30. Perhesuhteet

Olin poikamiehenä 49-ikävuoteeni asti. En ollut pystynyt tekemään ratkaisua aikaisemmin. Sitten tuli ns. 50-villitys. Se tapahtui seuraavasti. Olin Kallioniemen Maranatha-leirillä. Meitä oli majoittuneena kuusi henkilöä pieneen mökkiin. Eräänä aamuna koko kämppä rukoili puolestani, että löytäisin vaimon. Samana päivänä alkoi sitten tapahtua. Päiväruokailussa menin erääseen pitkään pöytään ja tuleva vaimoni Siv istui samassa pöydässä. Pöydässä syntyi vilkas keskustelu ruokailijoiden kesken. Ruokailun jälkeen jäin keskustelemaan Sivin kanssa ulkona ja päätimme lähteä kävelemään korkealle Multamäelle. Siitä se sitten alkoi ja nopeasti. Muutaman kuukauden kuluttua olimme naimisissa.

Vaimollani on edellisestä avioliitosta tytär. Yritimme vielä saada omia lapsia, koska vaimoni oli kymmenen vuotta nuorempi, mutta ikä oli ilmeisesti esteenä eikä ottolapsia ollut mahdollista saada tässä iässä. Vaimoni tyttärellä on tällä hetkellä kaksi lasta: yksitoistavuotias tyttö ja nelivuotias poika. Vaimoni edellinen mies on jo kuollut, joten olen lapsille jonkinlainen ukki tai ukkipuoli. Onhan se hienoa ja mukavaa lapsettomana kokea vielä tässä iässä lasten läheisyyttä ja rukoilla heidän puolestaan. He ovatkin jokapäiväinen rukouskohteeni samoin kuin koko perheeni.