieni joukko. Sanoma etenee maailmalla nopeasti. Adventisteja oli tuolloin jo yli 11 miljoonaa. Kasvu on voimakasta tummaihoisen väestön keskuudessa. Tämä näkyi selvästi kokouspaikalla. Mustat olivat huomattavana enemmistönä. Uskon, että Jeesus tulee pian takaisin. Uranuurtajien syntysijoilla käynti oli myös innoittava kokemus nähdä, kuinka pienistä ja vaatimattomista lähtökohdista seurakuntamme on saanut alkunsa. Muista kohteista jäivät mieleeni korkeat pilvenpiirtäjät ja valtava luonnonihme ihme: Niagaran putous. Jumala on antanut meille näitä luonnon ihmeellisyyksiä ihailtavaksi. Kiitän Jumalaa onnistuneesta ja mieleenpainuvasta matkasta.

Ryhmäkuva Adventtikirkon Columbia Union College edessä takoma Parkissa. Osanottajat: Ulltjärn Lena, Ulltjärn Gösta, lltjärn Veronica, Ulltjärn Ronny, Ulltjärn Cecilia, Schwartz Marketta, Schwartz Krister, Schwartz Thomas, Schwartz Carina, Schwartz Henrik, Hämäläinen Eino, Hämäläinen Irma, Laitinen Päivi, Laitinen Taimo, Luukko Erkki, Luukko Helena, Nysten Esa, Nysten Tellervo, Oinonen Lempi, Oinonen Reino, Oksanen Maire, Oksanen Reino, Salminen Raimo, Salminen Ritva, Simonsson Airi, Simonsson Ralf, Hakkarainen Helvi. Karvonen Sinikka, Klingman Hilkka Helena, Kopponen Marja, Matilainen Raili, Miettinen Paula, Miinalainen Laina, Pajulehto Päivikki, Perho Heidi, Sainioinen Ritva, Sammalpenger Ruut, Tammi Pirkko, Grönvall Pentti, Heikkilä Hannu, Heikkilä Tuomo, Johansson Seppo, Nurminen Reino, Palviainen Mikael, Laakso Kari