Kolmen enkelin sanoma

Jumalan viimeinen armonsanoma

Maailmassa on lukuisia seurakuntia, jotka opettavat Raamattua eri tavalla. Tämän on saanut aikaan paholainen. Jumala haluaa ennen toista tulemustaan palauttaa Raamatun opetukset Kristuksen opin mukaisiksi. Siksi uskon, että Jumala on antanut adventtiliikkeelle julistettavaksi lopun aikana Ilmestyskirjassa olevan kolmen enkelin sanoman (Ilm. 14:6–13), joka valmistaa ihmiskuntaa Jeesuksen toista tulemista varten. Heti tämän sanoman jälkeen kerrotaan Jeesuksen takaisintulosta (Ilm. 14:16).

”Kolme enkeliä. Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet” (Ilm. 14:6, 7).

Uudella enkelillä kuvataan ihmisiä, jotka julistavat uudelleen ikuista ja alkuperäistä evankeliumia. Taivaan laki kuvaa maailmanlaajuista julistusta. Tämä ikuinen evankeliumi on tarkoitettu kaikille maapallon ihmisille. Jumalan pelko ja kunnia ovat hänen käskyjensä pitämistä Jumalan armossa ja voimassa. Jumalan kansan tuomio alkoi taivaassa v. 1844 (Dan. 8:14), kun tätä sanomaa alettiin julistaa eli se on jo alkanut.

Jumalan kumartaminen luojana on lepopäiväkäskyn (sapatin eli lauantain) hyväksymistä ja noudattamista. ”Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen” (2. Moos. 20:8–11).

Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä” (Ilm. 14:8).

Babylon (Baabel = sekoitus) kuvaa Kristuksen opista langenneita seurakuntia. Babylon on johdattanut kaikki kansat omaksumaan vääriä Raamatun oppeja. Niitä oppeja ovat mm.: 1) Kristityn ei tarvitse noudattaa kymmentä käskyä. 2) Opetus sunnuntain pyhyydestä. 3) Opetus Kristuksen salaisesta tulemuksesta. 4) Oppi loppumattomasta piinasta. 5) Oppi sielun kuolemattomuudesta. 6) Epäraamatullinen lapsikaste.

”Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa – ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen”(Ilm. 14:9–11).

Pedon ja sen kuvan kumartaminen ja sen merkin ottaminen otsaansa ja käteensä merkitsee paavinvallan määräämän lepopäivän (sunnuntain) hyväksymistä ja noudattamista maailmanhistorian loppuvaiheessa, kun pedon merkki pakotetaan ottamaan yhteiskunnan toimesta (Ilm. 13:15,16). Kenelläkään ei siis ole vielä pedon merkkiä.

Alkuaan sapatti, Herran päivä oli Jumalan kansan lepopäivä ja sunnuntai pakanoiden pyhäpäivä, auringon päivä. Keisari Konstantinus halusi yhdistää kristittyjä ja pakanoita ja siksi hän määräsi heille yhteisen lepopäivän sunnuntain saadakseen näin paremmin pakanoita kristinuskoon. Tässä hän tietämättään syyllistyi Jumalan lain rikkomiseen. Tämä tapahtui vuonna 321 jKr. Konstantinuksen kuuluisassa sunnuntailaissa, jota sitten toteutettiin asteittain seuraavien kirkolliskokousten toimesta.

Katollinen kirkko tunnustaa sunnuntain omaksi merkikseen: ”Sunnuntai on meidän arvovaltamme merkki. - - Kirkko on Raamatun yläpuolella, ja tämä sapatin vieton muuttaminen on tästä tosiasiasta todisteena” (The Catholic Record 1.9.1923).

Sapatti eli lauantai on Jumalan ja Hänen kansansa välinen merkki: ”Myös sapattini minä annoin heille, jotta se olisi merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että minä, Herra, olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseen. - - Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (Hes. 20:12,20).

”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen” (Ilm. 14:12).

Jumalan kansan ikuiset tuntomerkit ovat olleet aina ja tulevat olemaan ikuisesti voimassa. Ne ovat usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkien käskyjen (Kymmenen käskyä) noudattaminen Jumalan armossa ja voimassa.

”Minä kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: ”Kirjoita: Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” (Ilm. 14:13).

Kolmen enkelin sanoman vastaanottajille luvataan erityinen autuuslupaus eli iankaikkinen elämä. Kirjallisuudestamme löytyy tarkempi tulkinta kolmen enkelin sanomalle. Seitsemännen päivän adventtiseurakunta on ainoana maailmassa omaksunut tämän yllä kerrotun kolmen enkelin sanoman, ikuisen evankeliumin, julistamisen sydämen asiaksi. Sitä julistetaan tällä hetkellä yli 200 maassa.

Profetian henki perustuu Ilm. 19:10, VKR ”sillä Jeesuksen todistajissa on profetian henki.” 

Uskon, että Ellen White (1827-1915) on Jumalan lähettämä profeetta, jossa vaikutti erityisesti profetian henki. Hän korottaa Jeesusta kaikissa toiminnoissaan, puheissaan ja kirjoituksissaan.  Siksi hänen kirjoituksiaan pidetään profetian hengen tuotteina. Hänen Jumalalta saamiin näkyihin perustuu koko adventtiliikkeen toiminta ja Raamatun tulkinnat.

Jumala on sanassaan luvannut, että hän lähettää profeetan valmistamaan Jumalan kansaa Jeesuksen takaisintuloa varten aivan samoin kuin hän lähetti Johannes Kastajan (Matt. 11:7–14) valmistamaan tietä Jeesuksen ensimmäiselle tulemiselle. ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen” (Mal. 4:5,6). Profeetta Elialla tarkoitetaan Elian hengessä toimivaa profeettaa.

Tämä on erittäin tärkeä ennustus, koska se paljastaa oikean seurakunnan lopun aikana. On vain löydettävä tämä Elian hengessä toimiva profeetta ja seurakunta, jossa hän toimii tai on toiminut. Mistä me sitten lähdemme etsimään häntä? On luonnollista, että Ilmestyskirja antaa valoa tähän kysymykseen, koska se on kirjoitettu lopun aikoja varten. Ehkäpä myös Malakia antaa lisäselvityksiä Eliasta. Katsomme ensin Malakian kirjaa. Malakia ei mainitse muualla Elian nimeä. Voisiko Malakia käyttää jotain muuta nimeä Elian tilalla. Samassa luvussa Malakia kirjoittaa: ”Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä” (Mal. 3:1).

Aivan selvästi tässä puhutaan sanansaattajasta, joka valmistaa tien myös Jeesuksen toiselle tulemukselle. Tässä jakeessa kerrotaan myös ajankohta sanansaattajan ilmestymiselle. Kirjassa Suuri taistelu sivulla 272 Ellen White kommentoi tätä jaetta seuraavasti: ”Myös Malakia ennusti tämän tulemisen. ”Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot”. Herran tulo temppeliin oli äkillinen ja odottamaton. Hänen kansansa ei odottanut häntä sinne.”

Historian tapahtumat todistavat meille, että Herraa odotettiin maan päälle palaavaksi vuonna 1844 Danielin kirjan 8:14 ennustuksen mukaan: ”Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan.” Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän aloitti työnsä Taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä. Tämä oli silloiselle Jumalan kansalle suuri pettymys, jonka Jumala salli tapahtuvan, jotta tämä tärkeä tapahtuma huomattaisiin Jumalan omien seulomiseksi. Tästä tapahtumasta kertoo kuvaannollisesti Ilmestyskirjan 10 luku, jossa kerrotaan makean ja karvaan kirjan syömisestä. Tämä profetia on antanut minulle mitä vakuuttavimman todistuksen siitä, että Jumala johtaa maailman tapahtumia ja pelastussuunnitelmaansa oman täydellisen suunnitelmansa mukaan. Herra todella meni temppeliinsä aivan äkkiä, niin kuin Malakia ennusti.

Tämän Malakian ennustuksen perusteella olen ymmärtänyt, että lopun ajan Elian ilmestyminen valmistamaan tietä Herran toiselle tulemiselle tapahtui tuona samana ajankohtana. Näin me tiedämme Profeetta Elian ilmestymisen ajankohdan. Nyt on vain löydettävä hänet sanoman muiden tuntomerkkien perusteella.

Katsomme seuraavaksi Ilmestyskirjaa löytääksemme sieltä valoa oikean profeetan tunnistamiseksi. Me emme löydä sieltäkään Elian nimeä, mutta me löydämme sanoman, joka valmistaa meidät Kristuksen toiselle tulemiselle ja tämän sanoman täytyy olla myös Elian sanoma. Tämän sanoma löydämme Ilmestyskirjan 14 luvusta ja sitä nimitetään kolmen enkelin sanomaksi. Siinä päähuomio kiinnitetään Jumalan poljettuun lakiin, jota säilytetään liitonarkissa taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä sekä Jumalan kansan tuntomerkkeihin: ”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen” (Ilm. 14:12). ”Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle” (Ilm. 12:17). ”Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki” (Ilm. 19:10).

Näihin edellä oleviin jakeisiin sisältyy kolme ratkaisevaa tuntomerkkiä: Usko Jeesukseen, Jumalan käskyjen pitäminen ja profetoimisen henki, jotka ovat tärkeässä asemassa seurakuntamme opetuksessa. Seurakuntamme pyrkii korottamaan Jeesusta Kristusta kaiken Luojana ja opettamaan kaikkien kymmenen käskyn pitämistä, johon sisältyy myös sapattikäsky. Seurakunnalla on profeetallinen sanoma. Lisäksi adventtiseurakunta syntyi juuri silloin kuin kolmen enkelin sanomaa alettiin julistaa eli juuri vuoden 1844 jälkeen ja se noudattaa apostolisen seurakunnan opetusta. Se on maailmanlaajuinen seurakunta, koska se toimii noin 200 maassa. Se opettaa, että pelastus saadaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jotta seurakunnan opetus olisi Jumalan tahdon mukaista ja se täyttäisi sille asetetun tehtävän valmistaa tie Jeesuksen toiselle tulemukselle, täytyy seurakunnassa olla auktoriteetti eli siis profeetta. Adventtiseurakunta pitää Ellen Whiteä Jumalan lähettämänä profeettana, joka toteuttaa Elian tehtävää lopun aikana seurakunnan kautta. Jos näin ei olisi, olisimme vain seurakunta, jossa olisi erilaisia totuuskäsityksiä. Adventtiseurakunnan yksimielisyys on ainutlaatuista ja tämä johtuu juuri Ellen G. Whiten kirjoituksista. Olemme jo todenneet, että hän vaikutti oikeana ajankohtana. Hän nimittäin eli vuosina 1827–1915 ja vaikuttaa nyt seurakunnassamme kirjallisuuden kautta.

Katsomme nyt, täyttääkö Ellen White Raamatussa yleensä profeetalle annetut tuntomerkit. Niiden 70 vuoden aikana, jona Ellen G. White palveli adventtiseurakunnassa, hän sai noin 2 000 suoraa viestiä Jumalalta näkyjen kautta päivin ja öin. Todistajat kertovat Ellen Whiten olotilasta, kun hän sai näkyjä seuraavaa:

• Hän ei hengittänyt. Näky saattoi kestää kolmekin tuntia. Lääkäri totesi, että hän oli aivan kalpea ja että hänen sydämensä lyö, mutta keuhkot eivät toimineet. Profeetta Daniel tunsi samanlaisen voimattomuden ja kehon vajavuuden näyn aikana (Dan. 10:17).

• Hänen jäsenensä toimivat normaalisti ja silmät olivat auki. Saman koki Bileam, jonka piti kirota Israel (4. Moos. 24:3, 4).

• Hän oli voimaton siirtyessään näkytilaan. Daniel koki samanlaisen voimattomuuden kohdatessaan Herran (Dan. 10:7, 8).

• Kerrotaan, että hän piti yli kahdeksan kiloista Raamattua ojennetussa kädessään puoli tuntia näkynsä aikana. Samoin Daniel sai voimaa, kun Herra kosketti häntä (Dan. 10:18).

• Hän oli täysin tiedoton ulkomaailmasta. Paavalilla 74 Suunnan muutos – okkultistista kristityksi oli samanlainen kokemus, kun hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen (2. Kor. 2:1–3). Ellen White on täyttänyt fyysisesti nämä viisi Raamatun ilmoittamaa oikean profeetan tuntomerkkiä.

Katsomme seuraavaksi hänen moraalisia tuntomerkkejään.

• Hän korotti kaikissa kirjoituksissaan Jeesusta Kristusta lihaksi tulleena. Näin kirjoittaa myös apostoli Johannes (1. Joh. 4:1, 2).

• Hän korotti kaikissa kirjoituksissaan kymmeniä käskyjä Jumalan antamana oikean ja väärän mittapuuna. Profeetta Jesaja kirjoittaa samoin (Jes. 8:20).

• Hänen kaikki ennustuksensa ovat toteutuneet tai tulevat toteutumaan aikanaan. Tämän vahvistaa oikeasta profeetasta myös profeetta Jeremia (Jer. 28:9).

• Hänen elämänsä ja työnsä hedelmät todistavat oikeasta profeetasta. Hänen aikalaisensa todistavat hänestä nöyränä ja antaumuksellisena Kristuksen opetuslapsena, jota kunnioitettiin ja arvostettiin. Hän on kirjoittanut ja julkaissut enemmän hengellisiä kirjoja ja useimmilla kielillä kuin kukaan nainen historian aikana. Hän kirjoitti 29 000 sivua, jotka on julkaistu kirjan muodossa sekä 4 500 sivua artikkeleita, jotka on julkaistu eri lehdissä. Tämä merkitsee 25 miljoonaa kirjoitettua sanaa. Jos kaikki hänen kirjoittamansa kirjat pantaisiin päälletysten, niistä tulisi miehen korkuinen pino. Kirjoittajana, puhujana ja neuvonantajana hän kosketteli mitä moninaisimpia elämänaloja. Hän oli perustamassa kasvatustyön alalla koulujärjestelmää, johon nyt kuuluu oppilaitoksia kansakouluista yliopistoihin asti. Hän painotti jo silloin terveellistä elämäntapaa tiedoin, jotka vasta viime vuosikymmenien tieteellinen tutkimus on vahvistanut oikeaksi. Hänen aloitteestaan on levinnyt laaja hengellisten kirjojen kustannustoiminta eri puolille maailmaa. Hänen hedelmänsä täyttävät täysin oikean profeetan tuntomerkit.

Uskon myös, että Ellen White oli juuri sellainen profeetta, josta Jeesus puhui kehottaessaan kiinnittämään huomiota profeetan hedelmiin. ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät” (Matt. 7:15–20).

Jeesus varoitti tässä jakeessa erityisesti vääristä profeetoista. On selvää, että on myös oikeita profeettoja, muutoinhan hän olisi varoittanut kaikista profeetoista. Vihollinen lähettää näitä vääriä profeettoja eksyttääkseen meitä tunnistamasta oikeita profeettoja. Siksi on vakavasti kiinnitettävä huomiota Jumalan lähettämiin profeettoihin: ”Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin” (2. Aikak. 20:20).

Joku sanoo, eikö meille riitä Raamattu. Eikö Jumala ole ilmoittanut Raamatussa kaikki, mitä meidän tulee tietää. Tämä on aivan totta, mutta koska on tapahtunut – niin kuin aikaisemmin totesimme – luopumus, tarvitaan oikeita Raamatun selittäjiä. On palattava alkuperäiseen apostolisen ajan uskoon. On noudatettava protestanttien suurta periaatetta: ”Raamattu ja ainoastaan Raamattu uskon ja elämän ohjeena.”

Ellen G. White toistaa usein kirjoituksissaan, että hän on pienempi valo, joka johtaa suurempaan valoon. Tänä luopumuksen aikana tarvitaan oikeita Raamatun selittäjiä tai muuten olemme jatkuvasti eksyksissä. Raamatun selittäjiä tarvittiin jopa apostolisena aikana. Tästä kertoo hyvin kertomus Filippoksesta ja etiopialaisesta hoviherrasta: ”Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Ap. t. 8:30, 31). Sen jälkeen Filippos kertoi hänelle Jesajan kirjoituksen ennustuksesta koskien tulevaa Vapahtajaa ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

Olen todennut, että ne, jotka lukevat Ellen G. Whiten kirjoja, ymmärtävät ja osaavat myös paremmin Raamattua. He ovat vakaalla ja raittiilla pohjalla, eivätkä juokse kaikenlaisten uskonnollisten villityksien ja harhaoppien perässä.

Ne, jotka ottivat vastaan Johanneksen eli Elian sanoman, ottivat vastaan Jeesuksen hänen ensimmäisessä tulemuksessaan. Samoin ne, jotka ottavat vastaan kolmen enkelin sanoman eli Elian sanoman lopun aikana, varjeltuvat vihollisen eksytyksiltä ja ottavat vastaan myös Jeesuksen hänen toisessa tulemuksessaan.

Suosittelen Ellen G. Whiten kirjoituksien lukemista Raamatun rinnalla. Itse olen lukenut monet kerrat saatavillani olevat Ellen G. Whiten kirjat ja olen iloinen siitä, että olen pysynyt jo lähes 30 vuotta adventtiseurakunnan yhteydessä ja uskon olevani raittiilla pohjalla Raamatun opetuksessa. Olen monesti todennut, että loppujen lopuksi Ellen G. Whiten kirjoituksista löydämme parhaimmat selitykset ja tulkinnat Raamatun eri asioille. En ole löytänyt mitään Raamatun vastaisia oppeja tai tulkintoja hänen kirjoituksistaan. Se on uskomaton asia ja todistaa vahvasti hänen profeetallisuutensa.

On suurta Jumalan armoa, että hän on ilmoittanut sanansa kautta oikean seurakunnan ja johdattanut seurakuntaa profeettansa kautta viemään pelastussuunnitelmaansa päätökseen nyt viimeisinä aikoina, jolloin vihollinen yrittää kaikin voimin hävittää Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Jumala rakastaa omaa kansaansa kuin silmäteräänsä ja haluaa johtaa meitä jokaista yhä lähemmäksi ja lähemmäksi Jeesusta.

”Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin” (2. Aikak. 20:20).