Danielin kirjan 3. luku

 Kolme miestä tulisessa uunissa

Kolmannen luvun tapahtumat sijoittuvat ilmeisesti vuosille 594–593 eKr. Historian tutkijoiden mukaan Nebukadnessar oli vuonna 595 eKr. joutunut kukistamaan verisesti häntä vastaan nousseiden ylimysten kapinan. Tämän jälkeen kuningas aivan ilmeisesti tunsi tarvetta kurinpalautukseen ja oman mahtinsa kirkastamiseen. Hän päätti asettaa valtakuntansa mahtimiehet tilanteeseen, jossa heidän oli osoitettava häntä kohtaan ehdotonta kuuliaisuutta.

Dan. 3:1. Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan. Sen korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää. Hän pystytti sen Duran tasangolle Babylonin maakuntaan.

Kuningas Nebudkadnessar oli nähnyt unessa edellisessä luvussa kerrotun kuvapatsaan ja se oli vaikuttanut syvästi hänen mieleensä. Hän halusi pönkittää asemaansa, jotta Danielin kertoma unen selitys patsaalle ei toteutuisi, koska hän oli itserakas ja vallanhimoinen kuningas. Hän rakennutti kokonaan kultaisen patsaan, jota kaikkien oli kumarrettava. Patsaan korkeus metreissä on kolmekymmentä metriä ja leveys kolme metriä. Mitat vaikuttavat suhteettomilta, joten korkeuteen on ilmeisesti laskettu mukaan patsaan korkea alusta.

Dan. 3:2–6. 2. Ja kuningas Nebukadnessar käski kutsua satraapit, käskynhaltijat ja maaherrat, neuvonantajat, rahavarainhoitajat, tuomarit ja poliisipäälliköt ja kaikki maakuntien kDorkeat virkamiehet patsaan vihkimisjuhlaan. 3. Niin tulivat satraapit, käskynhaltijat ja maaherrat, neuvonantajat, rahavarainhoitajat, tuomarit, poliisipäälliköt ja kaikki maakuntien korkeat virkamiehet kuningas Nebukadnessarin pystyttämän patsaan vihkimisjuhlaan, ja he asettuivat patsaan eteen. 4. Kuuluttaja julisti kaikuvalla äänellä: "Kuulkaa, kaikki kansat, kansakunnat ja kielet, mitä teille sanotaan! 5. Heti kun te kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, teidän tulee heittäytyä maahan ja kumartaa tätä kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. 6. Se, joka ei heittäydy maahan ja kumarra, heitetään heti tuliseen uuniin."

Antiikin kuninkaan käsky oli yhtä kuin Jumalan käsky. Tällä perusteella kuningas vaati alaisiltaan täydellistä kuuliaisuutta ja kunnioitusta. Sen laiminlyönnistä oli seurauksena kuolema. Kutsu lähetettiin kaikille kuninkaan virkamiehille hänen laajassa valtakunnassaan kokoontua patsaan vihkimisjuhlaan. Nebudkanessar uskoi tämän kuvapatsaan kumartamisen olevan jumalanpalvelusta hänen toteuttamallaan tavalla. Sen tarkoituksena oli kertoa, että kuninkaan valta oli kaikkien muiden jumalien yläpuolella.

Dan. 3:7-11. 7. Kuullessaan torven, huilun, sitran, harpun, luutun ja koko juhlamusiikin soivan kaikki, mitä kansaa ja kansakuntaa he olivatkin, heittäytyivät oitis maahan ja kumarsivat kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. 8. Silloin astui esiin muutamia kaldealaisia miehiä, jotka alkoivat syyttää juutalaisia. 9. He puhuttelivat kuningas Nebukadnessaria ja sanoivat: "Ikuisesti eläköön kuningas! 10. Sinä, kuningas, olet antanut määräyksen, että jokaisen, joka kuulee torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, tulee heittäytyä maahan ja kumartaa kultaista patsasta 11. ja että se, joka ei heittäydy maahan ja kumarra, heitetään tuliseen uuniin.

Vallanhimo ja kateus ovat pahuuden perustekijöitä. Jo taivaassa syttyi kapina ja sota tästä syystä Lusiferin toimesta ja sitä on jatkunut maailmassa kautta historian sekä suuressa että pienessä mittakaavassa. Tämä sama vallanhimo ja kateus oli myös kaldealaisten miesten synti. He olivat katkeria siitä, että nämä juutalaiset miehet olivat saaneet kuninkaalta valtakunnan tärkeimmät virat, jotka olisivat heidän mielestään kuuluneet kaldealaisille. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, että oman maan miehet olisivat ensi sijassa etusijalla virkoja annettaessa, mutta he eivät ymmärtäneet, että näiden juutalaisten valta oli jumalallinen toimenpide. Viisaat muistivat Nebukadnessarin unen kuvapatsaasta ja sen kultaisesta päästä ja käyttivät nyt hyväkseen hänen vallanhimoaan ja toteuttivat viekkaan suunnitelmansa.

Dan. 3:12-14. 12. On juutalaisia miehiä, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, jotka olet pannut hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa. He eivät ole piitanneet sinun määräyksestäsi, kuningas. He eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumarra kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt." 13. Silloin Nebukadnessar raivoisan vihan vallassa käski noutaa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon. Kun miehet tuotiin kuninkaan eteen, 14. Nebukadnessar puhutteli heitä ja sanoi: "Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt?

Kun esim. minkä tahansa esimiehen käskyä ei totella, hän ryhtyy toimenpiteisiin asiansa ja valtansa toteuttamiseksi.Näin tapahtui Nebukadnessarin tapauksessakin. Hän tunsi arvovaltansa loukatuksi ja koetti uhkauksin saada heidät tekemään samoin kuin koko muu kansakin.  Hän kyllä tunsi entisten kokemuksien kautta, että juutalaiset palvelivat jumalien Jumalaa, mutta hän halusi myös, että he palvelisivat hänen jumalaansa, jota nyt edusti kultainen kuvapatsas. Kun nämä kolme miestä kieltäytyivät kumartamasta kuvapatsasta, hän pelkäsi tästä syntyvän kapinan, jolloin hän menettäisi valtansa kansan silmissä. Siksi hän raivostui heille.

Dan. 3:15. 15. Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan teettämääni patsasta heti kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?"

Nebukadnessar oli jo aikaisemmin saanut kokemuksia heprealaisten Jumalasta tulevaisuuden paljastajana ja piti heitä todellisen Jumalan palvelijoina ja rakasti heitä, mutta siitä huolimatta hän ei antanut periksi. Hän ei kuitenkaan voinut kuninkaana perua käskyään, vaan vielä uudelleen kehotti heitä kumartamaan patsasta kuoleman uhalla uskoen mahdollisesti heidän mielensä muuttumiseen.

Dan. 3:16-18. 16. Sadrak, Mesak ja Abed-Nego sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata. 17. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. 18. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra."

Heprealaiset nuorukaiset olivat uskollisia ja periaatteellisia Jumalan palvelijoita. Heitä ei voitu ostaa eikä myydä. He tunsivat Jumalan ja olivat päättäneet pysyä hänelle uskollisena kuolamaansa asti. He eivät suostuneet mistään hinnasta osallistumaan epäjumalanpalvelukseen, joka oli vastoin Jumalan käskyä ja joka oli erittäin vakava synti Raamatun esimerkkien pohjalta. Maailma tarvitsee nykyaikanakin sellaisia miehiä ja naisia, jotka pysyvät raamatullisissa periaatteissa myös kuoleman uhatessa.

Dan. 3;19-23. 19. Silloin Nebukadnessar tuli täyteen vihaa Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa kohtaan, ja hänen kasvonsa vääristyivät. Hän käski heti kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti, 20. ja hän käski muutamien vahvojen sotilaittensa sitoa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon ja heittää heidät uuniin. Niin nämä miehet sidottiin ja heitettiin uuniin täysissä vaatteissaan, takki ja housut yllä ja päähine päässä. 22. Koska uunia oli kuninkaan ankaran käskyn mukaan kovin kuumennettu, tulen lieska surmasi ne miehet, jotka veivät Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon uunin suulle. 23. Ja nämä kolme miestä, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, putosivat sidottuina tuliseen pätsiin. 

Tuli oli kaldealaisille erityinen palvonnan kohde. Siksi uuni oli silloin suurten rikollisten rangaistuksen paikka ja tässä tapauksessa käsittämättömän kuuma. Kuningas katseli tätä tapahtumaa valtaistuimeltaan ja odotti näiden kolmen miehen tuhoutuvan hetkessä samoin kuin heidät sinne heittäneet miehet.

Dan. 3:25. . 24. Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: "Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?" "Varmasti, kuningas!" hovimiehet vastasivat kuninkaalle.25. Hän sanoi: "Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta."

Kuninkaan voitonriemuiset tunteet vaihtuivat äkkiä. Hän näki miehet täysissä ruumiinvoimissa tulen keskellä.  Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, ja siksi hän halusi näyttää voimansa kaldealaisille, jotta he uskoisivat todelliseen Jumalaan. Nebukadnessar tiesi kuka oli neljäs mies uunissa. Heprealaiset pakkosiirtolaiset olivat elämällään ja luonteellaan ilmaisseet vanhurskauden periaatteet ja kertoneet Kristuksesta ja tulevasta Vapahtajasta ja näin kuningas tunnisti hänet Jumalan Pojaksi. Jeesus Kristus oli heidän kanssaan tulisessa uunissa. Tämä kertomus kertoo Jumalan kaikkivoivasta huolenpidosta tulenkin keskellä.

Dan. 3:26-27. 26. Nebukadnessar meni tulisen uunin suulle ja sanoi: "Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, korkeimman Jumalan palvelijat! Astukaa ulos ja tulkaa tänne!" Silloin Sadrak, Mesak ja Abed-Nego astuivat ulos tulen keskeltä. 27. Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan hovimiehet kerääntyivät paikalle katsomaan miehiä ja havaitsivat, että tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua.

Nähdessään nämä kolme miestä vahingoittumina, Nebukadnessar tunnusti heidän jumalansa korkeimmaksi Jumalaksi. Hänellä oli kuitenkin käsitys, että oli myös muita jumalia aivan samoin kuin oli kreikkalaisilla Zeus. Jotenkin tuntuu niin ihmeelliseltä ja käsittämättömältä, että siteet olivat palaneet, mutta hiukset ja vaatteet olivat säilyneet vahingoittumattomina. Vain oikea Jumala voi tehdä tällaisen ihmeen hänen uskollisille palvelijoilleen.

Dan. 3:28. 28. Silloin Nebukadnessar sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivätkä välittäneet kuninkaan käskystä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa!

Tämän ihmeen kautta Nebukadnessar tunnusti näin todellisen Jumalan voiman ja sen, että vain todellisen Jumalan palvelijat pääsevät osallisiksi Jumalan käsittämättömästä ja yliluonnollisesta suojeluksesta. Kukaan ei muistanut enää kultaista kuvapatsasta, joka niin komeasti oli pystytetty Nebukadnessarin toimesta. Heille valkeni todellisen Jumalan suuruus näiden kolmen uskollisen Jumalan palvelijan ansiosta.

Dan. 3:29,30. 29. Siksi minä käsken nyt näin: Jokainen - olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa tai kieltä tahansa - joka puhuu loukkaavasti Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa hajotettakoon soraläjäksi. Tällaisesta vaarasta ei mikään muu jumala olisi pystynyt pelastamaan." 30. Ja kuningas antoi Sadrakille, Mesakille ja Abed-Negolle Babylonin maakunnassa entistä suuremman vallan.

Tällaisella puheella Nebukadnessar koetti tiedottaa kaikille maan kansoille vakaumustaan siitä, että heprealaisten Jumalan valtasuuruus ansaitsi kaikkien parhaan palvonnan. Nebukadnessarin kunnioitus ja luottamus nuorukaisia kohtaan sai täyttymyksensä, kun hän asetti heidät suureen valtaan Baabelin maakunnassa.

Dan. 3:31–33. 31. Nebukadnessarin uni suuresta puusta. Kuningas Nebukadnessarin viesti kaikille maailman kansoille, kansakunnille ja kielille: "Kaikkinainen menestys teille! 32. Olen nähnyt hyväksi kertoa ne ennusmerkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle näyttänyt. 33. - Kuinka ihmeelliset ovatkaan hänen merkkinsä, kuinka suuret hänen tekonsa! Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, hänen kuninkuutensa pysyy polvesta polveen.

Tällä tapahtumalla oli varmasti hyvin laajakantoiset seuraukset. Kuninkaalla on hyvin suuri vaikutus kansaan ja kansan hyvinvointiin. Nebukadnessar tunnusti näin silloisen suurimman maailmanvallan kuninkaana koko maailmalle todellisen Jumalan ja hänen voimansa. Hän nöyrtyi Jumalan edessä ja näin tunnusti myös oman valtakuntansa tulevan hävityksen kuvapatsaan unien perusteella ja Jumalan iankaikkisen valtakunnan todellisuuden.

Danielin kolmen toverin kokemuksista Duuraan lakeudella voimme saada tärkeitä opetuksia niistä koettelemuksista, joihin Jumalan uskolliset palvelijat ovat joutuneet historian aikana ja tulevat joutumaan vastaisuudessakin uskonsa takia, kun heitä kateellisina ja uskonnollisen kiihkon vallitessa syytetään milloin mistäkin.

Herra on myös maailman historian loppuaikana auttava voimallisesti niitä, jotka seuraavat sydämensä pohjasta Jumalan sanan totuutta. Ihmisten viha kohdistuu silloin erityisesti niihin, jotka eivät alistu maan lakien alle vaan noudattavat Jumalan käskyjä.

Tämä kuvapatsaan kumartaminen on esikuva siitä pakkovallasta, jota tullaan pedon toimesta toteuttamaan aivan ennen Jeesuksen toista tulemusta, jolloin ihmiset pakotetaan ottamaan pedon merkin kuoleman rangaistuksen uhalla. Peto edustaa silloin juuri maallista valtaa. Tästä maailmanhistorian loppuvaiheessa tapahtuvasta patsaan kumartamisesta kertoo Ilmestyskirjan 13. luku.

Luen jakeet 11 – 16. 11. ”Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. 12. Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. 13. Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. 14. Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin. 15. Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.  16. ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin.

Kun viimeiset vihan maljat alkavat, Jumalan omia tullaan myös uhkaamaan ja toteuttamaan kuolemantuomiolla maailman taholta viimeisten päivien vaikeuksien ja onnettomuuksien johdosta, jos emme kumarra pedon kuvaa. Jeesus on silloin aivan niin kuin muinoin tulisessa pätsissä kansansa turvana. Silloin enkelit ovat jokaisen pelastetun suojelijana. Ps.91:10–11. ”Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet”.

Silloin tarvitaan luottamusta ja rohkeutta pysyä tiukasti Jumalan sanassa. Danielin kolme toveria ovat meille rohkaisevina esimerkkeinä miehistä, jotka eivät alistu maalliseen pakkovaltaan vaan menevät ennemmin kuolemaan kuin häpäisisivät Jumalaa. Me elämme maailmanhistorian loppuvaiheessa Jeesuksen tulon kynnyksellä ja tämä pakkovallan aika saattaa olla jo hyvin lähellä. Herra auttakoon meitä olemaan rohkeita ja luottamaan Jumalan varjelukseen. Jos me olemme elossa, kun Jeesus saapuu, on meidän palkkamme iankaikkinen elämä kuolemaa kokematta. 

Rukoilemme

Kiitos suuri Jumala, että annoit Sadrakille, Meesakille ja Abednegille voimaa kumartaa oikeata Jumalaa, ei kultaista kuvapatsasta. Auta meitäkin tottelemaan sinun käskyjäsi ja asettamaan sinut ensimmäiseksi elämässämme. Kiitos Jeesus, että olet vaikeimmassakin tilanteessamme kanssamme juuri silloin kun meillä on omat tuliset koetuksemme. Kiitos avustasi tänään kaikille vaikeuksissa oleville. Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

  •