29. Omia ulkomaanmatkoja

Kiinan muurilla vuonna 1998

Olen kirjoittanut samoin joistakin omista ulkomaanmatkoistani vain ne, jotka ovat jääneet parhaiten mieleeni tai joista on enemmän muistiinpanoja. Siksi toisista on kirjoitettu enemmän ja toisista vähemmän. Nämäkin matkat ovat pääasiassa tapahtuneet tutussa porukassa, koska silloin ei tule niin helposti vaikeuksia yksinäisyyden, periaatteiden, sapatin ja ruokavalion suhteen.

Taškent – Samarkand 1989

Vuonna 1989 syksyllä lähdin vaimoni kanssa viikon kestäneelle VR:n järjestämälle Taškent–Samarkand -matkalle. Matkamme ensimmäinen etappi oli Moskova, jonne lähdimme junalla. Siellä meitä oli vastassa oppaamme. Oli hyvin kylmä ja sateinen päivä. Teimme Moskovan-kiertoajelun bussilla ja tutustuimme kävellen Punaiseen toriin. Meillä oli kylmä, vaikka vaatteet olivat sään mukaiset. Miesoppaamme sen sijaan oli lyhythihaisessa paidassa. Ihmettelimme, miten hän tarkenee. Hän kertoi karaisseensa itsensä kylmälle eikä sanojensa mukaan tarvitse enempää vaatteita.

Moskovasta jatkoimme matkaa suihkukoneella Taškentiin, joka on Uzbekistanin ja Taškentin alueen pääkaupunki Uzbekistanin itäosassa lähellä Kazakstanin rajaa Keski-Aasiassa. Kaupungin asukasluku on noin 2 miljoonaa. Taškent on Keski-Aasian suurin teollisuus- ja liikennekeskus. Kaupungista johtavat rautatiet Samarkandiin ja Kazakstaniin. Kaupungissa on tärkeä lentokenttä ja vuonna 1977 avattu metro. Kaupungissa on koneenrakennusta, puuvillan ja silkin tuotantoa sekä kemikaali-, metalli-, kenkä-, tupakka- ja huonekaluteollisuutta. Taškent on uzbekkien kulttuurikeskus. Siellä on useita suuria kirjastoja, yliopisto, uzbekkien tiedeakatemia ja monia muita korkeakouluja sekä astronominen observatorio.

Taškentista jatkoimme matkaa potkurikoneella Samarkandiin. Näin oli mahdollisuus katsella koneesta avautuvia maisemia. Samarkand on Samarkandin alueen pääkaupunki Uzbekistanin itäosassa lähellä Tadzikistanin rajaa Keski-Aasiassa. Kaupungin asukasluku on lähes 600 000. Kaupungin teollisuus tuottaa teetä, viiniä, tekstiilejä, lannoitteita ja moottoripyörien osia. Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki. Se jakaantuu uuteen ja vanhaan kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa on muun muassa 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevia moskeijoita ja 1400-luvulla rakennettu Timur Lenkin mausoleumi. Kaupungissa on yliopisto ja antiikin historian museo. Mieleeni jäivät erityisesti kaupungin lukuisat komeat moskeijat. Torilla oli paljon vihanneksia ja hedelmiä. Meloneita oli valtavasti. Puistoissa oli useita teekuppiloita ja shakin pelaajia. Ryhmän ainoana kasvissyöjänä sain siellä eräässä ravintolassa vatsataudin, kun oli jotakin kuitenkin syötävä. Opas järjesti minulle tarvittavat lääkkeet.

Kotiin palasimme lentäen Moskovaan ja sieltä junalla Suomeen. Käytimme tietysti junaa, koska olimme VR:läisiä ja meillä oli vapaaliput Suomessa.

Pohjois-Norjan matka 1996

Lähdin asuntovaunullani Lapin lähetyksen lomalähetyspäiville Muonioon. Siellä tapasin Jaakko ja Ulla Turusen Rovaniemeltä ja päätimme lähteä yhdessä jatkamaan kahdella autolla Pohjois-Norjaan. Heidän autoon tuli vielä yksi sisar mukaan. Me kaikki nukuimme Yöt asuntovaunussani. Kohteitamme olivat:

Olostunturi, jonka huipulle lomalähetyspäivien osanottajat tekivät retken – Pallastunturi, jonne poikkesimme vain niin korkealle kuin autolla pääsimme – Jäämeren rannalla Kvalöyan saari, jossa katselimme mahtavia maisemia ja mm. kalliopiirroksia Skavbergetin tilalla – Tromsön saari, jossa vierailimme paikallisen adventistipastorin kodissa. Kävimme mm. Tromsön arktisessa katedraalissa, Hopeaniemeä vastaavassa adventistiparantolassa ja revontuliplanetaariossa – Ruotsin Lappi, jossa tutustuimme mahtavaan Abisko-joen koskeen ja lomakeskukseen, Kiirunassa Hjalmar Lundbohmsin museoon, kirkkoon ja rautamalmikaivokseen. Rautamalmikaivokseen pääsy tuotti hiukan vaikeuksia, koska kyseisen päivän retket olivat täynnä. Pääsimme kuitenkin erään ulkomaalaisen seurueen bussiin, koska siellä oli muutama tyhjä paikka. Teimme näin maksullisen retken alas museoon. Kokeilimme siellä mm. näytteille asetettua rautamalmin painoa ja katselimme tunnelin kallioporakonetta.

Kiirunasta muut jatkoivat matkaa Rovaniemelle. Kiirunan jälkeen jatkoin yksin matkaa tutustumalla hiukan Suomen länsirannikkoon. Kemissä vietin seurakuntalaisten kanssa sapattia erään seurakuntalaisen kesäasunnolla, joka oli hänen entinen kotinsa. Kävin Hailuodossa, Raahessa, Kalajoen hiekkasärkillä, Alajärven kesäseuroilla, Kallioniemen raamattuleirillä ja sieltä jatkoin matkaa kotiini.

Peking 1998

Lähdin vuonna 1998 yksin seuramatkalle Pekingiin, jossa tutustuin Taivaallisen rauhan aukioon, Kiellettyyn kaupunkiin, Taivaalliseen temppeliin, Kiinan muuriin, Ming-keisarien hauta-alueeseen ja Silkkikujaan. Retkipakettiin en osallistunut. Vapaa-ajan tutustuin omin päin kaupunkiin ja ostin edullisia vaatteita. Sapattina kävin paikallisessa adventtiseurakunnassa. Menin sinne taksilla, jolla matka kesti pitkän aikaa, koska kuljettajan täytyi etsiä ja kysellä seurakunnan sijaintia. Siellä oli yllättävän paljon väkeä, arviolta noin 400 ihmistä.

Kun olin kielletyssä kaupungissa, eräs nuori nainen tuli kysymään, saisiko hän opastaa minua. Kun kysyin, minkä tähden hän haluaa opastaa minua, niin hän vastasi haluavansa harjoittaa englannin kielen taitoaan. Sanoin hänelle, että englannin kielen taitoni on sen verran huonoa, että siitä ei taida olla hänelle mitään hyötyä. Hän käveli kuitenkin jonkin aikaa kanssani ja keskustelimme. Jäin miettimään, mikä hänen tarkoituksensa lopultakin oli.

Tutustuin siellä erääseen pariskuntaan ja paluumatkalla lentokoneessa kävi ilmi, että he asuivat samalla suunnalla kuin minäkin ja he veivät minut autolla kotiini. 15 vuotta myöhemmin valokuviani katsellessani huomasin, että samainen mies on puheenjohtajana eläkeläiskerhossa, johon minäkin kuulun. Näin tiet käyvät yhteen myöhemmin.

Yleisvaikutelmani oli, että kaupungissa oli paljon pyöräilijöitä. Heitä virtasi yhtenään pitkin hotellin lähellä olevaa pääkatua. Ilmansaastetta oli paljon. Kun menin Kiinan muurille bussilla, silmäni alkoivat kirvellä kovasti. Luulen ilmansaasteen aiheuttaneen kirvelyn. Sellaista en ollut kokenut aikaisemmin.

Etelä-Afrikan matka 1998

Lähdin vaimoni kanssa Etelä-Afrikkaan, koska Esa ja Tepa olivat verestämässä siellä englanninkieltä. Esa osallistui myös teologian luennoille.He olivat kutsuneet meidät sinne. Matkustimme lentäen Sofian kautta. Saimme siellä yösijan erään adventistiperheen luona. Katselimme Sofiaa pari päivää, tutustuimme paikalliseen seurakuntaan ja osallistuimme jumalanpalvelukseen.

Sofiasta jatkoimme lentäen Johannesburgiin. Se oli elämämme epämiellyttävin lentokokemus. Kone oli vanha ja jouduimme istumaan koneen peräosaan, vaikka meille oli varattu paikat tupakoimattomien osastossa. Selittelyt eivät auttaneet, vaan oli tyydyttävä järjestelyyn. Tätä kidutusta kesti välilaskuineen yhteensä 15 tuntia. Lisäksi lähtö myöhästyi kaksi tuntia.

Johannesburgissa varasimme asemalla majoituksen erääseen pieneen majoituspaikkaan pariksi päiväksi ja katselimme nähtävyyksiä. Lähdimme sitten varaamaan junalippua Kapkaupunkiin. Kävelimme sitä ennen aseman lähellä keskikaupungilla.

Kun me kävelimme keskellä päivää vilkasliikenteisellä kadulla, yhtäkkiä edessäni seisoi musta mies veitsi kädessä. Samassa kolme miestä tarttui käsistäni kiinni ja alkoi tyhjentää taskujani sekä irrottaa repun selästäni. Pelästyin ja luulin, että viimeinen hetkeni oli tullut. Pelkäsin niin, että huusin sen enempää ajattelematta suomeksi: ”Jeesuksen nimessä poistukaa!”

Sain sitten riuhtaistua itseni irti heistä, mutta lensin rajusti katua vasten ja oikea ranteeni murtui. Kukaan ei tullut auttamaan ja lähdin nopeasti karkuun, mutta he saivat minut uudestaan kiinni ja alkoivat repiä irti paitani alla kainalossa olevaa koteloa, jossa oli passini. Tunsin, että nyt menetin sen. Tärkeintä oli päästä karkuun. Juoksin lähellä olevaan mustien poliisiasemalle, jonne minut neuvottiin. Siellä totesin hämmästyksekseni, että passikotelo oli tallessa. Minulle jäi arvoitukseksi, miksi passikotelo oli tallessa ja miksi ryöstäjät olivat ratkaisevalla hetkellä häipyneet. Tulivatko enkelit apuun? Jeesus-nimessä on ihmeellinen voima.

Poliisiasemalla tapasin sitten vaimoni. Hän oli mennyt sinne hakemaan apua. Poliisit eivät reagoineet asiaan mitenkään, vaan kehottivat menemään sairaalaan. Silloin ymmärsin, että ne eivät halunneet auttaa mitenkään. Ryöstöt olivat siellä jokapäiväisiä. Lähdimme sitten takaisin majapaikkaan ja siellä omistaja vei minut sairaalaan, jossa ranteeni leikattiin ja raudoitettiin. Tosin leikkausta jouduttiin odottamaan pari päivää, kunnes lupa saatiin vakuutusyhtiöltä. Onneksi vakuutus maksoi sairaalahoidon ja vain menomatkan, koska jatkoin matkaani edelleen.

Vaimoni selvisi pelkällä säikähdyksellä, kun hänellä ei ollut mitään näkyvää viemistä. Ryöstäjät saivat minulta loppujen lopuksi hyvin vähän varastettua. Rahani olivat piilossa vyön sisällä eivätkä ne löytäneet niitä. Repussa olivat vain eväät, vesipullo, halpa kamera ja englanninkielinen Johanneksen evankeliumi. Toivottavasti he lukevat sen.

Johannesburgissa on paljon köyhyyttä ja rikollisuutta. Monia on ryöstetty siellä. Nuoret miehet muuttavat maaseudulta kaupunkiin etsiäkseen töitä ja asuvat hökkelikylissä. Rahaa on saatava jostain ja tällainen harmaatukkainen mies oli helppo saalis. He ovat olosuhteittensa vuoksi huonossa tilanteessa ja siksi en kanna kaunaa ryöstäjilleni, vaikka minua otti päähän kovasti. Päinvastoin olen rukoillut heille elämänmuutosta.

Kiitän Jumalalle siitä, ettei veistä käytetty ja että olen vielä elävien kirjoissa, koska ihmishenki ei ole siellä minkään arvoista. Vielä ei ollut minun aikani, sillä ihmisen henki on Korkeimman kädessä.

Emme enää uskaltaneet jatkaa matkaa junalla vaan lensimme Kapkaupunkiin ja siellä Esa ja Tepa olivat meitä vastassa. Varasimme sieltä hotellihuoneen, koska halusimme katsella kaupunkia. Teimme risteilyn ja menimme köysiradalla Pöytävuorelle. Tyypillinen eläin Pöytävuorella on kalliotamaani, joita näimme useita.Vaimoni innokkaana golfaajana halusi myös pelata paikallisella golfkentällä. Tietysti ostimme sieltä uuden kameran, jonka vakuutus sitten maksoi samoin kuin osan matkasta.

Kapkaupungista lähdimme Esan autolla Hyväntoivonniemelle (Cape Point) Etelä-Afrikan eteläkärkeen. Siellä parkkipaikalla aukaisimme hetkesi auton takaluukun ottaaksemme tavaroita, kun samassa sinne hyppäsi apina (Magotti) ja nappasi cornflakes-paketin. Apina tunnisti heti, missä oli syötävää. Ihmiset ympärillä nauroivat apinan viisaudelle. Sieltä ajoimme Atlantin rantatietä Somerset Westiin ja varasimme asunnon läheisestä perhemajoituksesta. Vierailimme adventtikirkon omistamassa Heldeberg Collegessa, jossa Esa ja Tepa asuivat. Tutustuimme Somerset West-kaupunkiin ja osallistuimme Helderbergin kirkossa jumalanpalvelukseen.

Yhdessä vaiheessa teimme kolmessa päivässä noin 600 kilometrin automatkan Etelä Afrikassa. Asuimme kahdessa majoituspaikassa. Lähdimme Somerset Westistä Garden Routea pitkin Mossel Bayhin ja sieltä Georgeen. Georgesta teimme edestakaisen matkan myös turisteille tarkoitetulla kapearaiteisella höyryveturijunalla (Outenique Chop-Tjoe). Ikkunasta näimme useita hökkelikyliä, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Seuraava paikka oli Oudtschoorn, jonka lähistöllä kävimme strutsi-farmilla ja krokotiilifarmilla (Cango Crogodile Ranch). Olisi ollut mahdollisuus ratsastaa strutseilla, mutta rohkeus ei riittänyt. Oli elämys nähdä pieniä strutsinpoikasia oikein isona joukkona. Paluumatkalla poikkesimme myös hollantilaistyylisessä yliopistokaupungissa Stellenboschissa. Sieltä jatkoimme majapaikkaamme Somerset Westiin.

Matkani sujui muuten hyvin lukuun ottamatta lentokonematkaa ja tietysti Johannesburgin ryöstöä. Ranteen leikkaus ja rautatuet aiheuttivat hankaluuksia käden käytössä, ja myös leikkauksen jälkeinen kunto oli hiukan heikko. Tulipahan kuitenkin nähtyä paljon Etelä-Afrikkaa. Kiitos siitä Esalle ja Tepalle! Paluumatkan kotiin lensimme todella hienolla ja uudella lentokoneella.

Espanjan matka 1998 – 99

Arnold ja Aila Forsténilla oli lomaosake Espanjan Aurinkorannikolla Galahondassa, jossa vietimme viikon vuosina 1998 ja 1999. Ensimmäisen kerran meitä oli viisi henkilöä: Forsténit, pastori Auvo Helminen vaimonsa Irjan kanssa ja minä viidentenä pyöränä ja toisella kerralla Forsténiit ja minä vaimoni kanssa. Aurinkorannikon kaupungit ovat lähellä toisiaan, joten oli helppo vierailla niissä viikon aikana ja tutustua nähtävyyksiin. Vuokrasimme molemmilla kerroilla auton ja kävimme tutustumassa muutamiin kaupunkeihin. Niihin ajaessamme näimme hyvin erilaisia maisemia ja erilaista elämää kuin tyypillisissä turistikohteissa. Siellä on lukuisia vanhalle kulttuurille ominaisia pikkukyliä valkoisine taloineen ja kapeine katuineen. Vuortenrinteillä oli jatkuvasti oliivipuuviljelmiä. Sitrushedelmäpuita on paljon, jopa katujen varsilla kasvoi appelsiineja. Monien vuorien huipuilla näimme Neitsyt Marian pyhäkköjä. Kerron nyt aikajärjestyksessä käynneistämme eri kaupungeissa.

Espanjan matka 1998

Málaga on Aurinkorannikolla sijaitseva satamakaupunki ja Málagan provinssin pääkaupunki. Kaupungin ovat perustaneet muinaiset foinikialaiset noin 3000 vuotta sitten. Málagassa onkin pitkän historiansa ajalta paljon nähtävyyksiä ja kulttuuritarjontaa. Ensimmäinen päivämme oli sapatti ja siksi suuntasimme matkamme jumalanpalvelukseen noin 40 km päässä olevaan adventtikirkkoon. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme sen, koska alue oli hyvin sokkeloinen ja autoja oli pysäköitynä joka paikkaan. Puhujavieraana oli yllätykseksemme tuttu pastori, Heikki Luukko, joka hänkin oli lomamatkalla Espanjassa. Loppupäivän katselimme sitten Malagan nähtävyyksiä ja vierailimme korkealla maurilaisten rakentamissa Gibralfaron linnoissa, josta avautuivat mahtavat näkymät Malagaan ja satama-alueelle, joka on myös näkemisen arvoinen risteilyaluksineen ja hiekkarantoineen. Málaga on hieno kohde monipuolisen tarjontansa ja erinomaisen säänsä vuoksi.

Nerja sijaitsi noin 100 kilometrin ajomatkan päässä majapaikastamme Aurinkorannikon itäisimmässä nurkassa. Se on noin 23 000 asukkaan kaupunki. Entinen kalastuskylä on nykyään tyypillinen andalusialainen kaupunki, jossa talot ovat vaaleita ja kadut kapeita. Nerja on viihtyisä ja rauhallinen kohde, missä on paljon nähtävää lähialueilla. Nähtävyyksien ja kohteiden lisäksi Nerjan lukuisat rantapoukamat tarjoavat kauniita maisemia ja rantoja. Vierailimme siellä tippukiviluolissa (Cueva de Nerja), joka on parhaimpia vierailukohteita ja sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungista. Luolat löydettiin vuonna 1959 ja ne avattiin yleisölle vuonna 1960. Muun ajan sitten katselimme nähtävyyksiä ja maisemia.

Ronda oli noin 60 kilometrin ajomatkan päässä majapaikastamme. Reitti sinne oli erikoista vuoristomaisemaa, korkeita kivisiä vuoria, joissa ei ollut minkäänlaista kasvillisuutta. Kapea tie kulki jyrkillä vuorenrinteillä ja siksi matka hiukan pelotti. Ronda on hyvin viehättävä kaupunki, joka on täynnä historiaa ja asukkaita siellä on noin 36 000. Se sijaitsee korkealla ylätasangolla Malagan provinssissa ja on tunnettu yli sata metriä syvästä rotkosta. Henkeäsalpaavan kauniissa vuoristoympäristössä sijaitseva Rondan valkoinen kylä kohoaa 750 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kaupunginosat on yhdistetty sillalla. Rotko erottaa Rondan uuteen ja vanhaan kaupunkiin, joiden välille on rakennettu vaikuttava 1700-luvun kaarisilta. Sillalta avautuvat mahtavat näkymät rotkoon ja ympäröivälle maaseudulle. Ronda oli todella erikoinen kaupunki jyrkkine rotkoineen. Eräässä puistossa oli matala aita ja aidan takana noin 100 metrin korkuinen pystysuora seinämä alas laaksoon. Kerrotaan, että kuolemaantuomitut rikolliset heitettiin sieltä alas. Kiertelimme kaupungissa jalan, tutustuimme kauppoihin ja katselimme nähtävyyksiä vain ulkopuolelta. Härkätaisteluareenalle menimme kuitenkin kurkistamaan sisään. Se oli tyhjä, mutta nyt ensimmäistä kertaa näin härkätaisteluareenan.

Gibraltar sijaitsi noin 80 kilometrin ajomatkan päässä majapaikastamme. Se on Iso-Britannian alue Pyreneitten niemimaan eteläkärjessä. Gibraltarin kallio on 400 metriä korkea kallio, joka on muodostunut aikojen saatossa merenpohjassa olevasta kalkkikivestä ja myöhemmin noussut merenpinnalle mantereiden muodostuessa. Sieltä näkee aina Afrikan mantereelle asti. Gibraltarille mennään tullin läpi, joten passi tulee olla aina mukana. Ennen tullia parkkipaikalla oli huijareita, jotka kauppasivat lippuja Gibraltarille, vaikka sinne ei tarvittu minkäänlaisia lippuja. Kumma kun poliisi ei ole puuttunut siihen. Kävimme taksilla ylhäällä näköalapaikalla, jossa sitten näimme hännättömiä kesyjä apinoita (makakeja), jotka hyppäsivät jopa olkapäillemme. Se on Euroopan ainoa vapaa apinayhdyskunta. Kyllä eräs apina näytti hiukan närkästyneeltä, kun yritin silittää sitä ikään kuin sanoen, että anna minun olla rauhassa. Gibraltarilla on oltava myös varovainen käsilaukkujen ja kassien kanssa, koska apinat nappaavat niitä mielellään löytääkseen jotain syötävää.

Granadasijaitsi noin 200 kilometrin ajomatkan päässä majapaikastamme Andalusian alueella Sierra Nevadan juurella. Kaupungin asukasluku on lähes 250 000. Kaupunki on nimetty granaattiomenan mukaan. Espanjan kielen sana "Granada" merkitsee myös kranaattia. Vierailimme siellä vain Alhambrassa, joka on Granadan tunnetuin nähtävyys, 142 000 m² laajuinen maurien linnoitus ja palatsi. Se on 1300-luvulta peräisin oleva lumoava kokoelma palatseja ja puutarhoja. Alhambrassa ei voi olla ihastumatta alueen maurilaisiin vartiotorneihin, upeisiin linnoituksiin ja viehättäviin suihkulähteisiin. Generalifen puutarhat ovat myös tärkeä osa Alhambraa. Se oli todella näkemisen arvoinen paikka.

Lomaosakkeessa Arnold tapasi viereisellä parvekkeella muutaman metrin päässä hyvän suomalaisen kaverin, jonka kanssa juttu luisti. Arnold kun tutustuu hyvin ihmisiin sellaisella luonnollisella tavalla. Siinä hän jutteli pitkään harva se ilta maailman asioista. Ruokatavarat kävimme ostamassa läheisessä marketissa ja naiset valmistivat ateriat. Erityisesti jäi mieleeni Irjan Suomessa valmistamat taatelitäytteiset ravitsevat kaltiaiset. Niitä oli mukanamme myös retkillämme. Matkamme onnistui kaikin puolin hyvin ja oli historiallisesti antoisa matka, koska Auvo oli erityisesti perehtynyt maurilaisten historiaan.

Espanjan matka 1999

Malagassa vierailimme taas tuttuun tapaan sapattina adventtikirkossa ja nyt matka sujui kommelluksitta, kun reitti oli tuttu. Tällä kertaa emme tavanneet tuttuja.

Marbella sijaitsi noin 20 kilometrin päässä majapaikastamme. Se on noin 130 000 asukkaan ylellinen ja kuvankaunis kaupunki, joka on hieman kalliimpi verrattuna muihin Aurinkorannikon kaupunkeihin. Se kuuluu silti vuodesta toiseen suosituimpiin kohteisiin. Kaupunki on todella maineensa veroinen. Minulle jäi mieleen erityisesti loistava huvivenesatama, kaupungin ylpeys, jonne purjehtii päivittäin toinen toistaan upeampia huvijahteja ja niitä oli paljon. Vaimoni innokkaana golfin pelaajana oli varmaan ihastunut Marbellaan, koska se on Espanjan suosituin golfkaupunki yli 50 golfkentällään. Aila taas on jälkeenpäin muistellut torilta ostamiaan suuria ja makeita mansikoita. Marbella on siisti ja erittäin kaunis lomakohde, jossa voi nauttia hienostuneesta ja kansainvälisestä ilmapiiristä.

Fuengirola sijaitsi vain noin 10 kilometrin päässä majapaikastamme. Kun ajoimme pitkin Aurinkorannikon korkealla sijaitsevaa rantatietä, sieltä näkyi ylhäältä koko kaupunki komeudessaan ja keskellä hallitsevana rakennuksena suuri härkätaisteluareena. Kaupungin asukasluku on noin 60 000, mutta se moninkertaistuu kesäkuukausina. Suomalaiset suosivat Fuengirolaa ja siellä asuu myös pysyvästi paljon suomalaisia. Kaupungissa saakin lähes kaikki palvelut suomen kielellä. Siellä toimii myös yksityinen suomalainen peruskoulu ja lukio. Fuengirolassa ilmestyy myös suomenkielinen paikallislehti Uusi Fuengirola, josta näkee kaupungin uutiset ja tapahtumat. Kaupungin vieressä on kahdeksan kilometrin pituinen upea hiekkaranta ja pitkä rantatie, jossa on lukuisia lomahuoneistoja sekä ravintoloita. Siellä vietimme koko päivän siellä kävellen ja katsellen kaupunkia ja rantamaisemaa - kieltämättä ihanteellinen lomakaupunki. Kävimme suomalaisten talolla ja muissa keskustan kaupoissa. Arnold ihastui siellä arabialaisiin hevosiin ja halusi välttämättä tehdä kiertoajelun vossikalla. Tietysti menimme mukaan. Kävimme syömässä eräässä Burger King -hampurilaisravintolassa ja tilasimme kasvishampurilaisen. Hämmästys oli suuri, kun saimme sen. Se oli yllättävän suuri ja maukas. Emme ole muualla saaneet sellaisia hampurilaisia. Ensimmäiset Burger Kingit on tarkoitus avata vuosien vaihteessa 2014 Suomessakin pääkaupunkiseudulla. Täytyy heti mennä katsomaan sinne, ovatko hampurilaiset yhtä hyviä.

Kävimme vielä maurien vanhassa Castillo Sohail -linnoituksessa pitkän hiekkarannan toisessa päässä. Se on upea kohde jo pelkästään historialtaan, mutta kesäisin siellä järjestetään usein myös erilaisia tapahtumia ja konsertteja.

Cadizsijaitsi noin 200 kilometrin päässä majapaikastamme, joten keskityimme pelkästään kaupungin kiertoajeluun ja paikkojen katselemiseen. Kaupunki on tunnettu hienoista hiekkarannoistaan ja pitkästä historiastaan. Kauniista vanhasta kaupungista löytyy viehättäviä ravintoloita sekä mielenkiintoisia liikkeitä. Rannalla kohoaa vaikuttava Castillo de Santa Catalinan -linnoitus, jonne johti pitkä maasilta. Halusimme kävellä sen päästä päähän ja ihailla rantatyrskyjä, jotka kastelivat meitä sillalla. Historiallisia nähtävyyksiä edustaa myös barokkityylinen katedraali Catedral Nueva, jonka tornista avautuivat upeat näkymät kaupungin ylle. Cádizin ympäristössä on idyllisiä valkoisia kyliä, jotka ovat tunnettuja upeista näköaloista.

Sevilla oli myös noin 200 kilomerin päässä majapaikastamme, joten jälleen keskityimme vain kaupungin keskustan katselemiseen. Vierailimme kuitenkin Sevillan valtavassa katedraalissa, joka on maailman kolmanneksi suurin, ja sen kullattu alttaritaulu on maailman suurin. Sisällä katedraalissa on Kristoffer Kolumbuksen hautakammio. Sevillan katedraalin torniin voi kiivetä katsomaan mahtavia näkymiä yli kaupungin. Sevillasta löytyy myös viheralueita, ja yhtenä Euroopan kauneimpana puistona tunnettu Maria Luisa Parkon todella nimensä veroinen ja käymisen arvoinen. Siellä innokas vyökauppias ahdisteli Arnoldia ja onnistuikin hän myymään hänelle ties monennenko vyön kokoelmaan. Arnold näki Sevillassa jälleen vossikoita ja niin oli tehtävä taas kiertoajelu vossikalla.

Tangersijaitsi noin 100 kilometrin ja neljän tunnin merimatkan päässä majapaikastamme. Se on tullut vuosikymmenten saatossa tutuksi Marokon pahamaineisena porttina Afrikkaan. Viime vuosina se on myös kohonnut suosituksi päiväretkikohteeksi. Nykyisin kymmenet nopeat katamaraanialukset liikkuvat Marokon ja Espanjan väliä. Tanger tarjoaa mieleenpainuvan ja upean kokemuksen vanhankaupungin ja uusien osien kaduista ja elämänmenosta. Kaupungissa on hyviä nähtävyyksiä, erinomaiset shoppailumahdollisuudet ja tilaisuus maistella herkullisia marokkolaisia ruokia ja juomia. Menimme sinne Arnoldin kanssa paikallisen matkatoimiston päiväretkelle. Aila jäi lepäilemään lomaosakkeeseen. Näin tuli ylitettyä laivalla voimakasvirtainen Euroopan ja Afrikan ja myös Välimeren ja Atlantin välinen salmi. Me ylitimme sen silloin tavallisella isolla laivalla. Tangerissa teimme pienen kiertoajelun bussilla ja kävelyretken vanhassa kaupungissa. Eräässä mattoliikkeessä oli järjestetty meitä varten mattoshow. Samassa liikkeessä oli myös nahkatuotteiden myymälä. Kun katselin erästä nahkapuseroa, myyjä tuli kauppaamaan sitä, vaikkei minulla ollut tarkoitus ostaa sellaista eikä minulla ollut ylimääräistä rahaakaan mukana. Pidin hintaa korkeana ja myyjä pudotti hintaa. Kun en vieläkään hyväksynyt hintaa, myyjä kysyi, millä hinnalla ostaisin sen. Sanoin ihan mielestäni mitättömän hinnan, jolla ei ainakaan kauppaa synny. ”Sovittu”, sanoi myyjä. Silloin harhautin myyjää ja pakenin nopeasti liikkeestä. Kadulla oli myös innokkaita myyjiä. Edessämme ja takanamme olevat myyjät pelottivat meitä. Piti päästä nopeasti pois.

Galahondanlomaosakealueella liikkui paljon lomaosakehuijareita, jotka tarjoavat lomaosakkeita mahtavin eduin. Eräänkin pariskunnan lomaosakkeeseen tuli tällainen suomalainen huijari ikään kuin virallisen lomaosakefirman nimissä ja tarjosi lomaosaketta mahtavin eduin. Se edellytti vain jonkinlaista käsirahaa. Tämä pariskunta innostui asiasta ja menetti näin käsirahan eli 3 000 markkaa.

Olen monesti ajatellut, miten Fuengirola olisi mukava paikka asua talvikuukausina ja siellä voisi pitää Ilmestyskirja-seminaarin tai jonkin muun kokoussarjan suomalaisille. Suunnitelmani on kuitenkin kariutunut pitkään matkaan sekä työtoverin löytämisvaikeuksiin. Järjestelytkin ovat hankalat.

Espanjan Aurinkorannikko tuli kahden viikon aikana päällisin puolin melko hyvin kaluttua ja tutuksi. Matkojen anti oli hyvä ja matkatoverit mukavia ilman suurempia erimielisyyksiä. Forsténit ovat jo vaihtaneet Espanjan lomaosakkeet suomalaisiin osakkeisiin, joten Espanja näyttää siltä osin olevan nähty. Sen jälkeen on ryhmänä käyty muutaman kerran heidän Katinkullan lomaosakkeissa.

Uusi Alku Eestissä 2013

Olen kirjoittanut tämän terveysmatkakertomuksen Aila Forstenin muistiinpanojen pohjalta.

”Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy” (3. Joh. 1:2).

Ester Lietuvietis piti Annankadun adventtikirkossa terveysluentosarjan ja sen innoittamana lähdimme pienenä ryhmänä hänen Uus Algus-nimiseen terveys- ja virkistyskeskukseen, joka sijaitsee Virossa noin 40 km Tallinnasta lounaaseen. Olimme siellä kolme viikkoa.

Tultuamme sinne meiltä mitattiin verenpaine ja keskustelimme lääkärin kanssa. Ensimmäinen varsinainen hoito oli hieronta. Laila-niminen hieroja rukoili ennen kuin aloitti työn. Samoin vesihoitaja Irina rukoili ennen jokaista hoitoa ja tuli hakemaan asiakkaan huoneesta, jos tämä myöhästyi tai unohti hoidon. Saimme erilaisia kylpyjä kuten männynhavu-eukalyptus- ja hunajakylpyjä. Kylpy oli usein ennen nukkumaanmenoa, joten uni oli makea. Käärehoito ja infrapunasauna kuuluivat myös ohjelmaan. Joillekin tehtiin perusteellinen puhdistus suolihuuhteluineen. Meillä kaksi kertaa pienempi maksan puhdistus, kun aamulla kello 7.30 joimme mukillisen villiruusuteetä. Sen jälkeen oli puoli tuntia sauvakävelyä ja heti perään toinen mukillinen teetä.

Kaksi kertaa viikossa kävimme Laulasmaan kylpylän uimahallissa ja saunomassa. Siellä oli erilaisia saunoja ja porealtaita, joissa oli lämmitetty vesi. Oli siellä tavallinenkin uima-allas. Aila kaatui kerran saunojen välillä olevalla veden liukastamalla laattalattialla. Kiitos Herran, ettei sattunut pahemmin.

Terveysluennot tapahtuivat venäjän kielellä. Tulkiksemme oli järjestetty inkeriläinen Olga. Hän pystyi tulkkaamaan käytännön asiat, mutta ei terveyskeskuksen johtajan Ester Lietuvietisin tieteellisiä ja hyviä hengellisiä puheita. Esterin tyttären mies tulkkasi sapattina. Kuuntelimme ja katselimme englanninkielisiä terveyskasetteja, joita eräs ryhmämme jäsen tulkkasi meille. Viimeiseksi viikoksi Nikolai Kondra kutsuttiin tulkkaamaan ja pääsimme näin selville monista asioista ja saimme hyödyllistä tietoa esimerkiksi terveellisistä hedelmistä. Hän oli innoissaan, kun sai vapaa-aikana puhua venäjän kielellä Raamatun profetioista venäjän kielisille vieraille.

Nautimme hyvästä kasvisruuasta kolme kertaa päivässä. Usein tarjolla oli oman tehtaan soijatuotteita, joita saimme ostaa mukaankin. Aamulla oli puuroa ja hedelmiä. Päivällä oli keittoa, pääruoka ja paljon salaatteja. Oli esimerkiksi maukkaita tofuja, carob- ja soijajuomaa, hedelmäkeittoa ym. Vatsani takia sain ennen jokaista ruokailua lasillisen liuotettuja pellavansiemeniä ja raakaa perunavettä. Väliaikoina joimme inkivääri- tai sitruunavettä sekä tavallista vettä. Kokki kävi selostamassa, mistä aineista ateriat oli valmistettu. ruuat olivat mahtavat.

Ester piti muutamia terveys luentoja, joista jäi erityisesti mieleen seuraavien hedelmien terveysvaikutukset:

Mangostiini kasvaa Malesian alueella ja tässä ihmehedelmässä on 44 antioksidanttia, kun niitä maailmassa on todettu olevan noin 200. Mangostiini vähentää kehon happamuutta ja polttaa rasvaa. Se tuhoaa bakteereja: mm. stafylokokit, streptokokit, enterokokit, salmonellan ja helikobakteerit. Se auttaa eroon mikrobeista ja parasiiteistä. Muitakin hyviä vaikutuksia sillä on mm. syöpää vastaan.

Kiivi on hyvä kaikille sydänsairaille. Se puhdistaa nitraateista, alentaa ja tasoittaa verenpainetta. Siinä on paljon C-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa. Saimme ohjeeksi syödä kiiviä suklaan tilalla.

Mangossaon paljon A-vitamiinia: 30 % enemmän kuin elimistö tarvitsee. Mango elvyttää muistia, mahalaukun ja keuhkojen toimintaa sekä vahvistaa verisuonten seinämiä. Se vaikuttaa parantavasti munuaisiin, maksan gastiriittiin ja haimatulehdukseen.

Papaijassa eli enkelten hedelmässä on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja mansikassa. Se vaikuttaa positiivisesti maksan toimintaan. Jos sairastaa hepatiittia, papaijaa pitää käyttää jatkuvasti. Ilman sokeria kuivattua papaijaa voi käyttää leivonnaisiin. Papaijassa oleva papaiini parantaa mahalaukun ja suoliston sairauksia. Se auttaa jopa aidsiin ja Parkinsonin tautiin ja kuumeeseen. Lisäksi se on 250 kertaa parempi kuin muut syöpälääkkeet.

Terveyteen vaikuttavat myös sydämen rauha ja ilo Herrassa. Voimaa saamme Häneltä lupauksen mukaan: ”niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva”. Nämä kaikki ja muut Jumalan lahjat ovat meidän, kun pyydämme ja otamme ne uskossa vastaan. Jeesuksen sovitustyön perusteella se on mahdollista. Hän antaa synnit anteeksi, kun tunnustamme ne ja pyydämme anteeksi. Ihmiset saattavat meitä loukata. Jeesukselta saamme voimaa antaa myös heille anteeksi. Silloin katkeruus ei pilaa elämäämme. Isä ja Jeesus haluavat tulla sydämeemme asumaan Pyhän Hengen kautta. Kannattaa pyytää hänet sisälle (Joh. 14:13 – 18, 21,23,27).

Ensimmäisenä sapattina kävimme katsomassa 91-vuotiasta Ester Tammia Iru-hoitokodissa. Hän on hyvä tuttavamme. Hän vieraili usein kesäisin Suomessa Ailan kodissa ja kävi hänen kanssaan eri seurakunnissa laulamassa tai soittamassa. Kun rukoilimme Esterin puolesta, niin hän alkoi itkeä. Hän toivoi, että pääsisi vielä kerran Suomeen. Silloin näimme meille rakkaan sisaren viimeisen kerran. Kolmantena päivänä kotiintulomme jälkeen hän nukkui pois.

Meillä oli eräänä päivänä yhteinen ilta venäläisten kanssa. Kerroimme kokemuksia ja lauloimme. Aila kertoi elämästään Jeesuksen kanssa. Minä taas kerroin seminaari- ja radiotyöstä sekä omasta pelastuskokemuksestani.

Ohjelmaan kuuluivat myös retket eri päivinä. Kävimme konsertissa Tallinnan adventtikirkossa ja sen jälkeen Tallinnan näköalapaikalla, josta näkyi Tallinna kirkkoineen ja muine rakennuksineen. Kävimme vielä meren rannalla lähellä Tallinnaa olevalla pystysuoralla jyrkänteellä, jonka korkeus oli noin 50 metriä. Tuli siinä korkean paikan kammo. Toisen kerran kävimme Tallinnassa Pietari I museossa ja Katariina Suuren kesäpalatsissa, joka on museona. Siellä oli kaunis Kadriorgin puisto, jossa istuimme katselemassa mm. lammikossa uiskentelevia mustia joutsenia, joita ihmiset syöttivät. Kävimme myös Tallinnan suurella laululavalla ja “Russalka”-patsaalla, jossa korkealle kohoava musta enkeli pitää kädessään ortodoksista ristiä ja katsoo merelle samannimisen panssarilaivan oletetun uppoamispaikan suuntaan.

Eräänä päivänä kävimme Hevostalleilla, jossa on 80 hevospaikkaa. Siellä oli myös seitsemän suomenhevosta, joista kaksi oli kilpailussa. Taputtelimme niitä ja annoimme niille leipää. Jokainen halukas sai myös ratsastaa hevosella hoitajan opastuksella. Meidän ryhmästämme vain yksi uskalsi ratsastaa, mutta venäläiset nuoret ratsastivat. Kerran kävimme Keila-joen putouksilla, jossa putouskorkeus on kuusi metriä. Yhtenä päivänä olimme meren rannalla istuskelemassa tuolit mukanamme. Teimme myös kävelyretken Laulasmaan kylpylän luona meren rannassa olevaan metsikköön, jossa männyt olivat erikoisia. Niissä oli paljon kiemuraisia oksia alhaalla. Meressä oli paljon joutsenia.

Nuoret venäläiset juhlivat syntymäpäiviä hyvin näyttävästi. Ailalla oli 5.6. syntymäpäivä. Kun hän tuli aamuaterialle, venäläiset lauloivat ja halasivat. Talon puolesta Aila sai viisi vaaleanpunaista superruusua. Venäläisten onnittelukortissa luki kaikkien venäläisten nimet. Onnentoivotus oli kuitenkin vähän väärin kirjoitettu. Kokki leipoi illaksi ison täytekakun. Ailan mielestä oli ihanaa, kun he muistivat häntä. Myös minun syntymäpäivä oli lähtöpäivänä. Venäläisiltä sain myös kortin sekä kakkua, halaukset ja laulun. Ryhmältämme sain kortin, ruusuja ja muuta pientä. Yritin kyllä pitää syntymäpäiväni salassa ja kieltää Ailaa kertomasta siitä, mutta se ei onnistunut.

Tuttavamme ja Ester Tammin hyvä ystävä Tony kävi myös kaksi kertaa meitä tapaamassa. Hän toi Ailalle synttäriruusun. Rukoilimme yhdessä Tonyn vaikeuksien ja muiden asioiden puolesta.

Matkamme onnistui kaikin puolin hyvin. Laihdutus ei vain onnistunut, koska ateriat olivat todella mahtavia ja terveellisiä. Saamiamme terveysohjeita täytyy vain pyrkiä noudattamaan kotioloissa.

 

Kapkaupungin Pöytävuorella.