28. Seurakunnan ulkomaanmatkoja

Suomalaisia Uskon festivaalin pihalla Hollannissa.

Olen mielelläni osallistunut seurakunnan järjestämiin ulkomaan matkoihin tutun ryhmän kanssa, koska silloin ei tule niin helposti vaikeuksia yksinäisyyden, periaatteiden, sapatin ja ruokavalion suhteen. Jotkut matkat ovat jääneet paremmin mieleeni tai niistä on enemmän muistiinpanoja ja siksi toisista matkoista on kirjoitettu enemmän ja toisista vähemmän.

Turkin matka 1990

Kirjeellinen Raamattuopisto järjesti syys-lokakuun vaihteessa vuonna 1990 matkan Turkkiin ja Kreikan saaristoon. Johtajana toimi pastori Auvo Helminen. Matkalla tutustuttiin Ilmestyskirjan näkyjen saareen Patmokseen ja seitsemän seurakunnan sijaintipaikkoihin. Tiedoissa saattaa olla asiavirheitä, koska ne perustuvat oppaalta heikosti kuulemiini tietoihin. Matka alkoi tiistaiaamuna.

Konstantinopolissa kävimme keskiviikkona ja torstaina seuraavissa paikoissa:

¾ Sulttaani Ahmedin (1673–1736) rakennuttama Sininen moskeija.

¾ Hagia Sophia -museo, jonka Justinianus I rakennutti kirkoksi 532–537 ja Muhamed II muutti moskeijaksi 1453.

¾ Yerebatanin vanha maanalainen vesisäiliö.

¾ Matonkutomo Bulgurlu, jossa katsoimme mm. silkkimaton valmistusta, joka kestää kolme vuotta ja maksaa 10 000 mk.

¾ Bysanttilainen Karye-kirkko (nyk. museo), joka on 1500-luvulta. Kirkossa on paljon raamatullisia mosaiikkikuvia, jotka on otettu esiin laastin alta.

¾ Risteily Bosborinsalmella, jossa näimme kalastajia, mahtavia marmoripalatseja, vanhoja linnoituksia ja nykyaikaisia rakennuksia salmen molemmin puolin

¾ Topkabin palatsi, joka on Muhamed II rakennuttama 1455–1480. Nykyisin se on antiikkimuseona. Siellä on mm. timanteilla koristeltu kynttilänjalka, joka paino on 48 kg ja timantteja siinä on kuulemani mukaan 6666 kpl.

¾ Mattoesittely eräässä liikkeessä, jossa ainakin jotkut meistä taisivat ostaa pienen maton.

¾ Suuri basaari, josta ostin vaimolleni mieleisen nahkatakin.

Patmoksella olimme perjantaina. Se on Aigeian meressä Efeson edustalla sijaitseva 40 km² (14 km x 8 km) laajuinen saari ja jossa apostoli Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan saamansa näyn perusteella. Siellä tutustuimme Skalan kaupunkiin, Ilmestysluolaan, Pyhän Annan kirkkoon, Johanneksen ja Couvari-luostariin. Johanneksen luostarin perusti pyhä Christodoulos vuonna 1088 Artemis-jumalattaren temppelin raunioille. Luostarissa on aarreaitta ja kirjasto. Oli kuuma päivä ja oli ihanaa pulahtaa Skalan kaupungin uimarannalla vilpoisaan veteen. Patmoksella sain vuorostani parin päivän vatsataudin. Illalla lähdimme sitten katamaraanialuksella Samokseen. Matkalla näimme delfiinejä laivan vieressä.

Samokseen ja Pythagoran kaupunkiin ja sen toriin tutustuimme lauantaina yhteisen jumalanpalveluksemme jälkeen. Näimme siellä erikoiset turkkilaiset hautajaiset. Hautaus oli toimitettava nopeasti parissa päivässä kuuman ilman takia. Eräs koira liittyi ryhmäämme, kun kiertelimme kaupunkia ja seurasi meitä uskollisesti pitkän aikaa. Pythagora oli kreikkalainen matemaatikko, joka esitti Pythagoran väittämän. Hän eli vuosina 570–500 eKr.

Efesossa tutustuimme sunnuntaina ja maanantaina mm. Vanhan Efeson raunioihin, Marian kotiin, katoliseen messuun, Hadrianuksen temppeliin, Celsuksen kirjastoon ja hautaan, markkinatoriin, suureen teatteriin (24 000 istuinpaikkaa ja 66 riviä) ja satamaan, jonne johti mahtava pylväskäytävä. Pylväässä paloi tuli, josta kaupungin väki haki tulen. Pääkadun varrella sijaitsivat rikkaiden asunnot ja patsaat sekä Rooman keisarin Hadrianuksen kaunis ja pieni temppeli. Siellä oli noin kolme metriä syvä käymälä, jonka pohjalla virtasi vesi. Jokaisen käymäläaukon edessä virtasi vesi peseytymistä varten. Siellä oli myös mahtavat Celsuksen kirjaston rauniot. Selsus eli noin 30 eKr.– 50 jKr. Hän kirjoitti maataloudesta, sotataidosta ja lääketieteestä. Juomapaikassa oli Neitsyt Marian kodin alta lähtevästä lähteestä johdettua vettä, jota juodessa voi toivoa terveyttä, rikkautta ja rakkautta.

Uudemmassa Efesossa tutustuimme mm. apostoli Johanneksen kirkkoon ja hautaan noin 500–600 jKr. sekä hedelmällisyysjumalattaren monirintaiseen Artemis-jumalattaren patsaaseen museossa. Johanneksen kirkossa on kasteallas, joka todistaa upotuskasteesta. Artemis-jumalattaren temppeli oli aikoinaan yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli 125 m pitkä ja 50 m leveä. Sen 100 pylvästä kohosivat yli 20 metrin korkeuteen. Temppeli tuhoutui sen vuoksi, että se vajosi liejuun, jossa sen jäännökset lojuvat malariasuon pohjalla.

Smyrnaan tutustuimme tiistaina eli nykyiseen Ismirin kaupunkiin. Siellä ei ole arkeologista nähtävää, koska raunioiden päälle on rakennettu asutusta ja kaivauksia ei ole suoritettu. Kaupunki oli mielestäni likainen ja savuinen. Merenlahden perukka oli hyvin saasteinen ja pahalta haiseva. Tuntui siltä, että se oli jätevesien laskupaikka. Iso elävä karhu tuli yllättäen vastaan kadulla. Karhu kulki omistajan hihnassa ja sitä sai kuvata maksua vastaan. Tutustuimme siellä vain erääseen tehtaaseen, jossa valmistettiin Onyx-kivestä erilaisia esineitä. Onyx-kiveä oli ylimmäisen papin rintakilvessä. Muun ajan katselimme kaupunkia auton ikkunasta.

Pergamossa menimme Agropolis-kukkulalle, jossa tutustuimme Trajaanuksen temppeliin. Trajaanus hallitsi vuosina 98–117, jolloin Rooma oli laajimmillaan. Pergamossa oli maailman laajin kirjasto ja siellä keksittiin pergamenttikirjoitus. Tutustuimme erikoisen jyrkkään rinneteatteriin, Eumenes II rakennuttamaan Zeuksen alttarin raunioihin, Askelonin sairaalaan, jonka edessä olevassa pylväässä on lääketieteessä käytetty käärmesymboli ja käytävään, jota pitkin tullaan sairaalaan ja samalla parannutaan. Oppaan kertoman mukaan hoitoon liittyi paljon psykologiaa ja uskolla parantumista.

Tyatirassa eli nykyisessä Aksiharin kaupungissa tutustuimme muutamiin jäljellä oleviin raunioihin ja kirkkoon.

Laodikeassa tutustuimme vanhaan kivestä tehtyyn vesijohtoon, raunioihin ja erääseen puuvillapeltoon ja vanhaan kivestä tehtyyn stadioniin.

Pamukkalesijaitsee lähellä Laodikeaa jasiellä kävimme seuraavana päivänä. Matkalla tutustuimme erääseen puuvilla-asusteita valmistavaan tehtaaseen. Alueella viljellään paljon puuvillaa. Pamukkalessa sijaitsee ainoa laatuaan maailmassa oleva kalkkipitoinen kuuma lähde, josta kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas 100 metriä korkeaa kiviseinämää muodostaen valkoisia tasanteita, tippukiviä ja vesialtaita. Vesi tulee 35–40 asteisena ja värjää kaiken valkoiseksi. Vedellä on parantava maine. Vesi on johdettu altaaseen, johon pulahdimme välittömästi. Oleskelimme valkoisilla kallioilla, nautimme auringosta ja lämpöisestä vedestä. Lähellä on myös kuuma lähde, josta tulee noin 50 asteista rautapitoista vettä. Kylä saa kaiken tarvitsemansa veden lähteestä lämmitykseen ja muuhun pesuun.

Sardeeseen tutustuimme torstaina. Se oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Tutustuimme Artemis-temppelin raunioihin, bysanttilaiseen kristilliseen kirkkoon ajalta noin 500–600 jKr., Gymnasiumiin ja siinä olevaan WC.hen ja uima-altaaseen, 200-luvun synagogaan ja hautaluolaan lukuisine sarkofageineen.

Filadelfiassa oli ainoastaan vähän raunioita ja vain korttelin kokoinen alue näkyvissä. Kaupungin miltei ainoa nähtävyys on värikäs symbolipatsas – viinirypäleterttu.

Perjantaina lähdimme Ismiristä Istanbuliin ja sieltä kotiin. Matka oli hyvin onnistunut ja runsassisältöinen, ellei oteta huomioon koettuja vatsavaivoja ja tiiviin ohjelman mukanaan tuomia rasituksia.

Israelin matka 1979

Äitini on usein puhunut siitä, miten hän haluaisi joskus käydä Jeesuksen haudalla. Kun sitten pastori Onni Savolainen järjesti matkan sinne, otin äitini mukaan. En kerro siitä seikkaperäisesti, koska tein uuden matkan Israeliin myöhemmin. Äidilläni oli silloin jo kävelyvaikeuksia, joten olin hänen tukenaan eri paikoissa. Matka onnistui kaikenpuolin hyvin muutamia äitini kaatumisia lukuun ottamatta. Onneksi ei tullut mitään loukkaantumisia.

Israelin matka 1993

Kirjeellinen Raamattuopisto järjesti lähes kaksiviikkoisen matkan Lähi-itään. Jerusalemin ja Galilean sekä muiden Jeesuksen toimintaan liittyvien paikkakuntien ohella käytiin myös Jordanian ja Egyptin puolella.

Kävimme seuraavissa paikoissa: Johannes Kastajan syntymäpaikka Johannes Kastajan kirkossa – Juutalaisvainojen museo Jad Vashem – Kuningas Daavidin hauta – Getsemanen puutarha – Jerusalemin pienoismalli Jeesuksen ajalta – Itkumuuri – Pyhän Annan kirkko – Ristiinnaulitsemiskirkko – Pyhän haudan kirkko – Kidronin laakso – Pyhän Hieronymuksen kirkko – Puutarhahauta – Jerashin tuhannen pylvään kaupunki – Jabbok-joki – Amman kaupunki – Nebon vuori – Petra – Mooseksen lähde Jordaniassa – Laivamatka punaisella merellä Egyptiin – Juutalaisten vuorilinnoitus Masada – Kuollut meri – Leipien ja kalojen kirkko Gennesaretissa – Kabernaumin synagooga – Belvoirin ristiretkeläislinna – Hammata Garden (Gadara) – Kaanaa – Beit Shearin katakompit – Megiddo – Karmel-vuori – Jeesuksen kastepaikka Jordanissa – Vuorisaarnan paikka – Hermonin vuori – Filippuksen Kesarea – Laivaristeily Gennesaretin järvellä – Kesarea – Tel Avivin lentokenttä.

Tästä matkasta ja näistä paikoista olisi paljonkin kerrottavaa, mutta niistähän löytyy kirjallisuudesta. Mieleenpainuvia kohteita olivat mm. käynti Petrassa ja Nebon vuorella, jossa saimme Mooseksen tavoin katsella luvattua maata. Tulipahan uitua myös Kuolleessameressä: 76 km x 17 km, suurin syvyys 400 m ja suolapitoisuus 30 %. Kohokohta oli myös Jeesuksen kastepaikka, jossa eräs sisaristamme teki kasteratkaisun.

Seurakunnan koulutusmatka v. 1999 Uskon festivaali-tapahtumaan Hollantiin.

Meitä oli linja-autollinen pastoreita ja innokkaita maallikoita. Matkalla pysähdyimme Kööpenhaminassa ja tutustuimme kaupunkiin. Tapahtuman järjesti Trans-Euroopan osasto. Suomen Adventtikirkko tuki rahallisesti matkaamme. Matka järjestettiin 11.7. – 18.7.1999. Festivaalipaikka oli jonkinlainen leirikeskus kokoustiloineen ja asuntoineen. Ainakin se rivitalohuone, jossa asuin oli pieni, kylmä ja kostea. Kokoustilat ja ruokailutila olivat hyvät ja tilavat. Ympäristö oli miellyttävä.

Päivät opiskelimme eri ryhmissä ja illat olimme yhteisissä kokouksissa. Tilaisuudet tulkattiin kuulokkeilla suomeksi. Eräässä tilaisuudessa eri maiden maallikkoedustajia kutsuttiin lavalle siunattavaksi. Minut kutsuttiin Suomen maallikoista ja pastorit panivat kätensä päälleni ja siunasivat minut evankeliointityöhön. Tuntuihan se mukavalta, kun toimintaani näin arvostettiin. Tapahtuman anti oli hyvä ja se innosti jatkuvaan evankeliointityöhön.

Kotimatkalle lähdimme samaa reittiä. Erityisesti muistan laivamatkan. Ryhmämme soitto- ja laulutaitoiset esittivät kannella hengellisiä lauluja ihmisille. Monet jäivät kuuntelemaan niitä.

Karjalan matka 1999

Teimme Helsingin seurakuntien yhteisen Karjalan-matkan linja-autolla. Ensimmäinen kohteemme oli Pietari, jossa tutustuimme kaupungin tunnettuihin nähtävyyksiin ja tietysti Adventtikirkkoon. Kirkko oli mahtava ja iso. Amerikkalaiset olivat rahoittaneet ja rakentaneet sen. Rakennusarkkitehtuuri oli sen mukaista. Majoituimme paikalliseen hotelliin.

Pietarista jatkoimme matkaa tuttua reittiä Laatokan itäpuolta pitkin. Ihailimme Karjalan kauniita maisemia ja idyllisiä pikkukyliä ja taloja. Petroskoi oli määränpäämme. Matkalla sinne puhkesi autostamme rengas, mutta se saatiin korjattua vararenkaalla. Tulipahan nähtyä Aunus ja muut historialliset paikat. Söimme omia eväitä paikallisilla pysäköintipaikoilla.

Petroskoissa majoituimme isoon amerikkalaisten pystyttämään adventtikirkkoon. Siellä vietimme sapatin ja pidimme jumalanpalveluksen. Seurakunta oli meitä kohtaan hyvin vieraanvarainen ja se tuli oikein joukolla hyvästelemään meitä lähtiessämme koti-Suomeen.

Pastori Auvo Helminen järjesti Toiviomatkojen kautta matkan Kreikkaan Paavalin jäljille 11.10.- 18.10.2004.

Vierailimme seuraavissa paikoissa:

Delfoin rauniot sijaitsevat jylhän Parnasso-vuoren (korkeus 2459 metriä) rinteillä. Delfoi oli kaupunki Fokiksen maakunnassa Parnasso-vuoriston juurella. Se oli antiikin ajan tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia kaupunkeja. Myyttien mukaan Delfoissa harjoitettiin muinoin mm. maan jumalattaren Gaian palvontaa. Muinoin Delfoin ajateltiin olevan maailman keskus. Tarinan mukaan Zeus laski lentoon kaksi kotkaa, yhden kummaltakin maailman laidalta, toisen idästä ja toisen lännestä. Paikkaan jossa kotkat sitten kohtasivat, Zeus heitti pyhän kivipaaden osoittamaan maailman napaa.

Apollonin temppelion 60 m. x 24 m ja siinä on 38 doorilaista tuffikivipylvästä. Apollon on jumala kreikkalaisessa ja roomalaisessa mytologiassa. Hänen alaansa olivat parannustaito, ennustus ja runollinen innostus. Myöhemmin hän kehittyi erityisesti valon ja auringon jumalaksi. Ennustustaidon jumalana hän herätti runollista innostusta ja suosi laulua sekä soittoa. Tärkein ennustustaidon ilmentymä oli vanhan ajan tunnetuin oraakkeli, Apollonin oraakkeli Delfoissa. Apollon valloitti oraakkelin tappamalla naispuolisen lohikäärmeen Delfynen.

Teatteri, jossa on 35 riviä5000 katsojalle. Mielenkiintoista oli kokeilla teatterin akuuttipistettä, josta puhe kuului kaikkialle teatteriin.

Stadion on noin 100 metriä pitkä ja siinä juostiin edestakaisin. Katsomo oli tehty kivistä ja rata hiekasta. Jokaisen juoksijan lähtö tapahtui kivipaasien välistä.

Museossa tutustuimme Delfoin historiaan. Mieleeni jäi mm. patsas Argosin kaksosista. Heistä kerrotaan seuraavaa: Lemnos on saari, joka sijaitsee Vähä-Aasian länsirannikolla. Saarta asuttivat naiset, jotka olivat tappaneet miehensä. He olivat aikanaan luopuneet Afroditen palvonnasta. Rangaistukseksi kuningatar oli muuttanut naiset niin siivottoman hajuisiksi, etteivät heidän miehensä kestäneet olla heidän lähellään. Kun miehet ottivat itselleen rakastajia mantereelta Traagiasta, raivostuneet naiset tappoivat joka ikisen miehen. Kaksosten isä Iason oli kreikkalaisessa mytologiassa sankari, joka siitti saaren kuningattaren kanssa kaksoset, ja samalla tavalla monet muutkin argonautit hedelmöittivät saaren naisväestöä. Kaikki syntyneet jälkeläiset olivat miespuolisia, ja näin miehet palasivat saarelle.

Meteora on luostarialue Koillis-Kreikassa. Luostarit on rakennettu luonnon muovaamien korkeiden kalliotornien päälle, jotka sinänsä olivat erikoisia nähtävyyksiä. Alue on ollut vuosisatoja rajaseutua, jolla ovat hyökkäilleet mm. venetsialaiset, albaanit, normannit ja Napoleon. Luostarit perustettiin 1400-luvulla vainottujen turvapaikoiksi ja niihin oli äärimmäisen vaikeaa päästä, joko pitkillä tikkailla tai vinssin ja nostokorin avulla. Vinssi oli ainoa tapa tuoda tavaraa, kuten rakennusmateriaalia luostarialueelle. Myöhemmin luostarin kalliotornien rinteille on rakennettu kapeat kulkutiet. Kyllä hiukan hirvitti kulkea niitä pitkin. Mieleeni jäi sieltä mm. suuri pääkallokokoelma.

Veria (Berea) on noin 30 000 asukkaan kaupunki Vermion vuoren juurella, jossa Paavali kävi toisella lähetysmatkallaan Salonikista Ateenaan (Ap.t. 17:10–15). Siellä on muistomerkki Paavalin portaista.

Filippi oli muinainen kaupunki Traakiassa. Se sijaitsee noin 100 km nykyisestä Thessalonikin kaupungista itään. Filippi oli tunnettu jo viidennellä vuosisadalla eKr.. Apostoli Paavali saarnasi Filipissä vuonna 49 tai 50 jKr. Kyseessä oli Paavalin ensimmäinen saarna Euroopan maaperällä. Paavali vieraili kaupungissa myöhemmin kahdesti. Kaupunkiin syntyi pieni kristillinen yhteisö, mistä todistaa mm. Paavalin Filippiläiskirje (Ap.t. 16:11–40). Sieltä löytyi mm. kiveen hakattu teksti Paavalista.

Lyydian kastepaikan joki (Ap.t. 16:13–15). Lyydia oli makedonialainen purppurakauppias, jonka Paavali kastoi kristinuskoon. Lyydiaa pidetään Euroopan ensimmäisenä kristittynä.

Paavalin ja Silaan vankila (Ap.t. 16:23,24).

Sapattina olimme Ateenassa Adventtikirkon jumalanpalveluksessa. Siellä ollut tulkkausta, joten emme ymmärtäneet siitä mitään. Auvo Helminen johti tutkistelua suomalaisille kirkon parvekkeella. Muun ajan vietimme hotellissa terassilla keskustellen ja lepäillen. Ateenassa on hyvin saastunut hengitysilma, koska kaupunki sijaitsee vuorten ympäröimänä eivätkä puhdistavat tuulet pääse vaikuttamaan. Siksi tunsin voimakasta silmien kirvelyä siellä. Vain Pekingissä tunsin vastaavaa.

Areos park eli Mars-kenttä on Ateenan suurimpia puistoja, johon tutustuimme.

Akropoliksen temppelialue sijaitsee 156 metriä merenpinnan yläpuolella. Ateenan Akropolis oli alun perin mykeneläisaikainen linnoitus ja on käynyt läpi monia vaiheita. Varhaisimmat asutuksen jäljet ovat tuhansia vuosia vanhoja. Pronssikaudella kukkulalla oli mykeneläinen Megaron, josta on vain pieniä rippeitä jäljellä. Megaroneiksi nimitetään palatseja ja temppeleitä, jotka olivat kolmeen osaan jaettuja ja muodoltaan pitkänomaisia rakennuksia. Pian sen rakentamisen jälkeen rakennettiin massiivinen nk. kyklooppimuuri, joka oli jopa 10 metriä korkea ja 3,5 – 6 metriä paksu. Muuri oli pääpuolustuslaite 400-luvulle asti. 600- ja 500-luvuilla Akropolis vallattiin pariin otteeseen ja muurin paikalle rakennettiin yhdeksänporttinen muuri.

Herodes Atticuksen odeion on jyrkästi kalteva 5000 katsojan teatteri. Herodes Atticus rakennutti sen vaimonsa Aspasia Annia Regillan muistolle Akropolin eteläiselle rinteelle. Alkuaan siinä oli kolmikerroksinen kivestä rakennettu etuseinä ja puinen katto.

Erekhtheion on Athene Polias -jumalattaren temppeli Akropoliksen pohjoislaidalla. Nykyinen temppeli on rakennettu 421–407 eKr., mutta sen arvellaan olevan varhaisemman temppelin paikalla.

Parthenen on Pallas Athenen doorilaistyylinen juhlatemppeli. Se rakennettiin kiitokseksi siitä, että Kreikka ja Ateena selvisivät persialaissodista. Viralliselta nimeltään rakennus oli Neitsyt Athenen temppeli ja nimi Parthenon johtuu kreikan sanasta parthenos eli neito, neitsyt. Parthenonin paikalla sijaitsi aiemmin toinen temppeli, jonka persialaiset tuhosivat. Parthenonia käytettiin myös rahavarastona ja siellä säilytettiin Deloksen meriliiton ja myöhemmän Ateenan imperiumin varoja. Parthenonin paikalla sijaitsi aiemmin toinen temppeli, jonka persialaiset tuhosivat.

Pääkaupunkiseurakutien matkat Pietariin ja Riikaan.

Osallistuin myöhemmin uudelleen Pietarin matkalle, jolloin majoituimme adventtikirkon alakerran huoneitten lattialle. Tämä matka tapahtui viikonvaihteessa, jolloin osallistuimme myös jumalanpalvelukseen. Tällä matkalla keskityttiin vain Pietarin kaupunkiin ja nähtävyyksiin.

Vuonna 2008 teimme linja-autolla seurakuntana parin päivän matkan Riikaan. Asuimme hotellissa. Tutustuimme erityisesti vanhaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Vanha Riika ja sen historialliset, keskiaikaista tunnelmaa henkivät korttelit ovat kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Kävin mm. hissillä Pietarin kirkon tornissa, josta oli mahtavat näkymät kaupungin yli. Sapattina olimme tietysti paikallisen adventtikirkon jumalanpalveluksessa.

Kotimatkalla kävimme tutustumassaRiekstu-kukkulalla Pohjois-Latviassa olevaan Cesisinlinnaan, joka sijaitseenoin 90 kilometriä Riikasta koilliseen. Linna sijaitsee korkealla mäkialueella ja linnan tornista avautuu huikeat näkymät ympärillä olevaan luontoon. Paikka oli todella näkemisen arvoinen.

Viipurin adventtiseurakunnan 100-vuotisjuhlat 28.6.2012.

Osallistuin Viipurin adventtikirkon satavuotisjuhlamatkalle 29.6.–31.6.12. Meitä oli Suomesta linja-autolla noin 30 henkilöä. Sinne saavuttuamme menimme ensiksi hotelliin varaamaan huoneet ja sen jälkeen kirkolle iltapalalle ja perjantai-illan tilaisuuteen. Hotellimajoitukseen kuului aamiainen, joka jäi monilta syömättä, koska meistä suurin osa oli kasvissyöjiä. Olihan siinä jotain syötävääkin, mutta kehnosti. Onneksi aamiaista hiukan korjattiin seuraavalla kerralla.

Sapattijumalanpalveluksen vietimme Viipurin adventtiseurakunnassa omassa keskuudessamme ja sen jälkeen osallistuimme juhlatilaisuuteen ja seurakunnan järjestämään yhteisruokailuun. Juhlatilaisuudessa Viipurin kaupungin edustaja sekä monet adventtikirkon ja seurakuntien edustajat esittivät tervehdyksen ja onnittelut satavuotiaalle seurakunnalle. Sainpahan minäkin muiden kanssa seisten vastaanottaa kiitokset mukanaolosta kirkon korjaustöissä. Musiikkipuoli oli korkealaatuista sekä Suomen että Viipurin adventtiseurakunnan toimesta. Päivä oli pitkä ja väsyttävä. Illalla tein vain pienen kävelykierroksen parin ystävän kanssa ennen hotelliin menoa. Juhlatilaisuudesta on kirjoitus seurakuntalehdessämme (Nykyaika 27/2012).

Sunnuntai-aamuna teimme retken Monrepos’iin, joka on puistoalue Linnasaaressa noin 2,5 kilometriä Viipurin kaupungin keskustasta luoteeseen. Puistossa on yli 300 vuotta vanha kartano, joka tunnettiin vielä 1930-luvulla nimellä Monreposin kartano. Alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodan päättyessä vuonna 1940. Suomalaisjoukot valtasivat alueen jatkosodassa vuonna 1941, mutta joutuivat perääntymään sieltä Viipurista vetäytymisen yhteydessä kesällä vuonna 1944. Neuvostoviranomaiset antoivat puistolle uuden nimen. Vuonna 1988 puisto sai takaisin alkuperäisen nimensä. Puisto ja erityisesti kartano ovat päässeet pahasti rappeutumaan, mutta monia puiston kohteita on kunnostettu talkoilla. Maranatha-matkalla vuonna 1999 kävimme myös Monrepos’ssa ja muutosta on tapahtunut. Puistoalue oli todella näkemisen arvoinen.

Matkalla Monrepos’iin katselimme bussista Viipuria ja sen ympäristöä. Viipurissa on vielä paljon kunnostettavaa, mutta se on hidasta rahan puutteen takia. Omakotiasutus oli samoin suurelta osin kunnostamatonta lukuun ottamatta joidenkin rikkaiden uusia omakotitaloja muun asutuksen keskellä. Monrepos’in jälkeen pidimme taukoa Viipurin torilla. Teimme siellä tietysti ostoksia ja kävimme syömässä. Täytyipä käyttää hyväksi myös parturia, kun tukan leikkuu maksoi vain 4,5 euroa.

Adventtisanoman julistus Viipurin alueella aloitettiin vuonna 1911 suomalaisten pastorien toimesta. Jäsenmäärä kasvoi niin suureksi, että ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Viipuriin vuonna 1912 ja kirkkoa alettiin rakentaa 30-luvulla ja se vihittiin käyttöön vuonna 1937. Ennen sotia Viipurin adventtiseurakunta oli Suomen suurin. Sodan aikana kirkko oli armeijan käytössä ja se saatiin takaisin adventtiseurakunnalle vasta 1990-luvulla innokkaiden adventistiveljien viranomaisten kanssa pitämien neuvotteluiden ja evankeliointityön tuloksena.

Viipurin adventtiseurakunnan 100-vuotisjuhlat 28.6.2012.