11. Jumalan armossa ja voimassa

0605068

Jumalan lain velvoittavuus

Jumalalle uskollisten tehtävä lopun lähestyessä on varoittaa maailmaa siitä suuresta luopumuksesta, jota kohti kristikunta on nopeasti menossa. Sen vuoksi he joutuvat korostamaan Jumalan käskyjen pitämisen välttämättömyyttä.

Tälle julistukselle on niin vankat raamatulliset perusteitten hän osoittaa esimerkein, miten syvälle luotaavia nämä käskyt ovat, että tuntuu käsittämättömältä, että yleensä Raamattua lukevat ihmiset voivat päätyä tämän julistuksen vastaisiin ratkaisuihin elämässään. Jeesus korosti vuorisaarnassaan voimakkaasti Jumalan käskyjen ehdotonta velvoittavuutta. ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut (Matt.5:17,18). Sitten hän osoittaa esimerkein, miten syvälle luotaavia nämä käskyt ovat: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; – Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa” (Matt.5:21,22,27,28). Tällä Jeesus tahtoo osoittaa, että kymmenen käskyn noudattaminen ei tarkoita vain sitä, että ulkonaisesti, muodollisesti pyrkii niitä noudattamaan. Se edellyttää koko elämän asenteiden muutosta, kaikkein salaisimpien ajatusten ja vaikuttimien puhdistamista Jumalan mielen mukaisiksi. Ilman sitä ihminen on jatkuvasti Jumalan silmissä lain rikkoja.

Kun syntejään katuva ihminen murtunein mielin etsii anteeksiantamusta Kristuksen sovitustyöhön vedoten, hän täten tunnustaa Jumalan lain velvoittavuuden. Ellei laki velvoittaisi, ei olisi rikkomustakaan, josta tarvittaisiin anteeksiantamusta. Jokainen, joka todella uskoo Kristukseen, vapahtajanaan, syntiensä sovittajana, tunnustaa olevansa velvollinen noudattamaan Jumalan lakia. Paavali sanoo tämän näin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room.3:31). Ihminen, joka ei pyri toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässään, ei ole todella katunut syntejään eikä myöskään kokenut todellista anteeksiantamusta. Hänen ”uskonsa” on petollista luulottelua. Jeesus ilmaisee vuorisaarnassaan tämän asian näin: ” Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (Matt.7:21).

Vasta pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaan opettaa syntejään katuvan ihmisen todella tuntemaan Jumalaa. Jeesus sanoi: ” Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Joh.7:17). Ja Johannes kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään: ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. (1Joh.2:3,4). Mitä syvemmin opimme tuntemaan Jumalaa, hänen hyvyyttään ja luonteensa kauneutta, sitä syvemmin rakastamme häntä ja sitä syvemmin haluamme tulla hänen kaltaisekseen luonteeltamme, haluamme toteuttaa hänen tahtoaan elämässämme. ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1Joh.5:3). Tällainen ihminen murehtii syvästi erheitään ja heikkoa kristillistä vaellustaan – ei tuomion pelosta vaan koska hän rakastaa jumalaa ja sellaisen elämän kauneutta, jonka periaatteet on esitetty kymmenen käskyn laissa.

Jumalan armo ja voima uskovan apuna

Vaikka kolmen enkelin sanoman julistajat tuntevat kutsumustehtävänsä korostaa Jumalan lain arvovaltaa ja sen merkittävyyttä jokaisen ihmisen kohdalla, tämä ei merkitse sitä, että he ajattelisivat ihmisen teoillaan ansaitsevan iankaikkisen elämän. Päinvastoin totesimme edellä kolmen enkelin sanoman olevan iankaikkinen evankeliumi, ilosanoma Kristuksen äärettömästä uhrista ja siitä, että syntejään katuva ihminen saa iankaikkisen elämän vain turvautumalla uskossa siihen armoon, joka hänelle on tarjolla Kristuksen sovitustyön perusteella: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (Room.3:28).

Ei kukaan, joka elää lähellä Jumalaa, voi ajatella omilla teoillaan, omalla hyvyydellään ansaitsevansa pääsyä Jumalan valtakuntaan. Aikaisemmin tehtyjen syntien paljous jo tekee tällaisen ajatuksen mahdottomaksi. Ja sille ihmiselle, joka elää lähellä Jumalaa, Pyhä Henki kirkastaa Jumalan pyhyyden, hänen luonteensa puhtauden ja kauneuden, hänen rakkautensa syvyyden niin mittaamattoman suurena ja korkeana, että tällaisesta ihmisestä karisee pois kaikki kuvitelmat omasta erinomaisuudestaan. Yhä syvemmin hän turvautuu pelastuksensa ainoana perustuksena Jumalan armoon ja hyvyyteen, joka ansaitsemattomana on kohdannut häntä Jeesuksessa Kristuksessa. Ja yhä syvemmin hän janoaa ja rukoilee omaan elämäänsä samaa elämän puhtautta, samaa itsensä kieltävää rakkauden henkeä, joka ilmeni Jeesuksen elämässä. Mutta sellaisena hän on myös väkevä Jumalassa.

Varoitus vääristä profeetoista

Jumala päättää siis työnsä täällä maailmassa suuressa Hengen voimassa. Sielunvihollinen tietää tämän, ja sen vuoksi hän koettaa synnyttää väärää herätystä, joka muistuttaa oikeata, johtaakseen ihmissieluja harhaan. Sen vuoksi jokaisen on syytä olla varovainen ja ottaa tarkoin vaarin siitä, mitä Raamattu opettaa oikeasta herätyksestä.

Jeesus esitti yhdeksi maailman lopun merkiksi väärien profeettojen esiintymisen: ” Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24). Vuorisaarnassa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” (Matt.7:15). ” Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt.7:20–23). Jeesus ei tunnusta kristillisyyttä, jossa vedotaan Herraan Kristukseen, mutta ei tehdä Jumalan tahtoa. Jeesus ei tunne profeettoja, jotka korostavat herraa Jeesusta Kristusta, tekevät hänen nimessään suuria ihmeitä, ennustavat, vapauttavat riivaajien vallasta, parantavat sairaita, puhuvat kielillä ja tekevät monta voimallista tekoa, mutta väheksyvät Jumalan lakia.

Näin Jeesus esittää yksinkertaisen ja selvän tavan oikean ja väärän profeetan erottamiseksi: suhtautumisen Jumalan lakiin, kymmeneen käskyyn. Ihmeet eivät ole varma oikean profeetan tuntomerkki, eikä edes ”Herra, Herra” sanominen. ”Pysykää laissa ja todistuksissa. Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes.8:20). Oikean profeetan opetus on kaikessa sopusoinnussa Raamatun ja Jumalan lain kanssa. Ellei näin ole, niin seurauksena on joutuminen pimeyteen.