5. Antikristuksen opit paljastetaan

0610208

Danielin kirjan kahdeksas ja yhdeksäs luku selvittävät milloin paavinvallan maahan heittämien raamatun totuuksien tallaaminen lakkaa ja milloin paavinvallan kristikuntaan tuomat väärät opit paljastetaan. Johdantona tälle määrittämiselle esitetään kahdeksannessa luvussa jälleen entuudestaan tuttuja asioita, niin että lukija voi olla selvillä asioiden kulusta.

Samana vuonna kun Daniel sai kahdeksannen luvun näyn, kukistui Babylonin valtakunta. Näky alkaa sen vuoksi Meedia-Persiasta, jota näyn oinas kuvaa (jakeet 3,4,20). Sen kukistaa kauris, Aleksanteri Suuren Kreikka (jakeet 5-8,21,22). Rooman maailmanvallan noususta ennustetaan jakeissa 9 ja 10. Sen vallanperijän, paavillisen Rooman, teoista ennustetaan 11. jakeesta alkaen. Paavinvalta asettui keskiaikana Kristuksen sijaan mutta todellisuudessa Kristusta vastaan. ”Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan” (jae 11). ”Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan” (jae 25). Tässä esiintyy siis sama, mikä paavinvallasta ennustettiin Dan.7:25. ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan”. Kristus on ”sotajoukon ruhtinas”, ”ruhtinasten ruhtinas” ja ”Korkein”., jota vastaan keskiajan virallinen kirkko nousi.

Vaikka paavius menetti vaikutusvaltansa suuriin kansanjoukkoihin 1700-luvun lopulla Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä 1260-vuotisen valtakautensa päättyessä, tämä ei merkinnyt tämän vallan lopullista kukistumista. Siinä selostuksessa, jonka enkeli antoi Danielille kahdeksannen luvun näkyyn, hän sanoi tästä antikristillisestä vallasta ”Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan” (Dan.8:25). Paavali esittää saman ajatuksen puhuessaan antikristuksesta. Kun hän on selvästi kuvannut tätä valtaa ja sen tuntomerkkejä, hän sanoo sen tuhosta: ”—tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2Tess.2:8). Tämän mukaan antikristillinen valta on olemassa aina siihen asti, kunnes Jeesus Kristus tulee kunniassaan ja kirkkaudessaan tekemään lopun tästä syntisestä maailmasta.

Yksi välimies

Dan.8:11,12 ennustetaan miten paavinvalta asettui Kristusta vastaan: ”ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin” (jae 11). Raamatun mukaan ”yksi on Jumala, yksi on myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus Kristus” (1Tim.2:5). Paavinvalta asetti muita ihmisiä, neitsyt Marian, pappeja ja pyhimyksiä välittäjäksi Kristuksen lisäksi. Tämä johti siihen, että oppi Kristuksesta välittäjänä, Hänen tehtävästään meidän ylimmäisenä Pappinamme taivaallisessa pyhäkössä jäi syrjään. Kuitenkin opetus Kristuksen ylimmäispapillisesta tehtävästä taivaallisessa pyhäkössä on Heprealaiskirjeen pääkohta (Hepr.8:1,2). Pappien ja jopa vainajien asettaminen välittäjäksi, joiden puoleen käännyttiin ensiksi, johti siihen, että Kristukselta ”otettiin pois jokapäiväinen uhri ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin”.

Totuus tallataan maahan

Se sarvi heitti totuuden maahan ja mitä se teki, siinä se menestyi” (jae 12). Lepopäiväkäsky ja Jeesuksen ylimmäispapillinen tehtävä taivaallisessa pyhäkössä esitetään niinä Raamatun totuuksina, jotka heitetään maahan. Paavinvalta todellakin menestyi asettaessaan Raamatun oppien tilalle ihmisoppeja ja pakanallisia tapoja.

2300 vuotta

Dan.8:13 esitetään kysymys miten kauan kestäisi tämä ennustettu Raamatun totuuksien tallaaminen. Vastaus kuuluu: ”Kahtatuhatta kolmea sataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa” (jae 14). Koska Raamatun vertauskuvallisissa ennustuksissa yksi profeetallinen päivä tarkoittaa yhtä kirjaimellista vuotta, tulisi siten kestämään 2300 vuotta, ennen kuin näitä raamatullisia totuuksia julistettaisiin jälleen sellaisina kuin Jeesus Kristus on ne sanassaan antanut. Annettu vastaus ilmaisee, että samaan aikaan pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa eli pyhäkkö puhdistetaan. Tämä pyhäkön oikeuteensa asettaminen ei voi tarkoittaa maallista pyhäkköä, koska Jerusalemin temppeli tuhottiin v. 70 jKr. Jeesus sanoi ennustaessaan Jerusalemin ja sen temppelin hävityksestä: ”Katso teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi” (Matt.23:38). Tämä ennustettu pyhäkön puhdistaminen voi siis tarkoittaa vain taivaallista pyhäkköä, sitä oikeaa majaa, jonka kuva ja varjo maallinen pyhäkkö oli (Hepr.9:23,24).

Gabriel selittää näkyä

Enkeli Gabriel saa tehtäväksi selittää Danielille tämän näyn (jae 6). Ensin enkeli korostaa, että näky ulottuu lopun aikaan asti. Hän selittää, että oinas on Meedia-Persia ja kauris Kreikka eli Jaavan (Jae 20–22). Sitten enkeli kuvaa pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman tekoja (jae 23–25), korostaa 2300 illan ja aamun tärkeyttä ja sanoo sen tarkoittavan kaukaista aikaa (jae 26). Jakeessa 27 kerrotaan, miten Daniel sairastui eikä ymmärtänyt näkyä. Näyssä Danielille oli esitetty, mitä tapahtuisi 2300 illan ja aamun eli 2300 kirjaimellisen vuoden kuluttua, mutta Danielin väsymyksen ja sairauden vuoksi enkeli Gabriel ei voinut selittää Danielille, milloin 2300 vuoden ajanjakso alkaisi. Koska tämän lopun aikaan ulottuvan Raamatun pisimmän aikaennustuksen ajankohta jäi selittämättä, on luonnollista, että Daniel ei ymmärtänyt näkyä.

Seuraavassa luvussa kerrotaan, miten sama enkeli Gabriel tuli jatkamaan näyn selitystä. Ensin kerrotaan, miten Daniel rukoili omien ja kansansa syntien puolesta tunnustaen ne nöyrästi (Dan.9:1–20). Kun Daniel vielä oli rukouksessa, tuli Gabriel, jonka Daniel oli nähnyt edellisessä näyssä (jae 21). Hän sanoi: ”Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen” (jae 22). Nyt oli koittanut aika, jolloin Danielia neuvottaisiin ymmärtämään se näky, jota hän ei edellisen luvun mukaan vielä ymmärtänyt. Gabriel jatkoi: ”Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky” (jae 23). Nyt Gabriel tulisi selittämään, milloin 2300 vuoden ajanjakso alkaisi ja mitä sen aikana tapahtuisi.

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi” (jae 24). Seitsemänkymmentä viikkoa on 490 päivää eli 490 kirjaimellista vuotta. Sana ”säädetty” (ghathak) merkitsee alkutekstin mukaan ”leikattu”. Mistä 490 vuotta on leikattu? Luonnollisesti se on leikattu 2300 vuoden ajanjaksosta. Siitä 490 vuotta oli Israelin etsikkoaikaa.

Ennustus Messiaasta

Jakeessa 24 ennustetaan tänä aikana tulevasta Messiaasta ja hänen tehtävästään. . ”Silloin luopumus päättyy” Kristus tekee uuden liiton niiden kanssa, jotka ottavat hänet vastaan ja silloin heidän luopumuksensa päättyy. ”Synti sinetillä lukitaan”. Vain Kristus voi lukita synnit sinetillä niin, että ne eivät voi syyttää ketään, joka turvaa Kristuksen sovitukseen. ”Pahat teot sovitetaan”. Vain Kristuksen uhri ristillä "voi sovittaa meidän pahat tekomme. ”Iankaikkinen vanhurskaus tuodaan”. Vain Kristus on iankaikkinen kuten Jumala. Vain Kristuksen täydellinen vanhurskaus voi päättää meidän luopumuksemme ja antaa meille vanhurskauden. ”Kaikkein pyhin voidellaan”. Jeesuksen aloittaessa taivaallisessa pyhäkössä välittäjän tehtävänsä pyhäkkö voidellaan tehtäväänsä.

70 vuosiviikon tapahtumat

Jakeessa 25 esitetään milloin 70 vuosiviikon eli 490 vuoden aika ja samalla myös 2300 vuoden aika, josta 490 vuotta on leikattu, tulisi alkamaan. ”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja”. Raamatun mukaan ”seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentäyhdeksän vuotta” (3Moos.28:8), joten yksi vuosiviikko on seitsemän kirjaimellista vuotta. Jerusalemin jälleenrakennetaan todella keskellä vaikeita aikoja. Tämä ennustus toteutui täysin.

”Voideltuun ruhtinaaseen asti on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa”, siis yhteensä kuusikymmentäyhdeksän vuosiviikkoa eli 483 vuotta. Kun syksyyn 457 eKr. lisätään 483 vuotta, tullaan syksyyn 27 jKr., jolloin ruhtinas eli Kristus voidellaan. Syksyllä 27 jKr. Jeesus kastettiin ja voideltiin Pyhällä Hengellä julkista tehtäväänsä varten (Mark.1:9–11). Apostoli Pietari sanoi: ”Jumala Pyhällä hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen” (Ap.t.10:38). Jeesus itse todisti: ”herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille” (Luuk.4:18).

Jakeen 26 mukaan 62 vuosiviikon mentyä voideltu eli Kristus tuhottiin. Hylkäämällä Messiaan Israelin kansa sinetöi kohtalonsa. Jerusalem ja sen temppeli oli tuomittu hävitykseen, mutta hyökkääjä itse (Rooma) sai loppunsa kansainvaelluksen tulvassa. Jakeessa 27 ennustettiin lähemmin, mitä tapahtui tämän viimeisen vuosiviikon aikana. Suomalainen raamatunkäännös on tässä kohdin vähän harhaanjohtava. Hepreankielen sana chasi tarkoittaa paitsi sanaa ”puoli” myös sanaa ”keski”. Kysymyksessä on puoliväli eli keskikohta. Lause ”ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” on siten ymmärrettävä näin: Vuosiviikon puolivälissä – tai keskellä vuosiviikkoa – hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Jeesuksen julkinen toiminta kesti vain 3 ½ vuotta. Hän aloitti julkisen toimintansa syksyllä 27, ja 3 ½ vuotta myöhemmin keväällä 31 pääsiäisjuhlan aikaan hänet ristiinnaulittiin. Tällöin hän antoi suuren uhrinsa ihmisen syntien sovittamiseksi. Se merkitsi samalla juutalaisen jumalanpalvelusjärjestelmään kuuluvien vertauskuvallisten uhrien merkityksen lakkaamista, koska niiden tarkoitus oli ollut kiinnittää huomio Jumalan suureen uhrikaritsaan, joka todellisessa uhrissa antaisi elämänsä heidän edestään. Ristillä varjo kohtasi todellisuuden. Jeesus kuoli ristillä täsmällisesti ennustettuna aikana.

Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa päättyi syksyllä 34 jKr. Silloin Stefanus kivitettiin ja kristittyjen vaino Jerusalemissa alkoi. Juutalaiset kansakuntana sanoutuivat lopullisesti irti Kristuksesta, luvatusta Messiaasta. Evankeliumia oli tähän asti julistettu varsinaisesti vain juutalaisille. Työ oli Jeesuksen käskystä aloitettu Israelin kadonneiden lampaiden tykönä (Matt.10:6). Nyt oli aika kääntyä pakanoiden puoleen /Ap.t.13:46).

2300 vuoden päättyminen

Danielia puhutteleva enkeli antoi ymmärtää, että 70 vuosiviikon täyttymys historiassa on niin vankasti historiallisilla tosiasioilla osoitettavissa, että sen avulla ”näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan” (Dan.9:24). Toisin sanoen 2300-vuotisen ajanjakson lähtökohtana oleva vuosi 457 eKr. on mitä luotettavin.

Kun 2300 vuodesta vähennetään 70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta, jää jäljelle 1810 vuotta. Kun tämä 1810 vuotta lasketaan 70 vuosiviikon päättymisajankohdasta eli syksystä 457 eKr. eteenpäin tullaan syksyyn 1844. Tällöin 2300-vuotinen ajanjakso päättyi. Tämä päättymisajankohta on yhtä varma ja luotettava kuin sen alkamisajankohtakin eli vuosi 457 eKr., jonka varmuuden 70 vuosiviikkoa käsittävä ajanjakso sinetöi.

Keskeisin tapahtuma 70 vuosiviikon aikana, keskellä viimeistä vuosiviikkoa oli Jeesuksen kuolema ristillä pääsiäisenä 31 jKr. Jeesuksen suuri uhri meidän puolestamme on luotettavin sinetti, joka vahvistaa ehdottomalla varmuudella 2300 vuoden alkamisen (457 jKr.) ja päättymisen (1844 jKr.).

Pyhäkön puhdistaminen

Mitä tarkoittaa pyhäkön asettaminen jälleen oikeuteensa eli pyhäkön puhdistaminen. Maallinen pyhäkköpalvelu oli kuva ja varjo siitä, mitä Kristus tulisi tekemään uhratessaan itsensä ja toimiessaan ylimmäisenä pappina taivaallisessa pyhäkössä. Maallisessa pyhäkössä pappi uhrasi joka päivä etumaisessa majassa eli pyhässä. Toiseen majaan eli kaikkein pyhimpään ainoastaan ylipappi meni kerran vuodessa suurena sovituspäivänä (Hepr.9:1-7).

Suuresta sovituspäivästä kerrotaan 3Moos.16. Silloin pyhäkkö asetettiin oikeuteensa eli puhdistettiin Israelin kansan synneistä ja saastaisuudesta (3Moos.16:16,19,30,34). Kansan tahattomat synnit ja ne synnit, joita oli pyydetty anteeksi ja kaduttu, poistettiin kaikkein pyhimmästä. Suuri sovituspäivä oli vakava katumuksen, parannuksen teon ja paaston päivä. Juutalaisessa sanakirjassa sanotaan suuresta sovituspäivästä seuraavaa: ”Tämä on tuomion päivä, sillä Hänen palvelijansa eivät ole puhtaita Jumalan edessä… Uudenvuoden päivänä kirjoitetaan tuomio, sovintopäivänä vahvistetaan, kuka saa elää ja kenen tulee kuolla” (Jewish Encyclopedia, II, s. 286).

Heprealaiskirjeessä sanotaan suuresta sovituspäivästä näin: ”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaalliset kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä” (Hepr.9:22,23).

Raamatun mukaan ”ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hepr.9:27). Jeesuksen tullessa pelastettujen kohtalo on ratkaistu. Taivaallisessa oikeudenkäynnissä vapauttava tuomio on jo julistettu. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole evankeliumille kuuliaiset?” (1Piet.4:17). Jumala on säätänyt ajan, jolloin Jumalan kansan tuomio alkaa, jolloin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan hänen kansansa synneistä. Tämä viimeinen vaihe Jeesuksen välittäjäntehtävässä, hänen ylimmäispapillisessa tehtävässään taivaallisessa pyhäkössä, alkoi v. 1844, jolloin toteutui ennustus ”kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa” (Dan.8:14). Ketkä ovat Jumalan huonetta, josta tuomio alkaa? Ne, joiden nimet ovat elämän kirjassa (Luuk.10:20; Fil.4:3; Ilm.3:5). Vain ne pelastuvat, joiden nimi on Karitsan elämän kirjassa (Ilm.21:27). Jokaisen nimi, joka kerran on ottanut Jumalan armokutsun vastaan, kirjoitetaan elämän kirjaan, mutta nimi voidaan myös pyyhkiä sieltä pois (2 Moos.32:3). Kaikki meidän tekomme kirjoitetaan taivaalliseen muistokirjaan. Kaikki teot ja kaikki turhat sanatkin tulevat kerran tuomiolle (Saarn.12:13,14; Matt.12:36). Tahallisia syntejä, joita ei pyydetä anteeksi, joita ei kaduta ja joista ei edes pyritä tekemään parannusta, ei soviteta eikä pyyhitä pois. ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä” (Hepr.10:26).

Paavinvaltaa koskevaa ennustusta seurasi Danielin kirjassa profetia taivaallisesta oikeudenkäynnistä. ”Sitten oikeus istuu tuomiolle” (dan.7:26). Paavikunnanvaltakaudesta ennustettiin Dan.7:8, ja seuraavissa jakeissa kuvailtiin taivaallista oikeudenkäyntiä. Siinä Jumala oli tuomarina (jae 9), enkelit oikeudenpalvelijoina (jae 10), ja Jeesus Kristus meidän puolustajanamme (jae 13). ”Oikeus istui tuomiolle ja kirjat avattiin” (jae 10).

Tässä oikeudenkäynnissä Jeesus vetoaa suureen uhriinsa meidän puolestamme. Hän esittää, että kaikkien uskossa Jeesukseen turvautuneiden synnit pyyhittäisiin lopullisesti pois muistokirjasta, niin kuin he eivät olisi koskaan syntiä tehneetkään.

Me elämme nyt tätä vakavaa aikaa. Nyt kun vielä on armon aika, pelastuksen päivä, tulisi jokaisen nöyrtyä Jumalan edessä, katua syntejään, pyytää niitä anteeksi ja anoa Jeesukselta voimaa synnin voittamiseen. Jeesus on taivaallisessa oikeudenkäynnissä jokaisen sellaisen puolustaja, joka syntejään katuen turvautuu hänen armoonsa ja janoaa uutta parempaa elämää. Omassa voimassamme me emme voi mitään. Jeesus on halukas ottamaan meidät vastaan sellaisina kuin me olemme. Jeesus ei koskaan hylkää ketään, joka tulee hänen luoksensa. Vain meidän oma valintamme voi erottaa meidät hänestä.