13. Sokeri, ystävä vai vihollinen?

Vielä 1800 luvun alussa sokeri oli kallis apteekkitavara. Kun sen tuotanto kehittyi ja hinta halpeni, siitä tuli yhä laajenevan kansanosan suosoma nautintoaine. 1900 luvun alkupuolella alkanut sokerin massatuotanto teki siitä ravintoaineen, jonka kanssa joudumme tekemisiin päivittäin.

Jo aivan lapsesta lähtien meidät totutetaan sokerin käyttöön. Lapselle annetaan makeinen, jos hän on kiltti. Ja siitähän se alkaa. Lapsena opitut tavat seuraavat ihmistä koko elämän ajan. Lapsena opittua makean nälkää on vaikea sammuttaa. Kun tuttia seuraa makeinen, tavallisesti sitä imeskellään elämän loppuun asti.

Sokeria on tarjolla aina ja kaikkialla. Makeutamme sillä ruokamme ja juomamme. Käytämme sitä säilömiseen ja sirottelemme sitä puuron tai aamiaishiutaleiden päälle.

Käytämme uskomattomia määriä sokeria jälkiruuissa, jäätelössä, juomissa, leivonnaisissa, suklaassa, makeisissa, jne.

Vuosisatamme alusta lähtien koko maailman sokerituotanto on yli viisinkertaistunut ja Suomi sijoittuu sokerin käytössä Euroopan kärkitiloille, Islannin johtaessa tilastoa.

Kulutamme Suomessa Sokeria henkilöä kohden noin 40 kiloa vuodessa. Se merkitsee sitä, että keskivertosuomalainen syö päivässä suunnilleen kahvikupillisen sokeria.

Kuten tunnettua sokeri on puhdasta hiilihydraattia, joka ei sisällä laisinkaan vitamiineja, kivennäisaineita ja muita ravinteita.

Kemiallisen koostumuksen perusteella hiilihydraatit jaetaan kahteen ryhmään, yksinkertaisiin ja yhdistettyihin hiilihydraatteihin. Yksinkertaisia hiilihydraatteja, eli perussokereja ovat esim. galaktoosi, hedelmäsokeri ja rypälesokeri.

Yhdistettyjä hiilihydraatteja ovat sellaiset sokerit, jotka ovat muodostuneet kahdesta tai useammasta perussokerimolekyylistä. Näitä ovat esim. juuri sokeri, mallassokeri, maitosokeri sekä tärkkelys.

Kun syömme tavallista sokeria, se hajoaa jo vatsassa ja ohutsuolen yläosassa hedelmä- ja rypälesokeriksi, jotka erittäin nopeasti imeytyvät vereen. Raju sokeripitoisuuden nousu veressä kiihdyttää haimarauhasen insuliinin tuotantoa, koska insuliini-hormoni pitää huolen veren sokerin tasapainosta.

Jatkuvat äkillisen veren sokeripitoisuudenvaihtelut, jotka johtuvat runsaasta sokerin käytöstä, luonnollisesti rasittavat haimaa ja sen kyky tuottaa insuliinia häiriintyy, mikä on haitallista.

Suoraan luonnontuotteista satujen hiilihydraattien, kuten esim. tärkkelyksen, nauttimisessa ei tätä vaaraa esiinny, koska sen hajoamistuotteena rypälesokeri valmistuu verrattain hitaasti ja imeytyy pienempinä annoksina vereen.

Mutta jatkamme vielä hetkisen sokerista. Ehkä yleisimmin tunnettu sokerin monista haittavaikutuksista on hammasmätä, jonka esiintymistiheys on suoraan verrannollinen väestön käyttämään sokerin määrään.

Kiintoisia ovat eri tutkijoiden toisen maailmansodan aikana tekemät havainnot. Kun esim. Norjassa sodan aikana ei saatu sokeria kuin noin puolet tavallisesta määrästä, laski alle 7-vuotiaiden lasten hammasmätätapaukset peräti 90 prosenttia.

Jo kauan on ollut tunnettua, että suuontelossa sokerista bakteerien vaikutuksesta muodostuu maitohappoa, joka vaurioittaa hampaita. Mutta maitohappo ei ole ainoa hammasmädän aiheuttaja. On todettu, että sokeri kuluttaa runsaasti kalkkia ja häiritsee koko elimistön kalkkitasapainoa. Koska kalkki on tärkeä luuston rakennusaine, sen vajaus näkyy myös hampaissa.

Virheellinen, sokeripitoinen ravinto ilmenee hammasluun kivennäispitoisuuden vähenemisenä. Tämä tapahtuu siten, että hammasluun laajentuneiden pienien kanavien sisään kasvaa hiussuonia ja veri kuljettaa hammasluun kivennäisaineita ruumiin muihin osaiin, jotka kärsivät kivennäisaineiden puutetta. Tuloksena on hampaiden vaurioituminen.

Hammasmätä on todellinen kansansairaus. 1 000 koululaisesta vain parilla, kolmella on terveet hampaat. Ruotsissa on kutsuntatarkastuksissa todettu, että vain yhdellä alokkaalla 1 000:sta on täysin terveet hampaat.

Taistelussa hammasmätää vastaan on juomaveden fluorauksella, sekä fluoripitoisilla hammastahnoilla ja fluoritableteilla saatu myönteisiä tuloksia, mutta lisääntyvä sokerin kulutus mitätöi saavutukset. Me olemme 100 % sokerin uhreja.

Mutta sokeria ei ole todettu vain kalkin ryövääjäksi ja hammasmädän aiheuttajaksi. On havaittu, että sokeri kuluttaa myös B-ryhmän vitamiineja. Runsaasti sokeria käyttävän elimistö kärsii jatkuvaa B-vitamiinin puutetta, joka aiheuttaa häiriöitä hermostossa ja aivoissa ja elimistön proteiinitasapainossa.

Amerikkalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että runsas sokerin käyttö heikentää valkoisten verisolujen kykyä torjua elimistöön tunkeutuvia mikrobeja. Tämä merkitsee sitä, että sokeri alentaa elimistön vastustuskykyä erilaisia tartuntatauteja vastaan.

Englantilainen tutkija puolestaan toteaa sokerin muiden tekijöiden ohella erääksi sydän- ja verisuonitautien aiheuttajaksi. On todettu, että sydäninfarktiin sairastuneet yleensä syövät paljon enemmän sokeria, kuin terveet.

Yleensä on tunnettua, että runsas sokerin käyttö aiheuttaa rasvatautia, eli liikalihavuutta, joka puolestaan lisää alttiutta muille sairauksille.

Näyttää siltä, että me olemme jo maksaneet ja ilmeisesti tulemme edelleenkin maksamaan varsin kalliin laskun makeannälästämme. Mutta on selvää, että meidän ei tarvitse kiihkoilla ja kokonaan luopua sokerin käytöstä taloudessamme.

Mutta vähentää sokerin syöntiä pitäisi, monien kohdalla tuntuvastikin. Terveytemme parantuisi. Meidän tulisi etsiä itsellemme sopivia vaihtoehtoja, jotka auttaisivat sokerin kulutuksen rajoittamisessa. Esim. hedelmä makean jälkiruuan asemasta, jne…

Tutkittuaan sokerin vaikutusta ihmisen elimistöön, päätyi prof. H.D. Cremer seuraavaan näkemykseen: ”Sokerin ja fariinisokerin käyttö on puolustettavissa vain silloin, kun ihmisen suojaravintoaineiden tarve on täytetty muilla ravintoaineilla.”

Tämä on hyvin sanottu. Siihen sisältyy ravintomme tasapainottamisen periaate. Sen monet sokerinsyöjät ovat unohtaneet ja kärsivät yksipuolisuuden seurauksista.

San.25:16 ”Jos hunajata löydät, syö kohtuudella…” Ihmiskunta on löytänyt sellaisen makean lähteen, jota sanalaskujen kirjoittajan aikana ei voitu edes kuvitella. Pitäisi olla viisautta käyttää sitä.

"Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi." (Sananl. 25:16).

Uusimmat kommentit

10.02 | 04:36

Mukava pieni tarina autoista.

Jaa tämä sivu